Tähän on tultu. Tarvittiin kesämökin pysähtynyt seinäkello, jotta ihminenkin osaisi pysähtyä, miettii Me Naisten Salla Stotesbury.

Mökin seinäkello oli viikon verran kymmentä vaille yksitoista. Ensimmäisenä iltana mietin, että pitäisi varmaan vaihtaa siihen paristot.

Sitten tajusin: miksi ihmeessä pitäisi? Kymmentä vaille yksitoista oli paras mahdollinen aika tehdä monenlaista. Esimerkiksi:

Paistaa kodassa makkaraa ja vaahtokarkkeja (vaikka kotiajassa nukkumaanmenoaika meni jo kaksi tuntia sitten).

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Koota loppuun tuhatpalainen Michelangelon Aatamin luominen (vaikka oli puhe käydä aamupäivällä kaupassa).

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ottaa revanssierä Monopolia ja avata kylkiäisiksi Domino-keksipaketti sekä pullo rieslingiä (koska päivällisen valmistaminen kuuluu sarjaan ”muut vain kotiajassa välttämättömät toimenpiteet”).

Lämmittää sauna ja pulahtaa järveen (vaikka kotona tuskin olisin kastanut varvastakaan 16-asteiseen veteen).

Herätä ja mennä nukkumaan, kukin oman sisäisen kellonsa mukaan (tai no, eräät meistä 3-vuotiaan sisäisen kellon mukaan).

Lainattu paratiisi

Harmi kyllä, tuo paratiisi oli meillä vain hetken lainassa. Lauantaina mökin vuokra-ajan päättyminen rysäytti meidät kerralla takaisin omaan universumiimme, jossa kello oli 12.

Jo viitostiellä aloin haravoida netistä myytäviä lomakoteja: järven rannassa, kaikin mukavuuksin, kahden tunnin säteellä Helsingistä. Löytyi liiankin monta ihanaa. Järkevällä budjetilla löytyi sitten muutama vähemmän.

Viikko uudenkarhealla vuokramökillä sisävessoineen, tiskikoneineen ja loppusiivouksineen ei tietenkään anna mitään kuvaa siitä, millaista mökin omistaminen oikeasti olisi. Arvelen välttyneeni ainakin huussin tyhjennykseltä, veneen huollolta, halkosavotalta, homekoiran tilaamiselta, kasvavalta ilmastosyyllisyydeltä ja muilta mökkielämän varjopuolilta.

Mutta tuo lähes loputon aika, jonka kulumista ei tarvitsisi vahtia kellosta – se on ylellisyys, jolle nykyihmisen on hankala laittaa hintaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla