Anna Perho myöntää suoraan, että haluaa rahasi. Kuva: Juha Salminen
Anna Perho myöntää suoraan, että haluaa rahasi. Kuva: Juha Salminen

Rajanveto terveen innostuksen ja omahyväisen brassailun välillä on vaikeaa, kirjoittaa Anna Perho kolumnissaan.

Tapasin hiljattain naisen, joka sanoi jotain tavatonta:

”Mun mielestä itsepromootiota voitaisiin kyllä vähän kyseenalaistaa. Että pitääkö saavutuksista koko ajan kertoa.”

Ymmärsin heti, mitä hän tarkoitti. Sisimmässäni ajattelen kuin suomalainen insinööri: hyvä tuote myy kyllä itse itsensä. Toisaalta, kuka haluaa olla suomalainen insinööri, kun voisi olla H&M?

Itsepromootio on hankalaa, koska rajanveto terveen innostuksen ja omahyväisen brassailun välillä on niin vaikeaa. Miten markkinoida osaamistaan ilman, että ajautuu henkilöksi, jonka feedi mykistetään?

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Itsepromootiossa heilutaan usein Paolo Coelhon ja humble bragin välisellä janalla. Coelho-promoottori käyttää sellaisia sanoja kuin siunattu ja kiitollinen, ja mainitsee ”kaikkien tukijoidensa”, eli parin kateellisen työkaverin ja mielellään jonkun julkimon nimen.

Painelemme tykkäysnappeja leukaperät kireinä kateudesta.

Kyseessä on eräänlainen metapromo, jossa varsinaisen asian lisäksi postaaja koristelee itsensä nöyräksi.

Humble bragin harrastaja tekee saman näennäisdissauksella. Hän kertoo, että olisi kyllä mieluummin kalsarikännissä kuin gaalassa, mutta pakkohan näissä on käydä. Entä onko kellään neuvoja sen varalle, kun kalenteri on täynnä mielettömiä työjuttuja vuoteen 2023?

 

Mikä näissä ärsyttää? Miksi emme voi vain, lol, olla iloisia muiden puolesta?

Siksi, että aistimme tekstien epärehellisyyden. Niissä ei sanota suoraan, että sain hienon duunipaikan, koska olen kova muidu tai että näytänpä tänään hemmetin hyvältä. Sanoma kätketään savuverhoon, joka on tiheää kuin lakupiipun tuprutus.

Päivityksissä luotetaan siihen, että seuraajat eivät halua kateellisen mainetta. Niinpä painelemme tykkäysnappeja leukaperät kireinä kateudesta, tai ostamme tykkäyksillä lisenssin omille itsepromootioillemme. Toki sitä joskus peukuttaa aivan vilpittömästi, kuten silloin, kun kaveri on valittu peräaukon kutinaa lievittävän tuotteen mainoskasvoksi.

Bisneskirjailija Kristi Hedges tarkasteli Forbesin 100 vaikutusvaltaisimman naisen listaa: yksikään ei ollut noussut listalle itsepromootion ansiosta. Ei yksikään Kardashian, ei Lady Gaga, ei maailman eniten instatykkäyksiä kerännyt kananmuna (niin – kai olet jo käynyt tykkäämässä world_record_eggiä?).

Hedgesin pointti on, että uskottava ja ”sallittu” promootio syntyy arvojen ja markkinoinnin luonnollisesta yhteydestä. Jos myytävä mielikuva on linjassa sen kanssa, mitä postaaja aidosti arvostaa ja minkä hän uskoo myös auttavan muita – ei ongelmaa.

PS. Ei tämä nyt mikään Carrien kolumni ole, mutta hei, saa jakaa! Kiitos upea toimitus, että mahdollistitte tämän. #siunattu #happiness #blessing.

Vierailija

Hmm kateuskortti. Onko selitys näin simppeli. Mulla on fb-kamuissa tuollainen alati #kiitollinen tapaus, ja hänen päivitykset aiheuttaa pikemminkin myötähäpeää ja ärystystä, hyvinä hetkinä ihan ehtoja naurunpyrskähdyksiä kuin kateutta. Vai enkö tunnista oikeaa tunnetta silmienpyörittelyni takana?

Vierailija

Olenkohan sitten vain jotenkin naivi, kun rakastan lukea toisten kiitollisuuden kokemuksista? Tai sitten mulla on vain aidompia somekavereita. Kiitollisuuden kokeminen on omasta mielestäni aivan valtavan tärkeä osa onnellista elämää ja sen jakaminen voi parhaimmillaan inspiroida ja ilahduttaa muitakin. Ehkä ihaninta on se, kun saavutusten lisäksi jaetaan kiitollisuutta ihan tavallisista arkisista jutuista: aamukahvista, kauniista luonnosta, hyvästä lounaasta, siivotusta kodista.. Mulle itselleni esim. instagram toimii vähän niinkuin kiitollisuuspäiväkirjana: sitä selaillessa itsekin muistan, miten kivoja ihmisiä ja asioita omaan elämään kuuluu.

Epäaito itsensä brändääminen on tietenkin oma juttunsa, mutta harmittaa tällainen kaiken kiitollisuuspostausten lyttääminen ja toisten onnesta ärsyyntyminen. Jos jatkuvasti ärsyyntyy toisten onnesta, voi ehkä miettiä, miksi se aiheuttaa itsessä niin suuren reaktion.

Sisältö jatkuu mainoksen alla