Kuvat
Jouni Harala
Lotta Backlundin mielestä ennen oli vaikeampaa, mutta hän ei aio enää muistutella siitä koko ajan.
Lotta Backlundin mielestä ennen oli vaikeampaa, mutta hän ei aio enää muistutella siitä koko ajan.

Ennen oli varmasti vaikeampaa, mutta joka sukupolvella on omat ongelmansa, joita ei pitäisi vähätellä, kirjoittaa Me Naisten kolumnistina aloittava Lotta Backlund. 

Kun vuosikymmen vaihtui, syntyi uusi someilmiö: ihmiset ryhtyivät summaamaan menneitä vuosiaan. Minielämäkertojen lukeminen oli ihan viihdyttävää, kunnes jotkut neropatit alkoivat ladella matemaattisia totuuksia – kuten että tällaisen nelikymppisen ihmisen syntymästä on yhtä pitkä aika tähän päivään kuin talvisotaan. Se auttoi hahmottamaan, miten salamannopeasti homma on edennyt. Asiat ovat parantuneet: kaksi elinikääni sitten ei todellakaan tilattu ruokakassia kotiovelle tai tarkistettu sovelluksesta, koska taksi tulee.

Ennen on aina ollut vaikeampaa. Isovanhempani hiihtivät 40 kilometriä kouluun ja 60 kotiin, kesät talvet, vastatuulessa. Jos entisaikoina halusi syödä, piti itse viedä maito isän vanhassa kossupullossa ja kaurapuuro taskuissa. Töitä tehtiin koulun ohella vuoden ympäri, ja siinä sivussa rakennettiin yhteiskunta ja puolustettiin isänmaata, jotta nuoriso sitten sukupolvia myöhemmin voisi laiskotella hyvinvointiyhteiskunnan tuilla.

Koska minulla on jälkikasvua, olen ajatellut, että minunkin olisi aika siirtyä Vanhemmaksi Yhteiskunnan Jäseneksi – vähän kuin vanhemmaksi konstaapeliksi, mutta yleispätevämmäksi. On minun vuoroni muistuttaa, että nuorisolaiset ovat löysiä vellihousuja, koska heillä ei koskaan ole ollut yhtä vaikeaa kuin meillä. Saatoimmeko googlata tiedot alakoulun esitelmään? Emme! Me menimme kirjastoon ja luimme kirjasta tiedot, jotka sitten kirjoitimme käsin paperille. Käsin! Saiko kahvilasta cappuccinoa? Ei saanut! Sitä paitsi oli Neuvostoliitto ja lama ja lankapuhelimet.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Oletan, että perinne juontaa juurensa vuosisatojen taakse. ”Helppoahan teillä on: ei tarvitse nylkeä mastodonttia käsin, kun me keksimme teille työkalut!” Tai: ”Eihän teidän nuoruudessanne enää edes ole ruttoa!” Nämä lauseet on varmasti kuultu Vanhemman Yhteiskunnan Jäsenen suusta joskus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Totuus on kuitenkin, että jokaisen sukupolven ongelmat ovat todellisia. Siinä, missä meitä on ahdistanut lama, Vietnamin sota, kapitalismi tai kommunismi, tämän päivän nuoria ahdistaa ilmastonmuutos. Nuorten elämässä some, rasismi ja huumeet luovat ihan erilaisia haasteita kuin edellisillä sukupolvilla. Emme täysin osaa eläytyä heidän arkeensa, vaikka yrittäisimme parhaamme. Niinpä olen päättänyt katkaista perinteen. En enää valita, miten kamalaa oli ennen, vaan otan tosissani kaikkien ahdistukset.

…paitsi että aion kyllä loputtomasti luennoida lapsille siitä, miten rankkaa oli ennen vanhaan, kun päivittäin piti pelätä, että joku nauhoittaa uuden Cosby Show -jakson minun Dirty Dancing-videokasettini päälle.

Vierailija

Olen 72-vuotias mummo. Aina on ongelmia ja vaikeuksia. Nuoruudessani liikuttiin polkupyörillä. Autoja oli harvoilla. Koulu olivat maksullisia. Rahaa oli vain välttämättömään. Nyt rahan ympärillä pyöriminen ahdistaa. Esimerkiksi opettaja ja sairaanhoitaja olivat arvostettuja ammatteja. He olivat ylpeitä ammatistaan. Nyt he ovat väsyneitä, masentuneita ja pienipalkkaisia. Enää ei nautita tavallisesta tekemisestä, vaan jokainen taistelee rahasta. Televisio nostaa tähtiä esiin. Moni masentuu mitättömyyteensä. Nyt on jokaisen psyykattava itsensä ja ajateltava mitkä ovat niitä hyviä asioita, joille elää. Jos lähtee tavoittelemaan sometaivasta, voi käydä huonosti. Tsemppiä kaikille ihmisille ja erityisesti nuorille, jotka olette hyviä, mukavia ja fiksuja.

Mika

Uusi kolumnisti voisi miettiä vähän tarkemmin sanomisiaan. 39-vuotiaana, eli ilmeisesti 1981 syntyneenä hän ei varmastikkaan ole ahdistunut -75 loppuneesta Vietnamin sodasta ja jos hän tarkemmin miettii niin varmaan muistaa, että ennen vanhaan ei todellakaan tullut sarjoja joka päivä! Cosby show tuli täsmälleen kerran viikossa ja sillä selvä. Ja kyllä jokainen sillon osasi vhs-kasetista taittaa pois sen pienen lipareen jottei kasetille voi nauhoittaa enää mitään (ellei laita vaikka teippiä sen aukon päälle) jos siinä oli jotain tärkeää. Ärsyttävää pätemistä ja mukahauskuutusta. Ehkäpä tarkempana jatkossa ja vitsikynä teroitettuna.

Sisältö jatkuu mainoksen alla