Yksi tyhjentää mielensä lootusasennossa, toinen kukkapenkkiä kaivamalla. Molemmat ovat yhtä oikein, huomasi Me Naisten toimituspäällikkö Salla Stotesbury.

Pitkään olin vähän allerginen mindfulness-sanalle.

Kuvittelin itseni meditoimassa silmät kiinni jossain japanilaishenkisesti sisustetussa, suitsukehöyryjen täyttämässä huoneessa. Hengittämässä hitaasti sisään, vielä hitaammin ulos. Taivuttelemassa kankeita koipiani lootusasentoon ja mutisemassa ooooommm-mantraa.

Myönnetään, että en koskaan tullut kokeilleeksi hommaa käytännössä, koska ajatuskin ahdisti. Olen muutenkin ihminen, joka rentoutuu paremmin tekemällä kuin makaamalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sittemmin olen onneksi tajunnut, että mindfulnessia on yhtä montaa sorttia kuin kokijoitakin. Joku hakee mielenrauhaa klassisesta meditoinnista, toinen marjametsästä. Molemmat ovat yhtä oikein.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mindfulnessissa keskitytään hetkeen

Mitä mindfulness sitten on? Määritelmiä on monia, mutta esimerkiksi Suomen Mielenterveys ry:n mukaan yksi tärkeimmistä on taito keskittyä hetkeen – arvostelematta, arvottamatta, hyväksyen. Tyhjentää mielensä sekä menneestä että tulevasta. Läsnäolon taitoa voi harjoitella tietoisesti (lootusasennolla tai ilman), mutta joskus myös huomaamattaan.

Minun mindfulnessini on aika arkista lajia.

Se on kahden neliömetrin palanen pihanurmikkoa, joka lapion ja muutaman hikidesilitran avulla muuttuu kukkapenkiksi.

Se on tyhjä, vasta-asvaltoitu pyörätie aamuauringossa.

Se on täysi tiskikone, johon saan pyöriteltyä tilan vielä sille viimeisellekin kahvimukille.

Se on mättäällinen kehnäsieniä.

Se on kirjahylly, jonka järjestän uusiksi pari kertaa vuodessa oman oudohkon tyylilaji-kotimaa-kronologia-mutta-jane-austen-ja-bridget-jones-kuuluvat-silti-vierekkäin-kategorisointini mukaan.

Kerran se oli palanen mustaa, pohjanmaalaista peltoa junan ikkunasta.

Ja kyllä, välillä pään tyhjentäminen on onnistunut myös perisuomalaisella mindfulness-konstilla, vetämällä pään täyteen. Hetkeen siinäkin keskitytään, mutta oikean mindfulnessin kanssa touhulla on aika vähän tekemistä. En suosittele kovin säännölliseen käyttöön.

Mikä on sinun mindfulness-keinosi ja oletko saanut siitä apua? Kerro kommenteissa!

Ammuntaa harrastava

Pidin myös mindfulnessia ensin höpöhöpönä. Mietin kuitenkin, että miksi siitä niin paljon puhutaan ja suositellaan, joten päätin kokeilla. Tein sitä säännöllisesti ja pikkuhiljaa aloin ymmärtämään sen idean. Tämä todella on auttanut monella elämän osa alueella ja minusta on kyllä tullut mindfulnessin puolestapuhuja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla