Kuvat
Jouni Harala
Lotta Backlund muistuttaa, että koti on joillekin kaikkein vaarallisin paikka.
Lotta Backlund muistuttaa, että koti on joillekin kaikkein vaarallisin paikka.

”Sosiaalinen eristäytyminen on suojannut osaa meistä koronalta, mutta osalle meistä se on voinut olla jopa kuolemantuomio”, muistuttaa Lotta Backlund kolumnissaan. 

Maailma alkaa taas avautua. Tätä kirjoittaessani kahvilat ja ravintolat ovat jo toista päivää auki, ja toivon että kun tämä kolumni julkaistaan, ne ovat sitä yhä.

Olemme eläneet eriskummallisen kevään. Monelle meistä poikkeusaika sisälsi automaattisen arjen rytmin hidastumisen. Lasten harrastukset peruttiin, työmatka oli vain muutama askel sängystä keittiönpöydän ääreen eikä iltarientoja ollut. Rajoitusten purkaminen on taloudelle odotettu piristys, mutta osalle ihmisistä se on kirjaimellisesti pelastus.

Kun pandemia alkoi, ihmiset eristettiin vikkelästi koteihinsa. Näin saatiin pelastettua monia henkiä ja suojeltua erityisesti riskiryhmiin kuuluvia. Suomessa kuitenkin monelle naiselle juuri koti on se kaikkein vaarallisin paikka. Suomi on lähisuhdeväkivallan mittarilla yksi maailman vaarallisimmista maista. Vaikka väkivaltaa voivat kohdata miehetkin, on lähisuhdeväkivalta silti äärimmäisen sukupuolittunutta. Joka kolmas suomalainen nainen kokee elämänsä aikana lähisuhdeväkivaltaa. 

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Jos siis luet tätä lehteä vaikka bussissa, niin joka kolmas sisään astuva nainen on pelännyt kotona – tai pahempaa. Katsele ympärillesi: jos molemmilla puolillasi istuu nainen, on joku teistä ollut uhri, tai tulee olemaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sosiaalinen eristäytyminen on siis suojannut osaa meistä koronalta, mutta osalle meistä se on voinut olla jopa kuolemantuomio. Tilastot joka puolelta maailmaa osoittavat, että kotiväkivalta pandemian aikana on noussut merkittävästi. Yhdysvaltalainen professori Caroline Bettinger-Lopez kutsuu aikaamme kaksinkertaiseksi pandemiaksi: vitsauksina ovat päällekkäin niin covid-19-virus kuin kotiväkivalta. Lähisuhdeväkivalta toki on ollut pandemia jo pitkään ennen koronaa.

Ensi- ja turvakotien liitosta kerrotaan, että heidän etäpalveluidensa yhteydenotot ovat nousseet merkittävästi. Ranskassa poliisin kotiväkivaltahälytysten määrä on noussut 30 prosentilla. Kiinassa raportoitiin alkuvuonna jopa kaksi tai kolme kertaa enemmän kotiväkivalta-tapauksia kuin samoina ajankohtina vuosi sitten. Hätä on suuri joka paikassa.

”Miksei se vaan lähde?” usein kysytään. Lähisuhdeväkivalta ja perheväkivalta on kuitenkin monimutkaista ja vaarallista. Jokainen väkivaltainen suhde on erilainen. Joskus uhri ei voi lähteä, koska tietää, että se, että jää suhteeseen, voi pelastaa joltain pahemmalta. Karrikoidusti: jos jää piestäväksi, se voi pelastaa tapetuksi tulemiselta.

Haluaisin aina kirjoittaa hyväntuulisia ja toivorikkaita kolumneja, mutta tällä kertaa sellaiseen ei ollut varaa. Tilastojen mukaan koronavirukseen kuolee hieman enemmän miehiä kuin naisia, mutta koronaviruksen johdosta naisia kuolee koteihinsa. Maailma ei avaudu hetkeäkään liian aikaisin. 

Vierailija

Se on tuo miehen valinta taitolaji ja sen pitäminen myös.

Ehkä näissä tapauksissa se duunari-akka joka joutuu oikeasti lähtemään töihin kotoa eikä jää leikkimään mokkalattea hörppien paremman väen tavoin kotiin työntekoa on tällä kertaa aavistuksen paremmassa asemassa.

Tyhmiäkö kysymyksiä?

Sain kasvaa perheväkivallattomassa kodissa lapsuudessani.
Olen kasvattanut omat lapseni perheväkivallattomassa kodissa.
He ovat jo aikuisia. Väkivalta on minusta täysin käsittämätöntä.
Minä teen tyhmiä kysymyksiä, koska en ole kokemusasiantuntija.
Jään vaan kysymään itseltäni, mitä varten meillä on poliisi, oikeuslaitos, lastensuojelu, turvakodit. Eikö niiden tulisi lopettaa henkilön kohdalla väkivaltainen ihmissuhde? Eikö yhteiskunnasta saa apua pakenemiseen ja väkivaltaisen suhteen purkamiseen?

Sisältö jatkuu mainoksen alla