Kuvat
Jouni Harala
Lotta Backlund yrittää ihastua kotimaan matkailuun.
Lotta Backlund yrittää ihastua kotimaan matkailuun.

”Kirjahyllyssäni pölyttyy kirja nimeltä 1 000 places to see before you die, eli 1 000 paikkaa, jotka pitää nähdä ennen kuin kuolee. Minä en ole nähnyt niistä edes murto-osaa, enkä varmasti edes näe”, miettii Lotta Backlund kolumnissaan. 

En ollut ehtinyt tehdä ensimmäistäkään matkasuunnitelmaa kesäksi, kun globaali pandemia lykkäsi päälle. Kevään hopeareunuksena kai voi pitää, etten ole roikkunut tuntikausia puhelimessa lentoyhtiöiden asiakaspalveluihin ja yrittänyt saada rahojani takaisin.

Pakotettu matkailutauko harmittaa, sillä matkailusta oli juuri tullut taas rentouttavaa. Tyttäreni täyttää 11 ja pitää matkustamisesta. Ensisijaisesti innostaa uiminen ja hauskanpito, mutta hänen asenteensa kaupunkilomiin, uusiin kulttuureihin ja nähtävyyksiinkin on jo varsin kohtuullinen.

Kymmenen vuotta sitten matkustaminen lapsen kanssa oli myös ihanaa, mutta stressikerroin oli aivan erilainen. Paitsi että matkalle piti pakata tuttipulloja, vaippoja, riepuja, vaihtovaatteita ja betonipumppuauton kokoinen yhdistelmävaunu, piti myös kaikki yksityiskohdat suunnitella huolellisesti.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Lentojen vaihdot, alkeelliset hygienatilat ja viidakkoseikkailut ovat haastavia, kun mukana on vauva. Jokainen tietää, että vauvat voivat mennä kotona kuivalla vaipalla vaikka kuusi päivää, mutta junamatkalla Helsingistä Hyvinkäälle ne kyllä sitten töräyttävät kahdet jättitortut. Alan muistuttaa passikuvaani jo pelkästä tämän faktan muistelemisesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjahyllyssäni pölyttyy kirja nimeltä 1 000 places to see before you die, eli 1 000 paikkaa, jotka pitää nähdä ennen kuin kuolet. Minä en ole nähnyt niistä edes murto-osaa, enkä varmasti edes näe.

Kirjasta löytyvät listattuna kaikki tärkeät nähtävyydet, mutta niiden lisäksi esimerkiksi kamelijuoksukilpailu Kalaharin autiomaassa ja viikon puutarhamessut Philadelphialaisessa messukeskuksessa.

Kaivoin kirjan esiin etsiessäni inspiraatio tälle kesälle, jonka vietämme kotimaassa. Suomesta listalle oli yltänyt kuusi kohdetta. Hotelli Kämp ja ravintola Savoy ovat toki hienoja, mutta ei niissä montaa päivää saa kulumaan, ainakaan kovin jännittävästi. Joulupukin pajakylä lienee eksoottisempi turisteille kuin meille suomalaisille, ja Savonlinnan oopperajuhlat peruttiin koronan takia. Risteily kemiläisellä jäänmurtajalla Sampolla on mahdollista vain talvella. Jäljelle jäi Sibeliuksen synnyinkoti Ainola.

Koska reippaankaan esiteinin kaukokaipuuta ei ehkä saa täytettyä retkellä Ainolaan, olemme päättäneet vaihtaa matkustamisen matkojen suunnitteluun. Mietimme ihania kohteita ja teemme listoja asioista, joita haluamme siellä tehdä. Tutkimme Youtube-videoita parhaista paikoista ja hotelleista. Seuraamme myös Instagramissa mielenkiintoisia tilejä kohteesta.

Onhan tämä vähän laimeaa, mutta ilmastoystävällisempää ja (vielä tässä vaiheessa) halvempaa kuin oikea matkustelu.

Ja kai me käymme siellä Ainolassakin. 

Kulttuurihistoriansa tunteva

Luulin ensin, että maininta Ainolasta Sibeliuksen syntymäkotina oli vitsi tai testi miten tarkkaan kolumni luetaan. Suosittelen Lotalle Riitta Konttisen kirjaa Aino, siinä kuvataan miten Aino ja Jean Sibelius rakennuttivat kotinsa. Ja näköjään kotimaanmatkailukin voisi olla kehittävää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla