Meidän Perhe
Elämästä lapsen kanssa voi tehdä itselleen mielekästä, kirjoittaa Anette Kärkkäinen. Kuva: Satu Kemppainen
Elämästä lapsen kanssa voi tehdä itselleen mielekästä, kirjoittaa Anette Kärkkäinen. Kuva: Satu Kemppainen

Lapsen kanssa ulkomailla vietetty aika kirkasti minulle yhden tärkeän tavoitteen, Anette Kärkkäinen kirjoittaa.

– Ethän sinä vaihtoon voi lähteä, sinullahan on lapsi!

Näin tokaisi eräs luokkatoverini ammattikorkeakoulussa muutama vuosi sitten. Olin juuri kertonut aikeistani lähteä edistämään opintojani Australiaan yhdessä päiväkoti-ikäisen lapseni ja kumppanini kanssa.

Olin pöyristynyt: vieläkö ajatellaan, että lapsi on este omannäköiselle elämälle?

Oletetaan, että lapsi kuuluu elämässä vain tiettyyn lokeroon. 

Olen törmännyt äitinä usein ajatukseen, että lapsi kuuluu vain tiettyyn lokeroon elämässä. Tämän lokeron nimi on koti. Tuntuu, että elämän lapsen kanssa ajatellaan olevan yhtä isoa velvollisuutta ja pyykkivuorta, jota suoritetaan päivästä toiseen lapsen ehdoilla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mutta mitä jos elämästä lapsen kanssa tekisi myös itselleen kivaa?

Kahdeksan vuotta sitten tein tietoisen päätöksen, että teen lapseni kanssa sellaisia asioita, joita tekisin muutenkin. Vuodet lapsen kanssa eivät ole tarkoittaneet pelkästään hiekkakakkuja ja pallomeriä, vaan olemme viettäneet aikaa myös sellaisissa paikoissa, joissa itsekin viihdyn: kahviloissa, sushilla ja kaupungilla. Usein mukana on ollut joku hyvistä ystävistäni.

Kodin ulkopuolella lapsi näkee hauskemman ja rennomman äidin. 

Näissä kodin ulkopuolisissa tilanteissa lapsi näkee erilaisen äidin. Hauskemman, vapautuneemman ja rennomman. Selvästi minullakin on oma kotilokeroni, johon arjessa taannun.

Olen kehittynyt ihmisenä valtavasti sinä aikana, kun lapseni on ollut olemassa. Se ei liity pelkästään äitiyteen, vaan ihan tavalliseen aikuisena kasvamiseen. Lapsi on nähnyt tähän liittyvän konkreettisen puolen. Esimerkiksi sen, kun jännitän koulun pääsykokeita tai iloitsen hyvin menneestä työhaastattelusta.

Koen, että lapsi tuntee minut paljon paremmin, kun hän on päässyt elämään kanssani erilaisia hetkiä ja vaiheita. Näiden tilanteiden pohjalta on syntynyt myös paljon yhteisiä keskusteluja, jotka olisivat saattaneet jäädä käymättä, jos en olisi avannut lapselle omaa – tai muutakaan – maailmaa kotiarkea pidemmälle.

Lapsi ei muista liian pientä asuntoa tai yllättävää kaasulaskua. 

Kun lapsi muistelee aikaa Australiassa hän ei muistele liian pientä yksiötä, jossa hänelle tehtiin sänky sohvan divaanille tai sitä, että lounaaksi keitettiin kukkakaalia koska yllättävä kaasulasku lohkaisi ruokabudjetista valtaosan.

Lapsi muistaa sen, miten kiva oli käpertyä äidin viereen sohvalle nukkumaan tai leikkiä kauppaa sillä välin, kun äiti tahkosi kasaan tarvittavia opintopisteitä. Minulle reissu oli voimaannuttava. Pystyn todella viemään arkeni toiselle puolelle maapalloa, jos vain haluan. 

Tärkein juttu, joka jäi käteen yhteisten muistojen lisäksi? Halu elää perhearkea siten, että minun ei tarvitse kolmenkymmenen vuoden päästä miettiä, olisiko pitänyt...

Vierailija

Kyllä mun elämää ainakin rajoittaa lapsi ja pahasti. Mun työt ja harrastukset on sellaisia joissa lapsi ei voi olla mukana.

Vierailija

Kyllä se vain on - tai pikemminkin olisi.

Asun ja elän yksin. Teen puoli vuotta töitä hyvin epäsäännöllisin ajoin. Lähden usein töihin muutaman minuutin varoitusajalla ja työpäivätkin saattavat venyä 14-16 -tuntisiksi. Ottaisiko Anette Kärkkäinen lapsen mukaan töihin yksinään leikkimään?

Pari kuukautta vuodesta nautiskelen rauhasta ja yksinolosta. Saatan lähteä ex tempore ystävien mökille viettämään kosteaa viikonloppua. Mihin Anette Kärkkäinen silloin lapsen pistäisi äitiä häiritsemästä?

Loppuvuoden reppureissailen ympäri maailmaa. Ottaisiko Anette Kärkkäinen lapsen mukaan Amazonin viidakkoon viikkokausiksi - tai Australian erämaahan? Nukkuisiko hän lapsen kanssa savimajoissa ja autonromuissa, kun ei muutakaan vaihtoehtoa ole?

Hienoa, että joku voi tehdä lapsen kanssa mitä haluaa. Kannattaisi tosin sanoa, että lapsi ei haittaa omaa elämää eikä ihmetellä muiden ihmettelemisiä. Mutta koska Anette Kärkkäisen kaltaiset hurmosmammat eivät ymmärrä, että elämiä on monenlaisia, eiväthän he koskaan lakkaa sitä ihmettelemästä. Eivät he myöskään tällaisia kirjoituksia luettuaan pyydä anteeksi itsekeskeisyyttään eivätkä myönnä olevansa väärässä.

Koska heidän elämänsä pyörii vain sen oman navan ympärillä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla