Oman meikkisarjan nostaminen maailmanmaineeseen on huomattavasti helpompaa, kun takataskussa on jo valmiiksi perheen tuoma superjulkisuus. Piinkova bisnesnero Kylie Jenner on silti, kirjoittaa toimittaja Alina Koskela.

Epäsuosittu mielipide: amerikkalainen tv-peroona ja seurapiirihenkilö Kylie Jenner ei ole mikään turha selfiebimbo, vaan piinkova bisnesnero. Kylie Jenner sai kunnian olla tuoreen Forbesin kansihahmo, täysin ansaitusti.

Vasta 20-vuotias Kylie Jenner on kerännyt noin 900 miljoonan varallisuuden vain kolmessa vuodessa. Osa varallisuudesta on tullut televisiosarjoista ja muista brändiyhteistöistä, mutta 800 miljoonaa hän on tahkonnut Kylie Cosmetics -meikkisarjallaan. Jenner omistaa yrityksen sataprosenttisesti itse.

Talouslehti Forbesin mukaan Jenneristä on kovaa vauhtia tulossa maailman nuorin self-made-miljardööri – edellistä ennätystä pitää Facebook-miljardööri Mark Zuckerberg. Mutta se, mikä minutkin sai hymähtämään, oli Jennerin tituleeraaminen kannessa self-made-miljonääriksi. Anteeksi, mikä self-made?

”Jos kuka tahansa muu yrittäisi samaa temppua, se ei luultavasti onnistuisi. Lähtökohdat ovat tehneet jo puolet työstä.”

Jennerin henkilökohtaisen menestyksen taustalla on valtavasti julkisuutta, sillä koko maailma tuntee entuudestaan tämän perheen, Kardashianit ja Jennerit. Eikä julkisuus ei suinkaan ole ollut aina hyvää – kerrattakoon, että perhe tuli alunperin tutuksi OJ Simpsonin murhaoikeudenkäynnistä. Lisäksi heillä on ollut pitkään realitysarja, joka tuskin olisi saavuttanut suosiotaan ilman Jennerin isosiskon, Kim Kardishianin seksivideota ja muhkeaa peppua. Lähtökohdat menestysbrändille voisivat olla paremmatkin.

 

A post shared by Forbes (@forbes) on

Viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana Jenner-Kardashianit ovat tehnyt kasvojenkohotuksen julkisuudessa, ja varallisuutta on kertynyt paljon. Asioita on tehty oikein, ja nimestä on tehty imperiumi. Kun Kylie Jenner sitten innostui oman meikkisarjan lanseeraamisesta, taustalla on ollut kaikki tarvittava maailmanluokan apujoukoista tarpeelliseen alkupääomaan.

Jos kuka tahansa muu yrittäisi samaa temppua, se ei luultavasti onnistuisi. Lähtökohdat ovat tehneet jo puolet työstä. Kylie Jennerin tarvitsi vain aloittaa ja ottaa kontolleen huulipunien markkinointi.

”Hän on tehnyt turhamaiseksi kutsutusta selfie-gamestaan lähes miljardin arvoisen bisneksen.”

Kylie Jenner loi meikkibrändin, jota ei enää osteta vain nimen takia, vaan koska tuotteet ovat aidosti hyviä. Mutta mitä Jenner on itse saavuttanut? Hän on osannut käyttää nimensä ja kaiken julkisuuden edukseen. Huonokin julkisuus on muuttunut pääomaksi. 

Kyliellä on erinomainen bisnesvainu, jota ei tule vähätellä. Nostatuksen arvoista on, kuinka Jenner on teini-ikäisenä onnistunut brändäämään itsensä. Hän on tehnyt turhamaiseksi kutsutusta selfie-gamestaan lähes miljardin arvoisen bisneksen. Siihen ei pysty kovin moni muu, eivät edes hänen kuuluisat siskonsa.

Pienet askeleet kohti ympäristöystävällistä elämäntapaa toimivat varmemmin kuin ekojeesukseksi heittäytyminen kertarysäyksellä.

Maapallomme tila on sanalla sanoen järkyttävä. Järjellä ajatellen ei pitäisi olla mitään muuta vaihtoehtoa kuin lakata lentelemästä ympäriinsä, käyttää eläintuotteita korkeintaan aniharvoin, lopettaa kertakäyttöisen muovin kantaminen kaupasta, boikotoida yksityisautoilua ja alkaa osoittamaan mieltään teollisuuden päästöjen kuriin saamiseksi. 

Pelkästään pyörällä ja junalla liikkuvaksi muovittomaksi vegaaniksi ryhtyminen on keskivertosuomalaiselta kuitenkin sellainen temppu, että aivot löytävät nopeasti vaihtoehtoisen ratkaisun: kun täydelliseksi ekoihmiseksi ryhtyminen on mahdotonta, lienee parasta varata hermoloma Thaimaasta, ottaa vähän lisää pekonia ja jatkaa niin kuin ennenkin.

Täyskäännöksen sijaan ekologista elämäntapaa kannattaakin lähestyä hitaasti ja asia kerrallaan.

”Kestävät rutiinit luodaan aina ajan kanssa ja yksi kerrallaan.”

Jo pitkään on tiedetty, että esimerkiksi pysyvä painonpudotus ei onnistu kieltämällä itseltään kerrasta kaiken hyvänmakuisen ja hyppäämällä sohvalta suoraan triathlon-treeniin. Sen sijaan muutos kannattaa aloittaa pikkuhiljaa ja palkitsevasti. Kestävät rutiinit luodaan aina ajan kanssa ja yksi kerrallaan.

Kun tulee puhe ympäristöystävällisyydestä, ajatus pienistä ja hitaista muutoksista unohtuu välittömästi. Päällimmäinen huoli ei olekaan maapallon tila vaan se, onko ekokatastrofi enemmän lentävän vegaanin vai kotimaassa pysyttelevän lihansyöjän vika. Kierrättämisen ja energiansäästön kaltaiset pienet ekoteot lytätään, koska on paljon isompia, tärkeämpiä ja vaikeampia ekotekoja, kuten ruokavalion ja kulkuneuvojen käytön muutokset. 

Tosiasiassa jokainen ympäristöystävällinen valinta on arvokas. Jos jokainen pystyy joka päivä tekemään pienen ekoteon – ostamaan kaurajogurttia maitoversion sijaan tai pyöräilemään lähikauppaan autoilun sijaan – syntyy pienistä puroista lopulta iso joki. Voi jopa käydä niin, että pienet teot innostavat isompiin: ehkä herkullinen kaurajogurtti saa testaamaan muitakin ympäristöystävällisiä ruokia, ja auto jää lopulta vähälle käytölle.

Kukaan ei voi väittää, ettei voi tehdä mitään ekokatastrofin estämiseksi. 

Helsingin Sanomien haastattelema lastentarhanopettaja Heidi Juvonen on kannustava esimerkki. Hän päätti lakata ostamasta turhaa tavaraa ja huomasi kuukausien kuluessa, ettei kerskakulutus kiinnostanutkaan enää entiseen malliin. Juvonen elää nyt entistä ekologisemmin eikä koe joutuneensa luopumaan itselleen tärkeimmistä asioista. 

Jos rakastat pihvejä, syö kunnon pihviateria aina joskus, ja jos matka maapallon toiselle puolelle on suurin haaveesi, toteuta se. Mutta valitse ympäristöystävällistä silloin, kun se ei aiheuta suurta tuskaa. Päivä kerrallaan elämäsi muuttuu ekologisemmaksi ilman tunnetta, että kaikesta kivasta pitää luopua. 

Jokaisella on mahdollisuus tehdä parempia valintoja – vaikka sitten pieniäkin. Se tarkoittaa kahta asiaa:
1. Kaikkea ei tarvitse eikä voi tehdä oikein, varsinkaan kerralla.
2. Kukaan ei voi väittää, ettei voi tehdä mitään ekokatastrofin estämiseksi. 

Ronja

Jokainen voi tehdä ekologisempia valintoja, mutta koko elämää ei kannata räjäyttää kerralla

Jokaisen on hyvä elää tämän ekokriisin keskellä sitä vastaavasti, mutta kansalaisten (kuluttajien) vapaaehtoisilla ekositoumuksilla ilmastonmuutosta ei ratkaista. Kysymys on vahvasti yhteiskunnallinen ja tämä tulisi muistaa siitä puhuttaessa. Tarvitsemme poliittisia toimia, joilla ohjataan koko yhteiskuntaa tehokkaasti päästöjen ja turhan kulutuksen vähentämiseen. Tärkeimmät yhteiset asiat eivät voi olla yksilön omantunnon kysymyksiä.
Lue kommentti

Yhä liian usein mies yrittää kertoa, millainen naisen kuuluisi hänen mielestään olla. 

”Viehättävä kaunis nuori nainen tulee vastaan. Kohdallani hän narahtaa 'Voi vittu'. Silmissäni hän rupsahtaa ja näyttää vanhalta noita-akalta”, pohti mieskeskustelija alkuviikosta Twitterissä.

Onko se jotain kriiseilyä, kun mies tiettyyn ikään tullessaan alkaa käyttäytyä naisia arvottavasti? Entä onko siihen jotain ehkäisykeinoa, jotta tällaiselta voisi välttyä?

Itseni puolesta kyselen. Olisi melko ikävää herätä jonain päivänä ja huomata, että minusta on tullut kusipää.

Miehenä saan usein hävetä, kun kanssani oletettavasti saman sukupuolen edustaja päättää näyttää sanallista osaamistaan, ja ulos putkahtaa jotain alun esimerkin kaltaista.

Kaikki tietävät, että kiroilu on jokseenkin rumaa. Miksi käytöstapakritiikkiin sitten pitää sekoittaa naista halventavaa haukkumista?

Koska miehet haluavat kertoa, millainen nainen on. Siitä on ollut taas hiljattain useita esimerkkejä, kuten Ilta-Sanomien kolumnissa, jossa Tuomas Manninen kritisoi television viivettä tytöttelyn kautta.

Tyttöjen ja naisten halutaan käyttäytyvän tietyn mallin mukaan, sillä miehet kaipaavat jonkinlaista naista elämäänsä. Kaunista ja kunnollista, joka ei kiroile mutta keittää perunat oikein, kuten äiti teki. Sellaista naista, joka olisi entisaikana siivonnut torpan kuntoon, kun mies itse olisi heilunut hangon kanssa heinäpellolla.

Tuskin kukaan nainen kuvittelee, että elämä olisi elettävä vain miestä varten.

Mistä miesten harhakuva sitten muodostuu? Ainakin vanhanaikaisesta kasvatuksesta ja kulttuurista. Tyttölasta torutaan paskan hokemisesta, koska se ei sovi kiltin tytön suuhun. Pojille se on sallitumpaa, sillä heistä tulee kuitenkin rekka-, putki-, meri- tai muita miehiä. Äijiä.

Syntymässä määritetty sukupuoli ei tarkoita, että olisi pakko pukea päälle vain sinistä tai pinkkiä, joten esimerkiksi käytöstapojenkin soisi kuuluvan kaikille.

Kun sukupuolineutraaliudesta puhutaan, sitä kritisoidaan, koska ”pojat ovat poikia ja tytöt tyttöjä”. Eihän biologisella sukupuolella tarvitse olla kasvattamisen kannalta väliä. Syntymässä määritetty sukupuoli ei tarkoita, että olisi pakko pukea päälle vain sinistä tai pinkkiä, joten esimerkiksi käytöstapojenkin soisi kuuluvan kaikille.

On hienoa huomata, että miesten typerät avautumiset herättävät runsaasti vastustusta, etenkin niissä, joita ulostuloissa halveerataan. Tyhmyyden tuomitsemista toivoisi silti kaikilta.

Haluaisin uskoa, että kymmenen vuoden päästä seksististä ilmiötä ei enää olisi, kun me nuoremmat ikäluokat vartumme keski-ikäisiksi miehiksi ja naisiksi. Yksilönä saisi sitten tehdä mitä haluaa – vaikka kiroilla, jos vituttaa.

Muokattu 19.7. klo 15:42: Tarkennettu kolumnin kolmatta kappaletta.
Muokattu 20.7. klo 9:23: Poistettu henkilön nimi ja linkki jutun alusta.

Lapsiaikuisiin väsynyt täti

Miksi keski-ikäisten miesten pitäisi saada sanella, miten nuori nainen käyttäytyy?

Vai ottaa Me Naisetkin tavakseen leimata osalllista kuulematta somekeskustelijoita kusipäiksi. Eipä tarvitse enää lehteen päin sylkeäkään. Alle kolmekymppiset kaikkivoipaisuusharhaiset opintonsa kesken jättäneet minäkeskeiset pikkutytöt ja -pojat ovat riehuneet kuin viimeistä päivää somessa kommentista. Kasvakaa aikuisiksi, käyttäytykää kuin aikuiset ja jos olette toimittajia, käyttäytykää kuin toimittajat. Kusipääksi nimittely vie vain JSN:ään ja ura jää lyhyeen.
Lue kommentti
häpeä

Miksi keski-ikäisten miesten pitäisi saada sanella, miten nuori nainen käyttäytyy?

Siis kehtaatte nostaa henkilön twiitin artikkeliksi ilman että edes yritätte piilottaa tämän henkilöllisyyttä? Tuliko mieleen katsella noita kommentteja joita hän on saanut? HÄPEÄ! Tämä on niin uskomatonta sontaa, että tämä menee jo koulukiusaamisen puolelle. Sellaisen koulukiusaamisen, jossa ensin koko luokka kiusaa yhtä, sitten siihen yhtyy jo naapuriluokatkin.
Lue kommentti