Oman meikkisarjan nostaminen maailmanmaineeseen on huomattavasti helpompaa, kun takataskussa on jo valmiiksi perheen tuoma superjulkisuus. Piinkova bisnesnero Kylie Jenner on silti, kirjoittaa toimittaja Alina Koskela.

Epäsuosittu mielipide: amerikkalainen tv-peroona ja seurapiirihenkilö Kylie Jenner ei ole mikään turha selfiebimbo, vaan piinkova bisnesnero. Kylie Jenner sai kunnian olla tuoreen Forbesin kansihahmo, täysin ansaitusti.

Vasta 20-vuotias Kylie Jenner on kerännyt noin 900 miljoonan varallisuuden vain kolmessa vuodessa. Osa varallisuudesta on tullut televisiosarjoista ja muista brändiyhteistöistä, mutta 800 miljoonaa hän on tahkonnut Kylie Cosmetics -meikkisarjallaan. Jenner omistaa yrityksen sataprosenttisesti itse.

Talouslehti Forbesin mukaan Jenneristä on kovaa vauhtia tulossa maailman nuorin self-made-miljardööri – edellistä ennätystä pitää Facebook-miljardööri Mark Zuckerberg. Mutta se, mikä minutkin sai hymähtämään, oli Jennerin tituleeraaminen kannessa self-made-miljonääriksi. Anteeksi, mikä self-made?

”Jos kuka tahansa muu yrittäisi samaa temppua, se ei luultavasti onnistuisi. Lähtökohdat ovat tehneet jo puolet työstä.”

Jennerin henkilökohtaisen menestyksen taustalla on valtavasti julkisuutta, sillä koko maailma tuntee entuudestaan tämän perheen, Kardashianit ja Jennerit. Eikä julkisuus ei suinkaan ole ollut aina hyvää – kerrattakoon, että perhe tuli alunperin tutuksi OJ Simpsonin murhaoikeudenkäynnistä. Lisäksi heillä on ollut pitkään realitysarja, joka tuskin olisi saavuttanut suosiotaan ilman Jennerin isosiskon, Kim Kardishianin seksivideota ja muhkeaa peppua. Lähtökohdat menestysbrändille voisivat olla paremmatkin.

 

A post shared by Forbes (@forbes) on

Viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana Jenner-Kardashianit ovat tehnyt kasvojenkohotuksen julkisuudessa, ja varallisuutta on kertynyt paljon. Asioita on tehty oikein, ja nimestä on tehty imperiumi. Kun Kylie Jenner sitten innostui oman meikkisarjan lanseeraamisesta, taustalla on ollut kaikki tarvittava maailmanluokan apujoukoista tarpeelliseen alkupääomaan.

Jos kuka tahansa muu yrittäisi samaa temppua, se ei luultavasti onnistuisi. Lähtökohdat ovat tehneet jo puolet työstä. Kylie Jennerin tarvitsi vain aloittaa ja ottaa kontolleen huulipunien markkinointi.

”Hän on tehnyt turhamaiseksi kutsutusta selfie-gamestaan lähes miljardin arvoisen bisneksen.”

Kylie Jenner loi meikkibrändin, jota ei enää osteta vain nimen takia, vaan koska tuotteet ovat aidosti hyviä. Mutta mitä Jenner on itse saavuttanut? Hän on osannut käyttää nimensä ja kaiken julkisuuden edukseen. Huonokin julkisuus on muuttunut pääomaksi. 

Kyliellä on erinomainen bisnesvainu, jota ei tule vähätellä. Nostatuksen arvoista on, kuinka Jenner on teini-ikäisenä onnistunut brändäämään itsensä. Hän on tehnyt turhamaiseksi kutsutusta selfie-gamestaan lähes miljardin arvoisen bisneksen. Siihen ei pysty kovin moni muu, eivät edes hänen kuuluisat siskonsa.

Ilmeisesti 2000-luvun Suomessa vain nainen haluaa naimisiin ja järjestää häät.

”Alkuruualle ja pääruualle annan kahdeksan, kakulle seitsemän. Toivottavasti omissa häissä kakku ei ole yhtä kuiva.”

Hääpuku taas on vähän liikaa kaikkea, liikaa ruusua, rypytystä ja nauhaa.

”Se näytti roolipuvulta. Prinsessapuvulta jostain näytelmästä.”

”Ehkä olisi ollut järkevämpi valita itselle sopiva puku eikä ottaa toisen valitsemaa ja itselle sopimatonta pukua.”

Armoa ei anneta, vaikka morsian on päättänyt mennä naimisiin edesmenneen serkkunsa hääpuvussa ja kunnioittaa eleellä tämän muistoa.

Livin Neljät häät Suomi -ohjelmassa neljä naista kiertää vieraina toistensa häissä ja pisteyttää tarjoilut, hääpuvun ja ohjelman.  Häissä vain puitteilla on väliä, ei sisällöllä. Ei, vaikka suuri osa suomalaisista avioliitoista päättyy eroon hulppeista hääjärjestelyistä huolimatta.

”Livin Neljät häät Suomi -ohjelman häissä vain puitteilla on väliä, ei sisällöllä.”

Asetelma on niin kulunut ja vanhanaikainen kuin voi olla. Morsiamille häät ovat esitys ja koko siihenastisen elämän huipennus, naispuolisille vieraille mahdollisuus päästä koulukiusaajamaiseen sävyyn arvostelemaan ja vertailemaan omaa prinsessapäivää muiden suoritukseen.

Ja sitten sulhaset. Mitä niistä? Ai niin, hekin liittyvät jotenkin häihin ja avioliittoon. Formaatin keksijöiden mielestä kuitenkin vain hyvin etäisesti, sillä heitä ei ohjelmassa huomioida juuri mitenkään.  Ilmeisesti 2000-luvun Suomessa vain morsian haluaa ehdoin tahdoin naimisiin ja järjestää häät. Hääjuhla on morsiamen ja ylipäänsä naisten show, sulhaset ja miehet ovat häissä mukana lähinnä pakotettuina statisteina.

Ohjelma on toki viihdettä ja tosi-tv:tä puhtaimmillaan, mutta ei ole ihme, jos avioliitto vaikuttaa fiksuista nykynaisista melko kulahtaneelta touhulta.

Suomalainen katukuva vilisee tatuointeja, ja moni jaksaa haukkua niitä suureen ääneen. Miksi juuri tatuointeja pidetään suurimpana tyylisyntinä ja niiden perusteella tehdään tulkintoja tuntemattomista ihmisistä?

Oli itsellä ihossa mustetta tai ei, monelle meistä tatuointi ei ole vain tatuointi. Ajatellaan, että jos antaa kuvioida ihoonsa jotain pysyvää, siihen on liityttävä jotain suurta ja merkityksellistä. Monella tatuoinnin ottajalla liittyykin.

Ehkä siksi tatuoinnin nähdessään on niin helppoa siirtyä suoraan johtopäätöksiin. Tuorein esimerkki on noin viikon takaa Ensitreffit alttarilla -ohjelmasta. Tulevan vaimonsa vasta tavanneen Heikin katse tarkentui nopeasti tatuointeihin, jotka hääpuku paljasti.

Miina vaikutti eri tyyliseltä siinä heti ensi hetkillä. Ehkä persoonallisuudeltaan, ulkonäöltään, tatuoinneiltaan. Ehkä semmosia epäilyksen tunteita tuli, Heikki totesi Miinasta.

Heikin puolustukseksi on toki sanottava, että samassa jaksossa hän myös analysoi olevansa sellainen tyyppi, joka herkästi tuomitsee ihmiset ensivaikutelman perusteella. Se kertonee, että Heikki muistutti itseään ohjelman ideasta: ole avoin ja anna toiselle mahdollisuus.


Tatuointi ei välttämättä ole kuva, joka kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Sitä tosiaan toivoisi sekä Heikiltä että kaikilta muilta tatuointeja arvostelevilta. Suomessa tatuointeja näkyy todella paljon, ja vähintään yhtä äänekästä on niiden haukkuminen. Jälkimmäinen ei tee ihmisestä yhtään parempaa tai tyylikkäämpää.

Tatuointi voi olla kuin osa persoonallisuutta. Se voi myös olla vain kuva, joka sattuu miellyttämään kantajaansa. Tai sitten se voi olla etelänlomalla otettu, parissa vuosikymmenessä jo venähtänyt ja haalistunut muisto. Tulipa hankittua, joten roikkukoon mukana. Vähän kuin se jo nuhjaantunut sohva tai kallis mutta vähän oudon värinen neulepaita, jonka osti ajatellen, että tämä on hyvä valinta vuosiksi eteenpäin.

Tatuointi ei välttämättä ole kuva, joka kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Sen taustat selviävät vain, jos kuvan kantaja haluaa niistä kertoa. Ja persoonallisuudestakin on helpompi päätellä jotain, kun ihminen ei ole tälläytyneenä hääeleganssiin. 

Fjoella86

Tiedoksi Ensitreffit-Heikille ja muille: tatuointi ei välttämättä kerro ihmisestä sen enempää kuin muodista mennyt villapaitakaan

Siitakin huolimatta, etta vaikutan ajan jalkoihin jaaneelta, taytynee muistuttaa, etta tatuoinnit eivat ole kultuurisesti neutraali asia. Siita ei ole historian mittakaavassa hirvean pitka aika kun tatuoinnin ottajat olivat niita yhteiskunnan jasenia, joiden moraali ja tavat olivat valtavassa ristiriidassa muun vaeston arvojen kanssa. Viela tanakin paivana on olemassa maita, joissa tatuoinnit ovat osa rikollisten, jengien tai muiden laitatienkulkijoiden tyylia. Viela enemman on maita, jotka...
Lue kommentti