On tilanteita, joissa stressiä ei voi lääkitä muuttamalla tapojaan, kirjoittaa toimittaja Anna Wilkman.

Hengitysharjoitukset, liikunnan lisääminen, somepaastot, ravintolisät, luontoretkeily, kahvin vähentäminen ja jooga. Nykyihmiselle kaupitellaan jos jonkinlaisia konsteja hillitä stressiään.

Suurin osa tarjolla olevista stressinlievityskeinoista edellyttää, että muuttaa jotain elämässään. Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin oivaltanut, miksei rutiinien päälaelleen kääntäminen välttämättä toimi.

Elämässäni on runsaan vuoden sisään tapahtunut poikkeuksellisen paljon muutoksia. On ollut kaksi muuttoa, joista ensimmäinen uudelle paikkakunnalle ja toinen pakon edessä pois putkiremontin alta. On ollut huolta ja menetystä. On ollut uusia kuvioita töissä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

”Rutiinien päälaelleen kääntäminen ei välttämättä toimi.”

Vaikka osa muutoksista on ollut toivottuja, ovat nekin edellyttäneet uuteen sopeutumista. Sanotaankin, että myös myönteiset muutokset aiheuttavat stressiä. Kenties juuri siksi olen huomannut kaiken keskellä kaipaavani ennen kaikkea yhtä asiaa: pysyvyyttä. Tuttua ja turvallista arkea, jossa asiat rullaavat eteenpäin omalla painollaan eikä joka hetki tarvitse olla valppaana.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jos olisin tänä aikana kaiken muun lisäksi aloittanut kuntokuurin tai yrittänyt opetella meditoimaan, olisin luultavasti vain polttanut itseni loppuun.

Jaksamiseni on riittänyt, koska olen pitänyt kiinni niistä tutuista puitteista, joihin olen pystynyt vaikuttamaan.

Aina muutos ei ole paras keino lievittää stressiä. Joskus tarvitaan jatkuvuutta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla