Ennen koronaa Facebook oli tylsä paikka, mutta nyt haasteita näpytellään taas sormenpäät punaisina, Essi Myllyoja kirjoittaa.

Ystäväni Pauli teki hiljattain Facebook-päivityksen: ”Kerrotaankohan koronakaranteenista ja Uudenmaan motituksesta tuleville polville sankaritarinoita? Te ette tiedä tylsyydestä mitään... Netti oli niin ylikuormitettu, että suoratoistopalvelujen piti heikentää kuvanlaatua!”

Ihmiset innostuivat. Alle kertyi nopeasti kymmeniä esimerkkejä, joilla mehustella jälkipolville kevään 2020 kärsimyksistä. 

”Pappakin joutui keittämään itse perunat, kun mummo teki etätöitä ja kotiinkuljetukset ruuhkautuivat.”

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

”Minäkin jouduin käyttämään käsisuihkua, kun wc-paperi oli loppu. En ole siitä ylpeä, mutta se oli joko tai -tilanne.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Kännykät ja läppärit jauhoivat yötä päivää ja Face-haasteita näpytettiin sormenpäät punaisina.”

Nauratti. Koska viimeksi Facebookissa oli ollut näin hauskaa? Ja ne haasteet, niitä on viime aikoina tosiaankin näpytelty! On ollut nuoruuskuvahaastetta, musahaastetta, merimaisemahaastetta ja Anna aviomiehesi vastata -haastetta. 

Ennen koronaa ainakin minun Facebookistani oli tullut tylsä paikka, jossa ihmiset jakoivat lähinnä omaa maailmankuvaansa pönkittäviä artikkeleita. Kukaan ei enää kertonut kuulumisiaan, mitä nyt joskus lomilta saattoi laittaa keulivan postauksen rantavarpaista tai skumppalasista. 

Mutta viime viikkoina meno naamakirjassa on ollut kuin vuonna 2007. 

Silloin oltiin kovin huolissaan, siirtyykö ihmisten sosiaalinen kanssakäyminen nyt kokonaan someen, eikä kukaan halua enää koskaan tavata ketään livenä. Kun korona on ohi, siitä tuskin tarvitsee olla huolissaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla