Missä ne tuhannet tahvot ovat, jotka lihottavat mieluummin säästötiliään kuin sijoitussalkkuaan? Täällä yksi, kirjoittaa Me Naisten toimituspäällikkö Salla Stotesbury.

Suomalaiset lottoavatkin yli kymmenen kertaa ahkerammin kuin sijoittavat, kertoi Helsingin Sanomat taannoin. Jutussa pohdittiin, miksi rahamme ovat yhä tileillä tai seinissä eivätkä osakkeissa ja rahastoissa, jossa ne paremmin kasvaisivat. Ketä nämä tahvot ovat, jotka eivät tajua omaa parastaan?

Hep, täällä ollaan! En tosin lottoa, mutta ainoat sijoitukseni ovat asunto ja pikkuruinen eläkevakuutus. Pienet säästöni ovat tehneet lämpöisen pesän paikkaan nimeltä tavoitetili.

Ja tuottoakin sieltä tulee: viime vuonna noin leffalipun verran! (Hys, hiljaa nyt siitä inflaatiosta.)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Rahan makuuttaminen tilillä on tietysti älytöntä paitsi oman talouden, myös kansantalouden kannalta. Paremmin vetävät jopa he, jotka eivät ole eläessään säästäneet senttiäkään – he ovat ainakin panneet rahat kiertoon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla


Kertakokeilu sijoittamisesta riitti

Kokeilin kyllä sijoittamista, kun reilu vuosikymmen sitten sain ensimmäisen vakityöpaikkani. Asuin halvasti vuokralla, joten ekstraa kertyi. Laitoin kymppitonnin rahastoon, jota kiva pankkitäti suositteli ääriturvallisena.

Vuotta myöhemmin, tammikuussa 2008, nostin rahat ensiasuntoon. Onneksi tuo tapahtui hiukan ennen investointipankki Lehman Brothersin konkurssia ja maailmanlaajuista talousromahdusta, joten rahastoni oli nostohetkellä vain muutaman satasen miinuksella. Silti keljutti ankarasti.

Kaksi juttua opin: Älä sijoita, jos veikkaat, että joudut ottamaan rahat käyttöön lähitulevaisuudessa, ja sijoita muutenkin vain sellaista rahaa, jota et jäisi kaipaamaan.

Olen onnekas, kun en tällä haavaa joudu miettimään sen pahempia talouspulmia kuin missä jemmarahani makoilevat.

Tästä tullaan hermostuneen wannabe-sijoittajan sudenkuoppaan. Mistä minä tiedän, milloin tilillä lojuville nollille olisikin akuuttia käyttöä? Jos pitkäaikaissairastun? Tulee vesivahinko? Oikeusjuttu? Yyteet?

Välillä tämä nykyinen sijoitushurmos ärsyttää ja tuntuu vähän epäreilultakin. Ainahan meille on tolkutettu, että jokaisella pitäisi olla ainakin parin kuukausipalkan verran hätävararahaa helposti saatavilla – ja sitten syyllistetään, jos jollain oikeasti on. Käärinliinoihinko niitä hilloat! Pane hyvä kiertoon!


Asiat tärkeysjärjestykseen

Mutta ehkä tässä vielä ryhdistäydyn. Olen hankkinut jo kaksi aloittelijan sijoitusopaskirjaa, ja joku päivä varmasti luenkin ne. Kuulun myös Vauras nainen -Facebook-ryhmään.

Tietoa on siis tarjolla ylenmäärin, mutta isoin ongelma taitaa olla kiinnostuksen puute ja puhdas laiskuus. Ei huvita. Vaikealta tuntuu, vaikkei oikeasti varmaan ole.

Sijoitan rajallista aikaani mieluummin johonkin muuhun kuin osakekurssien vahtaamiseen.

Vaurastumiskärpäsen puremaa odotellessani lohduttaudun sillä, että sijoittamista on muukin kuin rahan sijoittaminen. Nykyisessä elämänvaiheessa sijoitan rajallista aikaani ja energiaani mieluummin johonkin ihan muuhun kuin osakekurssien vahtaamiseen mobiilisovelluksella tai eettisten rahastojen vertailuun.

Ehkä joku päivä rahapotin kasvattaminen tuntuu taas tärkeämmältä kuin – no, vaikka pionien istuttaminen oman takapihani kukkapenkkiin. Juuri nyt ei tunnu.

Ja kyllä, olen myös hyvin onnekas, kun en tällä haavaa joudu miettimään sen pahempia talouspulmia kuin missä jemmarahani makoilevat. Moni olisi tästä ”ongelmasta” kiitollinen.

Vierailija

Hyvä. Nuo kaksi oivallusta ovat juuri oikeita. Kannattaa kokeilla sitä sijoitussalkun kokoamista uudestaan eli laittaa suoriin osakesijoituksiin vaikka kymppitonni kerralla tai erissä ja sen jälkeen sijoittaa vuosittain niistä saatavan osingon verran ja sen verran mitä kivuttomasti on jäänyt ylimääräistä säästöön. Osakekurssien notkumisesta ei kannata välittää mutta ainakin oman pankin internetsivujen osto-suosituksia sekä sijoituspuolen pankkineuvojan sijoituksia kannattaa seurata. Nauti niistä osingoista sitten viimeistään eläkepäivillä jos ei aiemmin ole tullut laitettua salkkua kasaan. Tuon omistusasunnon vaihtaminen isompaan/pienempään/uudempaan/vanhempaan muuten irrottaa jo maksetuista seinistä rahaa, josta ainakin pieni osa kannattaa sijoittaa osakkeisiin ja nykylainankoroilla ottaa sitten vaikka sen kymppitonnin verran enemmän asuntolainaa kuin mitä tarvitsisi. Osakkeisiin sijoittaminen ei ole hyödyllistä ja välttämätöntä pelkästään sijoittajan itsensä kannalta vaan myös kansantaloudellisesti, verotuksellisesti, sosiaalikustannusten ja elinekeinoelämän kannalta. Mutta jos se ei ole oma juttu niin ei sitten. Toki saa mennä vanhalla tavallakin mutta turha sitten valittaa tulo- ja varallisuuserojen kasvusta sekä pätkätyöntekijän epävarmasta taloudesta. 

Vierailija

Minä myös tein rahastosijoituksen, kun sitä niin kovasti pankissa tyrkytettiin. Olikohan 90-luvulla, aikaa siitä kuitenkin jo on. Sijoitus oli muutaman vuoden, kunnes otin rahani takaisin, koska se väheni ja väheni! Kuinkahan kaun olisi tarvinnut odottaa, että sijoitus olisi poikinut voittoa! Summa oli kuitenin onneksi melko pieni, mutta harmitti silti.
Rahastosijoituksia on aktiivisesti markkinoitu, mutta kuinka moni on saanut takkiinsa näissä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla