Näyttelijä Ulla Virtanen laittaa dödöä julkisilla paikoilla. Kuva: Juha Salminen
Näyttelijä Ulla Virtanen laittaa dödöä julkisilla paikoilla. Kuva: Juha Salminen

Kolumnisti Ulla Virtanen ei ymmärrä kaikkia omituisia käytössääntöjä. Esimerkiksi sitä, miksei kuntosalin pukuhuoneessa voisi ujuttaa pöksyihinsä pikkuhousunsuojaa.

Pohdintoihin arkielämän käytöstavoista kuuluu se klassinen kysymys: miksi gynekologilla otetaan housut pois sermin takana? Kun kuitenkin tepsutellaan pylly paljaana makaamaan pöydälle, jossa koko komeus laitetaan esille.

Meillä on omituisia käytössääntöjä, joita en aina ymmärrä. Kuntosalini pukuhuoneessa ei ole vessaa. Viime kuukautisten aikana mietin pukkarissa, että kun kerran siellä on ihan ok käydä suihkussa, liikkua alasti, kuivata takapuolensa pyyhkeellä, laittaa alusvaatteet päälle ja näin pois päin, niin miksi on jotenkin epäsopivaa laittaa siellä pikkuhousuihin side? Missäänhän ei toki ole kylttiä, jossa kiellettäisiin näin tekemästä. En silti muista, että kukaan olisi milloinkaan ujuttanut sidettä pöksyihinsä pukuhuoneessa.

Itse käytän kuukuppia, ja luonnollisesti ymmärrän, miksi sen kanssa on sopivampaa mennä vessaan. Ei ehkä ole kiva vaihdella treenivinkkejä kavereiden kanssa pukkarissa samalla, kun naapuri änkee kuppia uumeniinsa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Käytän kuitenkin joskus pikkuhousunsuojia. Pitääkö niiden kanssa mennä vessaan? Toimintohan on käytännössä sama kuin teippaisi julisteen seinään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ehkä olenkin itse ahdasmielinen.

 

Kerran menin kuntosalille jumppavaatteet ylläni, mutta halusin vaihtaa paidan ennen treenaamista. Dilemmaksi muodostui, pitääkö minun mennä pukuhuoneeseen sitä vaihtamaan. Urheiluliivini ovat sellaiset, jotka näyttävät suhteellisen säädyllisiltä ilman paitaakin. Silti mietin pitkään, onko epäsopivaa, jos vaihdan paitani aulassa juoksumattojen vieressä.

Pohdinnan jälkeen päädyin menemään vessaan vaihtamaan paidan ja takaisin tullessani tunsin oloni typeräksi.

Ovatko bussissa kanssani matkustaneet nyt kaikki terapiassa vuokseni?

Mietin myös Twitteristä lukemaani kommenttia, jossa sanottiin, että on ällöttävää meikata julkisilla paikoilla. Miksi? Siksikö, että näytetään maailmalle salaisuus siitä, että huuleni eivät olekaan luonnostaan kirkkaanpunaiset? Vai siksi, että levitetään kasvoille aineksia julkisella paikalla? Onko ripsiväri iljettävämpää kuin käsirasva tai huulirasva? Vai onko juuri huulirasva kuvottavaa ? Ovatko bussissa kanssani matkustaneet nyt kaikki terapiassa vuokseni? Ja jos ovat, niin oliko syynä huulirasva?

Hajuhaitat ymmärrän toki, sillä joukossamme on tuoksuallergikkoja. Mutta kun kyse on perusmeikkaamisesta, miksi se kuvottaa?

 

Näitä sovinnaissääntöjä on yhtä monta kuin ihmisiä, ja jokaisella on oma tulkintansa yksityisestä ja julkisesta toiminnasta. Ehkäpä ei vain pitäisi miettiä niin paljon, mitä muut ajattelevat, vaan toimia juuri niin kuin tuntuu järkevältä. Koska ei kai se nyt niin vakavaa ole, tämä elämä.

Twitter @ullavirtanen

Vierailija

Itse mietin näin miehenä, että olisiko järkevää yhdistää hammaslääkäripalvelut ja gynekologipalvelut samalla käynnillä tapahtuviksi, säästöt saattaisivat olla merkittäviä ja hammaslääkärillä silmille asetettavat suojalasit saattaisivat helpottaa myös toisen pään touhuja, laitetaanko gynellä muuten suojalasit asiakkaalle? *hmmh* Samalla naisen voisi myös rasvata jos hän kärsii vaikka atooppisesta ihosta. Noin ylipäätänsä toivon kuitenkin hieman estoisuutta elämään ei kaikkea tarvitse tehdä aina julkisesti, vaikka itse tekemisessä ei mitään varsinaista hävettävää olisikaan, tai vaikka kyseessä sitten olisi estoton näyttelijätärkin. Ainakin olisi hyvä laittaa sermejä kuntosaleille yms, niin sen suojan tai paidan voisi vaihtaa niin ettei kaikilla olisi verenmaku suussa tai mieleen palanut kuva jostain sinänsä luonnollisesta  helsinkiläisen feministin hippikarvoituksesta varpaista kainaloihin asti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla