Vaikka itsenäisyys on minulle muuten tärkeä arvo, olen ulkoistanut osan raha-asioistani, kirjoittaa Kaisa Viljanen kolumnissaan.

Krapula iski kesäloman lopulla. Tajusin, että olin törsännyt vapailla liikaa. Viikon kaupunkiloma perheen kanssa, parempia ruokia mökille, Helsinki-hengailua ulkomaisen ystävän kanssa, paljon pullia kahviloissa ja kaikenlaista pientä kivaa kirppiksiltä.

Lomamenot söivät pienen puskurini, jota olisi tarvittu syksyllä edessä olevaan isompaan menoon. Noloa. Miten tässä nyt näin kävi?

Häpeäni syveni lukiessani Julia Thurénin tietokirjaa Kaikki rahasta – Näin säästin kymppitonnin vuodessa. Sivu sivulta tajusin, mitä kaikkea teen raha-asioissani väärin: lähes kaiken.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla

En suunnittele budjettiani tarpeeksi tarkasti lyhyellä saati pitkällä tähtäimellä. Kulutan liikaa ja alan venyttää penniä vasta sitten, kun rahat alkavat loppua. En ole kilpailuttanut sähköä tai selvittänyt aikoihin, mikä luottokortti olisi edullisin tai kuinka paljon korkoa sen käytöstä todellisuudessa maksan. Eläkkeen suuruudelle en ole uhrannut montaakaan ajatusta, sijoittamisesta puhumattakaan. Puskuri puuttuu.

Vaikka itsenäisyys on minulle tärkeä arvo, olen ulkoistanut puolisoni hoidettavaksi ikävät vakuutusasiat ja kaiken autoon liittyvän. Tälläinen rahaurpoilu on ollut mahdollista, koska minulla ja hänellä on vakituinen työ ja hän hoitaa omia ja yhteisiä raha-asioita suunnitelmallisesti.

Olen silti pitkään pitänyt itseäni valheellisesti järkevänä kuluttajana. En osta laitteita, kalliita vaatteita tai törsää palveluihin. Olen kuitenkin impulsiiviinen nautiskelija, joka rakastaa kahviloita ja kirpputoreja. Mukavuuksiin käytetyt pienet summat eivät tunnu isoilta, mutta kyllä nekin kasautuvat.

Karu totuus on, ettei minulla ole kunnollista kokonaiskuvaa siitä, mihin rahat pakollisten menojen jälkeen kuluvat.

Talouden ryhtiliike – miten alkuun?

Naisille suunnattuja talousoppaita on ilmestynyt viime vuosina sen verran paljon, etten taida olla kipuilussani yksin. Selkeälle rahapuheelle on kysyntää. Thuréninkin kirjasta on otettu jo neljä painosta.

Ketäpä ajatus vaurastumisesta ei kiehtoisi, kukapa ei haaveilisi unelmien reissusta tai remontista. Oppaat saavat esimerkiksi sijoittamisen kuulostamaan jokanaiselle mahdolliselta harrastukselta.

Ryhtiliikkeen voi aloittaa vaikka listaamalla omat menot muutamien kuukausien ajan, Thurén neuvoo. Sen jälkeen on helpompi hahmottaa, mistä voisi ehkä nipistää ja kannattaisiko alkaa säästää tavoitteellisemmin.

Vaikka raha-asiat tuntuisivat ikäviltä tai vaikeilta, vielä mälsempää on, jos ne pääsevät yllättämään.

Sniiduilija vai sijoittaja?

Loman jälkeen alan kerätä kuitit jokaisesta ostoksestani ja kirjata ne ylös. Seuraavaksi aion syynätä pakolliset menoni. Ensi töikseni lopetan pankkikortin, jota en ole käyttänyt vuosiin, mutta josta maksan silti kuukausittain. Tällainen talousuunoilu saa luvan loppua.

En silti usko, että minusta koskaan tulee ankaraa sniiduilijaa tai vaurasta sijoittajaa. Siihen olen liian kärsimätön. Haluan yhä välillä nautiskella arjen pienistä iloista, kuten vaikka artesaanileivistä. Mutta jos otan elämästäni tulevaisuudessa paremmin haltuun myös taloustontin, tiedän, milloin minulla on siihen varaa.

Vierailija

"Olen silti pitkään pitänyt itseäni valheellisesti järkevänä kuluttajana. "

Älä huoli, niinhän kaikki kuvittelevat tekevänsä järkeviä ostopäätöksiä ja kuluttavansa järkevästi. Ei vika ole siinä, että ihminen olisi holtiton, vaan yksinkertaisesti tämän yhteiskunnan lapsi tässä ajassa.

Kuka tahansa haluaa kuluttaa vain tarpeeseen, harkitusti. Mutta ihminen on järkeä ja tunnetta käyttävä olento. Markkinointiviestintä ujuttaa järkevyyden ajatuksen myös houkutuksiin, joissa ei ole mitään järkeä. Miksi ostaa kolme kahden hinnalla, jos et oikeastaan tarvitse yhtäkään. Miksi hankkia luottokortti, jos järkesi sanoo, ettet halua ostaa velaksi. Mutta kun .... niinpä, tunne sanoo toista. Ja siinä taasen tasapainoillaan järjen ja tunteen kanssa.

Paras talousneuvo on, että tunnusta, ettet ole vain järkevä ihminen. Olet myös tunteva ihminen, joka haluaa mielihaluja ja hetken nautintoja. Vaan niiden kanssa käy kuten annostellessa liikaa pesuainetta. Tietyn rajan jälkeen se alkaakin menettää tehoaan.

Siispä järkevän kuluttamisen ohjenuoraksi, älä ole tunteittesi orja. Älä myöskään järjen kahleissa. Se kahvihetki ystävän kanssa on arvokkaampi kuin kymppi säästötilillä. Rahan pitää myös kiertää tai se menettää merkityksensä.

Vaan ennen kaikkea, älä valehtele itsellesi. Jos kulutat järjettömästi, niin myönnä se itsellesi ja muuta toimintatapojasi. Kukkarosi ja luonto kiittävät.

Rahalla ei voi onnea.oastaa, eikä rahaa haalimalla onnea saada. Vaan mielenrauhaa saat, kun tulot ja menot ovat tasapainossa.

Kyllästynyt

Minua välillä korpeaa tämä jatkuvan säästämisen ihannointi. Juu, meidän tuleekin laittaa rahaa talteen ja sijoittaminenkin on järkevää. Mutta on täysin luvallista ja oikein nauttia kesälomalla leivos ja kupponen kuumaa kahvilassa. Minua ottaa päähän kaverit, jotka säästävät jopa ystävyyden kustannuksella. Ei huolta, en minäkään matkusta enää ystäviä tapaamaan, koska säästän ja sijoitan. Onhan se hirveää tuhlata 100e ystävän vuoksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla