Itsensä rakastaminen koosta riippumatta on täysin eri asia kuin välinpitämättömyys omaa terveyttä kohtaan.

Helsingin Sanomat kertoo tuoreessa artikkelissaan, että suomalaiset ovat alkaneet jälleen lihoa. Keväällä julkaistun Finterveys 2017 -julkaisun mukaan lihominen on lisääntynyt viimeisen kuuden vuoden aikana.

Varsinaista syytä lihavuuden lisääntymiselle ei kerrota, koska sitä ei vielä tiedetä. Kaikille tutut ongelmat kuitenkin nostetaan esille: ainakin liikunnan vähyydellä ja alkoholin käytöllä on tekemistä asian kanssa.

HS:n jutun kommenteissa käy nopeasti ilmi, että moni osoittaa syyttävällä sormella myös kehopositiivisuus-aatetta.

Yleinen ajatus tuntuu olevan se, että lihavuus on ongelma, koska kehopositiivisuus on antanut ihmisille luvan olla välittämättä omasta koostaan ja terveydestään.

Ja kattia kanssa! Väitän, että kehopositiivisuudella ei ole mitään tekemistä lihomisen kanssa. Päinvastoin.

Kehopositiivisuus viittaa terminä hyvin kirjaimellisesti kehoon liittyvään hyvään fiilikseen. Siihen, että kropansa ja muutenkin itsensä hyväksyy sellaisena kuin on. Hyvä olo on kaiken a ja o.

”Ei kehopositiivisuus ketään lihomaan kannusta.”

Aatteeseen eivät kuulu syyttelyt ylipainosta ja rumuudesta. Kehopositiivisuus korostaa jokaisen ihmisen olevan hyvä omana itsenään. Vaikka olisi raskausarpia tai se alavatsapömppö, kenenkään ei pitäisi ajatella itseään muita huonompana tai joutua syrjityksi.

Ei kehopositiivisuus tästäkään huolimatta ketään lihomaan kannusta.

Kuvitellaanpa reippaasti ylipainoinen ihminen, joka haluaisi muuttaa elämänsä suuntaa. Tietoa ylipainon terveysriskeistä on vaikka kuinka, kuten myös ruokatottumusten ja liikunnan positiivisista vaikutuksista. 

Kumpi kannustaa ihmistä tekemään hyviä päätöksiä: se, että ylipainoa paheksutaan ja laihduttamisesta tehdään välttämätön paha vai se, että lähdetään liikkeelle hyvän olon ja itsevarmuuden parantamisesta ilman, että korostetaan ulkonäköasioita?

Lihavuus on oikea ongelma Suomessa, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Mutta uskokaa tai älkää, aika moni ylipainoinen – ja normaalipainoinenkin – tiedostaa oman kokonsa paremmin kuin hyvin. Siitä koetaan huonoa omaatuntoa ja ahdistusta. Muilta ihmisiltä tai yhteiskunnalta tuleva paine ei tee asiasta helpompaa.

Se yksi hyvä asia, joka kannustaa tekemään elämäntapamuutoksia itselle sopivalla tavalla ja hyvä olo edellä, tuskin on lihavuuden lisääntymisen syy. Kehopositiivisuus on kaikessa hienoudessaan apuväline terveeseen itseluottamukseen ja mielenterveyttä helliviin muutoksiin.

Se ei kannusta laiminlyömään omaa terveyttä.

Joni

Kehopositiivisuus ei tee kenestäkään lihavaa – tai sitten aate on ymmärretty väärin

Oma ongelmani kehopositiivisuusliikkeen kanssa on se, että se on käytännössä monopolisoitu käsittelemään ainoastaan lihavia naisia (kuten 95% muistakin ulkonäkökampanjoista). Se jättää kokonaan ulkopuolelle miehet, pienirintaiset, pienimunaiset, ryppyiset, lyhyet, pitkät jne. Tällainen liike, joka ajaa ainoastaan yhden spesifin ryhmä asiaa, ei voi koskaan onnistua tehtävässään. Tarvitaan universaali kehopositiivisuuskampanja, joka sisältää laikennäköiset ja kokoiset eri sukupuolten edustajat.
Lue kommentti
JenniN

Kehopositiivisuus ei tee kenestäkään lihavaa – tai sitten aate on ymmärretty väärin

Juuri näin! On jopa surullista ajatella, että ihmiset eivät tajua itsensä hyväksymisen ja "lihomisen ihannoinnin" (kuten moni kehopositiivisuutta nimittää" eroa. Itse olen kehopositiivisen ajattelun sisäistettyäni harrastanut liikuntaa moninkertaisesti enemmän, kuin aikana, jolloin koin jatkuvaa itseinhoa. Kuitenkin jälkimmäinen katsotaan lihavalle suotavammaksi tavaksi elää. Siinä ollaan melko kaukana terveellisestä ajattelusta.
Lue kommentti