Kuvat
Juha Salminen
Karoliina Pentikäinen jätti lapsena pyhäkoulun kesken, koska ”siellä puhuttiin vain siitä yhdestä miehestä”.
Karoliina Pentikäinen jätti lapsena pyhäkoulun kesken, koska ”siellä puhuttiin vain siitä yhdestä miehestä”.

”Paine oikeanlaiseen tapaan uskoa tulee meistä itsestämme, mutta myös ulkopuolelta”, pohtii Karoliina Pentikäinen kolumnissaan. 

Uskon Jumalaan. Se on minulle selvä ja yksinkertainen asia. Seikan ääneen lausuminen tai kirjoittaminen puolestaan ei. Kirjoitin nämä sanat monta kertaa ja deletoin ne yhtä monesti. Uskaltaako tällaista edes julkisesti kertoa? Pelottaa tunnustaa jotain näin radikaalia ja saada uskiksen leima maassa, jossa tapauskovaisuus on ainoa oikea tapa. Maassa, jossa kirkko on lähinnä palveluntarjoaja, jolla varmistetaan juhlahetkien siirtymäriitit. Häät ja hautajaiset.

Suomessa uskontoa ja uskonasioita on tavattu pitää jokaisen omana asiana. Tai sanotaanko niin, että omana asiana silloin, kun ollaan uskossa. Eroa kirkosta -järjestöt ja ei-uskovat voivat kertoa oman näkemyksensä kursailematta, eikä kukaan ota siitä nokkiinsa. Emme edes me uskovat.

Uskosta puhuminen on kuitenkin tabu. Itsekin kierrän Jeesus-bussit ja virsien hoilottelijat kaukaa, koska kuka nyt hihhuileihin haluaisi leimautua. Ja jos joku viittaa puheissaan korinttolaiskirjeisiin, voisin vajota pöydän alle. Näkyvät uskishommat tuntuvat noloilta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Olen monta kertaa jutellut ystävieni – ateistien, agnostikkojen, tapauskovaisten ja uskovien – kanssa siitä, miten julkinen puhuminen nimenomaan tästä maamme pääuskosta, luterilaisesta kristinuskosta, saa monella karvat nousemaan pystyyn. Se hävettää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Maassa, jossa 41 prosenttia väestöstä on korkeakoulutettuja, uskonto rinnastetaan helposti tyhmyyteen ja epärationaaliseen ajatteluun. Toisaalta uskosta ei haluta puhua siksikään, että julkisesti uskostaan puhuvat ihmiset ovat enimmäkseen päiviräsäsiä, joiden tulkintaan Raamatusta monikaan meistä ei halua yhtyä. Siksi pysymme mieluummin tuppisuina.

Yle uutisoi taannoin, että pääkaupunkiseudulla kirkkoon kuuluu enää vain vajaa puolet väestöstä. Vaikka minulle on täysin yhdentekevää, kuka kuuluu kirkkoon ja kuka ei – uskonnonvapaus on minusta yksi tärkeimmistä yhteiskunnallisista arvoistamme – en voi olla miettimättä, erotaanko kirkosta myös paineen vuoksi. Pelätään, ettei olla tarpeeksi nuhteettomia, tarpeeksi uskovia, tarpeeksi oikeanlaisia.

Paine oikeanlaiseen tapaan uskoa tulee meistä itsestämme, mutta myös ulkopuolelta. Kun kirjoitin viime kolumnini otsikolla ”Paskaaks tässä”, sain useammankin viestin, jossa minua moitittiin tekopyhäksi, koska kastan lapseni ja rukoilen, mutta silti kiroilen lehdessä. Minua kehotettiin päättämään, kumpaan leiriin kuulun.

Mutta onko minun pakko valita? Pitääkö uskominenkin hoitaa täydellisesti? Pitääkö tässä ajassa kaikessa olla paras mahdollinen versio itsestään; paras mahdollinen uskis tai ateisti, ilman harmaan sävyjä?

Sanotaan, että synnitön voi heittää ensimmäisen kiven. Olipa uskossa tai ei, on lohdullista, ettei aina tarvitse olla aivan muina Jeesuksina. Riittää, kun on ihminen.

Vierailija

Karoliina, sanot uskovasi Jumalaan, mutta mitä se tarkoittaa? Jos oikeasti uskot häneen, silloin otat hänen Sanansa, Raamatun täydestä todesta. Uskova, joka on saanut armosta kokea uudestisyntymisen, ymmärtää ettei kiroileminen ole sopivaa hänelle. Sydämen kyllyydestä suu puhuu. Uskovakin voi heikkona erehtyä sanomaan korostaman, mutta hän katuu sitä heti. Se taas joka kiroilee jatkuvasti, osoittaa ettei Jumalan Henki asu hänessä. Kun minä tulin nuorena miehenä uskoon, kirosanat hävisivät kuin ihmeen kautta heti. Tämä saattaa tuntua ahdasmieliseltä sellaisen mielestä, jonka sisin ei ole uudestisyntynyt. Kaikkea hyvää kuitenkin toivottaen.

NestoriN

Kun miettii koko elämäni aikana tapaamiani ihmisiä, niin kaikkein ahdasmielisimmät, toisia tuomitsivat ja toisten elämiin puuttuvat ihmiset ovat löytyneet uskovaisista. Siinä ihmettelee, että eikö teidän Jeesuksenne suurin opetus ollutkaan rakastaa toisianne? Hämmentävää, miten kaksinaismoralismi oikein kukkii, mitä uskovaisempi ihminen on. En kuulu kirkkoon ja kehoittaisin jokaista teistä lukemaan sen uuden testamentin ja tsekkaamaan sen Jeesuksen tavan toimia, ennen kuin alatte tuomitsemaan muita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla