Anna Perho sanoo kyllä, jos vain hinnasta sovitaan. Kuva: Juha Salminen
Anna Perho sanoo kyllä, jos vain hinnasta sovitaan. Kuva: Juha Salminen

Kuvittelemme pystyvämme kaikkeen, vaikka todellisuudessa elämään mahtuu vain pari kolme asiaa kerrallaan. Tärkeälle on raivattava tilaa, Anna Perho kirjoittaa kolumnissaan.

En usko vähääkään ihmisiin, jotka väittävät, etteivät kadu mitään. Tai sitten maailmassa on paljon enemmän psykopaatteja kuin olen luullut. Jokainen tervejärkinen joutuu myöntämään, että pari juttua tässä elämässä on mennyt pikkuisen vihkoon.

Eniten kadumme kuitenkin asioita, jotka jätämme tekemättä. Niitä tekoja, jotka lusivat ikuisessa odotushuoneessa sillä aikaa, kun me kehittelemme päämme sisällä selityksiä sille, miksi emme voi tehdä sitä, mitä haluamme.

Millaista elämämme olisi, jos sanoisimme kyllä kaikelle sille, mitä nyt pelkäämme?

 

Muun muassa hittisarja Greyn anatomian käsikirjoittanut amerikkalainen Shonda Rhimes päätti sanoa vuoden ajan kyllä kaikelle, mitä joku vain keksi ehdottaa.

Ulkonäköään aiemmin hävennyt Shonda alkoi käydä bileissä, joihin hän ei ennen kehdannut mennä. Hän uskaltautui puhumaan omana itsenään, kun aiemmin hän oli kirjoittanut elämänkatsomuksensa Greyn anatomian hahmoihin. Hän alkoi leikkiä lastensa kanssa sen sijaan, että olisi paahtanut töitä 24/7.

Jos haluaa saada elämässä aikaan itselle tärkeitä ja merkittäviä asioita, melkein kaikesta muusta pitää kieltäytyä.

Lopulta hän kirjoitti vuodestaan kirjan, jonka nimi on raflaavasti My Year Of Saying Yes to Everything, Vuosi jolloin sanoin kaikelle kyllä. Kirja kannustaa tekemään rohkeammin omia valintoja, mutta sen tärkein anti on sittenkin pohdinnoissa, jotka ovat täydellisessä ristiriidassa kirjan nimen kanssa.

Sillä itse asiassa parempi nimi kirjalle olisi Vuosi, jolloin kieltäydyin lähes kaikesta.

Rhimes oivalsi vuotensa aikana, että sanottuaan kyllä kaikelle, mitä työ tarjosi hän tuli lopulta sanoneeksi ei kahdelle tärkeimmälle arvolleen: terveydelle ja perheelle. Terveys kosahti burnoutiin, ja lapset olivat oppineet käymään koulun päätösjuhlissa lastenhoitajan kanssa eivätkä enää edes kysyneet äitiään mukaan.

 

Tarinan opetus ei ole siinä, että naisten pitää pysyä kotona tai että perhe on tärkeämpää kuin työ (koska ne kummatkin ovat tärkeitä). Pointti on siinä, että jos haluaa saada elämässä aikaan itselle tärkeitä ja merkittäviä asioita, melkein kaikesta muusta pitää kieltäytyä. Tärkeälle pitää raivata tilaa.

Tämä kauhistuttaa, koska kuvittelemme pystyvämme kaikkeen, vaikka todellisuudessa elämään mahtuu vain pari kolme asiaa kerrallaan.

Hyvän elämän lainalaisuuksia tutkiva kirjoittaja James Clear vertaa elämää lieteen, jossa on neljä levyä: perhe, työ, ystävät ja terveys. Jos haluaa elää tyydyttävää elämää, yksi levyistä pitää sammuttaa. Ja jos haluaa todella menestyä, levyjä voi olla pitää päällä vain kaksi.

Valitseminen levyjen välillä on välillä sietämättömän vaikeaa.

Mutta se on välttämätöntä, jos ei halua aikanaan katua sitä, ettei tehnyt, mitä todella halusi, vaan piti jokaista levyä kympillä niin, että lopulta kaikki paloi pohjaan.

Vierailija

Jos haluaa saada elämässä aikaan itselleen tärkeitä asioita, melkein kaikesta muusta pitää kieltäytyä

Olisiko taas joku elämänhallinta opus tuloillaan kun niin pukkaa "ajatuksia" jotka on jo kaiken lisäksi aikoja sitten ajatellut joku muu paljon syvällisemmin-luultavasti mies. Tietysti jos haluaa tuhlata aikansa olemalla copy-paste viisastelija oman elämänsä Laura Huhtasaari niin samapa tuo minulle. Lopputulemahan on kuitenkin aina sama ja ne asiat jotka tekevät naiset onnelliseksi ikuisia vakioita.
Lue kommentti