Emmi-Liia Sjöholmin esikoiskirja on alkuvuoden isoin tapaus – ei seksikohtaustensa takia, vaan siksi, miten hyvin se sanoittaa hyvin monelle nuorelle naiselle tuttua miellyttämisen halua.

”Mun mielestä jokaisen nuoren naisen tulisi lukea se.”

”Se” on Emmi-Liia Sjöholmin esikoiskirja Paperilla toinen (Kosmos), jota on luettu ja analysoitu tiiviisti viime viikkoina Me Naistenkin toimituksen käytäväkeskusteluissa. Yllä olevat sanat lausui nelikymppinen nainen, jolle kirjan lukeminen oli eräänlainen paluu oman nuoruuden tapahtumiin ja tunteisiin.

Vuoden alussa ilmestynyt omakohtainen teos on puhuttanut ja kohisuttanut etenkin siksi, että se kuvaa nuoren naisen elämää tavalla, jota tupataan kutsua lehtiotsikoissa rohkeaksi.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kirjan päähenkilö joutuu turvautumaan aborttiin tultuaan vahingossa raskaaksi 14-vuotiaana. Kirjassa harrastetaan paljon seksiä, erilaisissa paikoissa ja asennoissa, eri reikiin. Yksityiskohdista kerrotaan suorasukaisesti. Vaikka teos on omakohtainen ja kirjoittaja on kertonut julkisuudessa nuoruuden abortistaan, tapahtumia ja henkilöitä on myös muuteltu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Seksin kuvaus tai kerronnan rohkeus ei kuitenkaan ole olennaista eikä se syy, jonka vuoksi kirja on silmiä avaavaa luettavaa riippumatta siitä, elääkö nuoruuttaan nyt vai katsooko sitä taaksepäin. Seksikohtauksia ja omakohtaisia paljastuksia on kyllä kirjallisuudessa nähty, mutta Paperilla toinen paljastaa nuoren naisen elämästä puolen, joka jää usein muiden asioiden varjoon.

Iso osa kirjan tapahtumakuvauksista nimittäin kertoo nuoren naisen tarpeesta miellyttää.

Miellyttää poikia ja miehiä. Miellyttää kavereita. Miellyttää tyyppejä, joita ihailee. Tehdä asioita vain sen takia, että kuvittelee sen ikään kuin kuuluvan asiaan, että kaikki muutkin tekevät niin. Joukkoon kuulumisessakin on nuorena usein kyse miellyttämisestä, tiettyihin malleihin sopeutumisesta. Ja tietysti häpeästä, joka sitä seuraa.

Kuulostaako tutulta?

Emmi-Liia esimerkiksi kirjoittaa kirjassa ja on kertonut Helsingin Sanomien artikkelissakin päätyneensä ottamaan kylkeensä suuren tatuoinnin, koska ei kehdannut sanoa tatuoijalle ei. Kirjassa tatuointi otetaan vieläpä siksi, että päähenkilö ajattelee olevansa jonkun miehen mielestä viehättävämpi.

Miellyttävänsä.

Eräs mies sanoi pitävänsä naisista, joilla on isoja tatuointeja. Hakkasin ihooni pöllön ja vihasin sitä heti. Tatuoinnin luonnos oli suurempi kuin olin toivonut, mutten kehdannut sanoa sitä tatuointiartistille. En halunnut olla epäkohtelias. Niinpä annoin hänen tehdä työnsä ja aloin sitten etsiä tietoa tatuoinninpoistosta.

Päähenkilö on myös koko ikänsä halunnut olla aina viisi kiloa hoikempi. Hän ei varmasti ole maailman ainoa nainen, joka ajattelee, että kelpaisi paremmin pikkuisen pienempänä.

Ja sitten on tietenkin se seksi ja sen kautta miellyttäminen. Jo nuorena käy selväksi, että seksin suhteen voi kuulua kahteen joukkoon, joita katsotaan eri tavalla: niihin, jotka ovat jo harrastaneet seksiä, tai niihin, jotka eivät vielä ole.

Ymmärsin, että kaikilla kuuluu olla skeittikenkien sijaan läskipohjalenkkarit. Ostin vahingossa koulun suosituimman tytön kanssa samat kengät. Hän oli raivoissaan ja usutti parhaat ystävänsä haukkumaan minut. Hän antoi lopulta anteeksi, kun myönsin olleeni tietämätön ja typerä.

Selkkauksen jälkeen kysyin muilta, miksi tyttö oli niin suosittu.

”Se ei ole enää neitsyt”, kuului vastaus.

Itse seksihän se vasta helposti miellyttämiseksi meneekin. Eräässä kohtauksessa romaanin päähenkilö makaa sängyssä kahden pojan kanssa, antaa näiden suudella ja koskettaa itseään ja teeskentelee orgasmin, jotta pääsisi katsomaan leffaa muiden seuraan.

Kirjan kertoja tarkastelee tapahtunutta kuitenkin tietäen, mistä on kyse. Onhan kyseessä jossakin määrin myös tarina naiseksi kasvamisesta.

Ja ne kaikki aikuisenakin kohtaamani kasvot ovat yhtäkkiä edessäni tunnistusrivissä. Ne kilteimmätkin, jotka ovat painuneet murjotukseen. Sanovat, että höh, he olisivat niin kovasti halunneet seksiä, enkä minä ole viitsinyt sitä heiltä kieltää, en ole kestänyt sitä katsetta, joka kysyy, enkö olekaan riittävä ja haluttava. Minähän olen sanonut pitäväni seksistä ja minähän olen jo mennyt paikalle. Ja sitten jälkeenpäin he sanovat, että älä ulkoista itseäsi tästä tilanteesta, sinäkin halusit tulla tänne.

Nuorena erilaisiin tilanteisiin ajautuessaan omaa miellyttämishaluaan ei välttämättä tule ajatelleeksi. On helpompi huomata ja tunnistaa häpeä, joka näitä tilanteita seuraa. Elämänkokemus saa toivomaan, että olisinpa ollut paremmin hereillä, sanonut ei, kun hieronta muuttui liian intiimiksi tai vanhempi miestuttavuus tuli turhan lähelle.

Kuten toinen keskusteluun osallistunut nainen, pienen tytön äiti, asian sanoitti:

”Jos jotain toivon, että tyttäreni oppisi, niin se olisi uskallus myös tuottaa pettymyksiä muille. Ettei olisi aina se, joka myöntyy tai miellyttää, jotta hommat eivät kävisi kiusalliseksi.”

Siksi näitä asioita olisi hyvä havahtua tajuamaan jo nuorena ennen kuin ne osuvat omalle kohdalle – ja ennen kuin ne tatuoituvat mieleen kiusallisen häpeällisiksi muistoiksi.  

Paperilla toinen on loistava keskustelunavaus aiheesta.

Kursivoidut kohdat ovat lainauksia kirjasta.

Onko sinulla kokemusta miellyttämisenhalusta? Vastaa Me Naisten kyselyyn, ja autat jutun teossa. Olemme sitoutuneet suojaamaan vastaajien yksityisyyttä.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Vierailija

En ole koskaan tuntenut tarvetta miellyttää, ketään. Ihme olettamuksia, että jokainen nainen on tuntenut/tuntee tarvetta miellyttää. Tai että pitäisi lukea moinen kirja.

Vierailija

Ei kaikilla naisilla ole tuollasia miellyttämisongelmia. Toki on ikävää, että osalla on. Ei tietenkään niin pitäisi olla. Mutta ei itselle ole tullut mieleenkään, että pitäisi suostua seksiin, jota ei halua tms.

Sisältö jatkuu mainoksen alla