Pienet askeleet kohti ympäristöystävällistä elämäntapaa toimivat varmemmin kuin ekojeesukseksi heittäytyminen kertarysäyksellä.

Maapallomme tila on sanalla sanoen järkyttävä. Järjellä ajatellen ei pitäisi olla mitään muuta vaihtoehtoa kuin lakata lentelemästä ympäriinsä, käyttää eläintuotteita korkeintaan aniharvoin, lopettaa kertakäyttöisen muovin kantaminen kaupasta, boikotoida yksityisautoilua ja alkaa osoittamaan mieltään teollisuuden päästöjen kuriin saamiseksi. 

Pelkästään pyörällä ja junalla liikkuvaksi muovittomaksi vegaaniksi ryhtyminen on keskivertosuomalaiselta kuitenkin sellainen temppu, että aivot löytävät nopeasti vaihtoehtoisen ratkaisun: kun täydelliseksi ekoihmiseksi ryhtyminen on mahdotonta, lienee parasta varata hermoloma Thaimaasta, ottaa vähän lisää pekonia ja jatkaa niin kuin ennenkin.

Täyskäännöksen sijaan ekologista elämäntapaa kannattaakin lähestyä hitaasti ja asia kerrallaan.

”Kestävät rutiinit luodaan aina ajan kanssa ja yksi kerrallaan.”

Jo pitkään on tiedetty, että esimerkiksi pysyvä painonpudotus ei onnistu kieltämällä itseltään kerrasta kaiken hyvänmakuisen ja hyppäämällä sohvalta suoraan triathlon-treeniin. Sen sijaan muutos kannattaa aloittaa pikkuhiljaa ja palkitsevasti. Kestävät rutiinit luodaan aina ajan kanssa ja yksi kerrallaan.

Kun tulee puhe ympäristöystävällisyydestä, ajatus pienistä ja hitaista muutoksista unohtuu välittömästi. Päällimmäinen huoli ei olekaan maapallon tila vaan se, onko ekokatastrofi enemmän lentävän vegaanin vai kotimaassa pysyttelevän lihansyöjän vika. Kierrättämisen ja energiansäästön kaltaiset pienet ekoteot lytätään, koska on paljon isompia, tärkeämpiä ja vaikeampia ekotekoja, kuten ruokavalion ja kulkuneuvojen käytön muutokset. 

Tosiasiassa jokainen ympäristöystävällinen valinta on arvokas. Jos jokainen pystyy joka päivä tekemään pienen ekoteon – ostamaan kaurajogurttia maitoversion sijaan tai pyöräilemään lähikauppaan autoilun sijaan – syntyy pienistä puroista lopulta iso joki. Voi jopa käydä niin, että pienet teot innostavat isompiin: ehkä herkullinen kaurajogurtti saa testaamaan muitakin ympäristöystävällisiä ruokia, ja auto jää lopulta vähälle käytölle.

Kukaan ei voi väittää, ettei voi tehdä mitään ekokatastrofin estämiseksi. 

Helsingin Sanomien haastattelema lastentarhanopettaja Heidi Juvonen on kannustava esimerkki. Hän päätti lakata ostamasta turhaa tavaraa ja huomasi kuukausien kuluessa, ettei kerskakulutus kiinnostanutkaan enää entiseen malliin. Juvonen elää nyt entistä ekologisemmin eikä koe joutuneensa luopumaan itselleen tärkeimmistä asioista. 

Jos rakastat pihvejä, syö kunnon pihviateria aina joskus, ja jos matka maapallon toiselle puolelle on suurin haaveesi, toteuta se. Mutta valitse ympäristöystävällistä silloin, kun se ei aiheuta suurta tuskaa. Päivä kerrallaan elämäsi muuttuu ekologisemmaksi ilman tunnetta, että kaikesta kivasta pitää luopua. 

Jokaisella on mahdollisuus tehdä parempia valintoja – vaikka sitten pieniäkin. Se tarkoittaa kahta asiaa:
1. Kaikkea ei tarvitse eikä voi tehdä oikein, varsinkaan kerralla.
2. Kukaan ei voi väittää, ettei voi tehdä mitään ekokatastrofin estämiseksi. 

Ronja

Jokainen voi tehdä ekologisempia valintoja, mutta koko elämää ei kannata räjäyttää kerralla

Jokaisen on hyvä elää tämän ekokriisin keskellä sitä vastaavasti, mutta kansalaisten (kuluttajien) vapaaehtoisilla ekositoumuksilla ilmastonmuutosta ei ratkaista. Kysymys on vahvasti yhteiskunnallinen ja tämä tulisi muistaa siitä puhuttaessa. Tarvitsemme poliittisia toimia, joilla ohjataan koko yhteiskuntaa tehokkaasti päästöjen ja turhan kulutuksen vähentämiseen. Tärkeimmät yhteiset asiat eivät voi olla yksilön omantunnon kysymyksiä.
Lue kommentti