Kuvat
Panu Pälviä
Jenni Kokander toivoo työrauhaa kaikille tosikoille.
Jenni Kokander toivoo työrauhaa kaikille tosikoille.

Miksi ihminen ei saa enää olla tosikko, herkkis tai vain tylsä tyyppi, kysyy Jenni Kokander kolumnissaan. 

Työelämässä arvostetaan nykyään ulospäinsuuntautunutta, hersyvää tiimipelaajaa. Kiva tyyppi saa todennäköisemmin työpaikan kuin vakava harmaahiirulainen, sillä luontaisesti sivussa viihtyviä ei pidetä kovin suuressa arvossa työyhteisöissä.

Firmat maksavat maltaita koulutuksista, joissa me näyttelijät ja muut esiintymisen ammattilaiset houkuttelemme ihmisiä vapautumaan ja nauramaan omalle tosikkomaisuudelleen.

Miksi ihminen ei saa olla tosikko, herkkis tai muuten vain tylsä tyyppi?

Nykypäivänä on itsestään selvää, ettei ketään saa syrjiä sukupuolen, syntyperän tai uskonnon vuoksi, mutta auta armias, jos olet luonteeltasi epäsosiaalinen. Silloin on aivan ookoo, että työnantaja pakottaa sinut hulluttelemaan ja avautumaan improtyöpajaan, vaikka se olisi sinulle yhtä kamalaa kuin ajatus hyppäämisestä tulivuoren kraateriin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sosiaalisten taitojen liputtamisella on hintansa. Jos ihmiset pakotetaan väen vängällä pitämään yllä iloista mieltä ja energistä ”tekemisen meininkiä”, riittävätkö voimat enää itse työn tekemiseen?

Jos ihmiset joutuvat koko ajan miettimään, mikä on heidän asemansa työyhteisössä ja ovatko he suosittuja, pidettyjä ja peukutettuja, niin olennainen unohtuu tai siihen ei riitä enää energiaa. Nykyisellä positiivisuuden ja tiimipelaamisen aikakaudella on enemmän työuupumusta kuin koskaan aikaisemmin.

Minä olen esiintyjänä Hannu Hanhi eläessäni tässä ajassa, jossa sosiaaliset taidot, luovuus ja heittäytymiskyky ovat kuuminta valuuttaa. Jos olisin syntynyt 40-luvulle jälleenrakentamaan Suomea, olisin ollut vitseineni hiukan heikommassa asemassa. Toki kaikkina aikoina on varmasti ollut sosiaalisille taidoille tilausta ja narreillekin töitä, mutta toivoisin silti, että omallakin kohdallani työasioissa arvostettaisiin ensisijaisesti ammattitaitoa ja työmoraalia. Sillä ei kuitenkaan tunnu olevan enää mitään arvoa, kuka on oikeasti sopivin ja sitoutunein, vaan osaako hän brändätä itsensä.

Vetäytyvä tai epäsosiaalinen luonne ei saisi olla este työhön, jos taitoa, kokemusta ja koulutusta löytyy. On myös kamala ajatus, että meidän täytyisi osata myydä itseämme pärjätäksemme tässä yhteiskunnassa.

En fanita ajatuksia ”vaatimattomuus kaunistaa” tai ”älä tee itsestäsi turhaa numeroa”, mutta avoin luonne ja sosiaalisuus voivat olla joskus vain kuorta, jolla peitetään osaamattomuutta.

Peräänkuuluttaisin sosiaalisten taitojen sijasta empatiakykyä. Ehkä ujoa lasta ei tarvitsekaan yrittää muuttaa rohkeaksi ja röyhkeäksi, vaan opettaa yhteisö ympärillä hyväksymään hänet. Eikä kaikkien ole pakko aikuisenakaan nauttia tykypäivän naurujoogasta, joka päätyy huutoon: ”Hyvä me, hyvä meidän joukkue!”

Ei laumaeläin

Ihanaa juuri näin! Olen itse sellainen luonne että viihdyn yksikseni ja hikoilemaan kauhuissani vaatteet läpimäräksi jos puolituttu kutsuu minut kylään. Voi sitä tsemppaamista määrää minkä töissä saan itselleni tehdä että pystyn puhumaan kaikille ja näyttämään pomolle ne ”parhaat” puolet itsestäni. Kyllä sä tän teet, hyvin menee, jaksa vielä tunti.

Ja sitten vessaan, koppi lukkoon ja ihana hiljaisuuus kun tauko koittaa.

Nyt teen töitä kotona ja tämä on minulle taivas. Jos on kysyttävää voin laittaa jollekin viestin. En vaihtaisi pois.

Mutta koettu on että istutaan ringissä ja huudetaan vaikka nolottaa. Ei saisi kuulemma nolottaa ja olo on kuulemma parempi jälkeenpäin. No voihan se olla hetken parempi mutta oliko se puolen tunnin hwlvetti sen arvoista?

Ja sitten ne päivät kun lapsi valvottaa koko yön ja tahdot vaan paeta työpöydän ääreen olemaan hiljaa ja tekemään hommia: pomo onkin järjestänyt tiimihengenkohotuslounaan tai kutsuu kaikki töiden jälkeen oluelle. Just ja Mä halusin vaan kotiin, villasukat jalkaan ja leffan.

Työt on minusta töitä varten ja kukin työskentelee tyylillään. Joku laumassa joku yksinään. Mutta se on väärin että töissä painotetaan luonteeneroavaisuuksia tai sitä että kaikkien pitäisi olla laumaeläimiä. En ole! Piste!

Kiitos tästä kirjoituksesta. Tämä on tärkeä pointti. Ei kaikkien tarvitse olla samasta muotista ja silti voi pärjätä hyvin töissä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla