Ei minusta ole siihen, että veisin työpaikan kahvihuoneeseen listan, johon voi kirjoittaa nimensä, jos haluaa tukea lasteni leirikoulua ostamalla vuoden vessapaperit, Jenni Kokander kirjoittaa.

Jokaisella luokalla on ainakin yksi supervanhempi. Tyttäreni Saiman luokalla hänen nimensä on Katja Lauronen. Hän on se, joka muistuttaa myyjäisistä, hoitaa opettajalle yhteisen eettisen elämyslahjan ja ylläpitää Facebook-sivua, josta kaikki kouluarkeen liittyvät asiat voi tarkistaa.

Olen käynyt tarkistamassa Facebookista esimerkiksi sen, millä luokalla lapseni on. Nimittäin jo vuosien kokemuksella tiedän, että Katja Lauronen päivittää Facebookiin uuden kansikuvan ja vaihtaa ryhmän nimeksi uuden luokka-asteen noin kolme minuuttia kevätjuhlien todistuksenjaon jälkeen.

Katja Lauronen on myös huippu valokuvaaja, joka saa napattua kaoottisessa kevätjuhlassa täydellisen hyvän mielen ryhmäkuvan luokasta, kun omaan kameraani tallentuu vain takaraivojen kuvia ja yksi vahingos-sa etukameralla otettu kiusallinen selfie.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minä haluaisin olla Katja Lauronen, mutta minä olen se välimallin lusmuilija, joka kyllä liittyy vanhempaintoimikuntaan, mutta ei koskaan käy kokouksissa tai tuo yhtään toteutuskelpoista ideaa edes sähköpostikeskusteluun.

Leivon kyllä korvapuustit koulun yhteisen vanhempainillan kahvitukseen, mutta harvemmin minulla on ollut aikaa tulla koulun käytävälle seisomaan ja keräämään viiskytsenttisiä peltipurkkiin.

Ostan kyllä sukkia, lakuja ja toffeita omaan käyttöön, mutta ei minusta ole siihen, että veisin työpaikan kahvihuoneeseen listan, johon voi kirjoittaa nimensä, jos haluaa tukea lasteni leirikoulua ostamalla vuoden vessapaperit. Olen oppinut, että ei ole noloa laittaa suoraan 38 euroa luokan tilille, jos ei halua ostaa kahta itselleen turhaa heijastinpipoa, joita myymällä luokka saisi 10 euroa ja pipofirma 28 euroa.

Joskin täytyy kyllä nostaa hattua sille, joka on keksinyt tämän varojenkeruubisneksen. Kuitenkin ilman katjalaurosia ahkerinkin yrittäjä hukkuu metrilakuun.

 

Olen potenut hiukan huonoa omaatuntoa, kun en tee enempää, mutta ajatellut toisaalta tekeväni sen, mihin pystyn ja mikä tuntuu luontevalta.

Ei pidä myöskään ajatella, että se perhe, joka ei koskaan osallistu mokkapalojen leivontaan, olisi välttämättä välinpitämätön vapaamatkustaja. Kaikilla ei ole varaa ostaa itseään ulos pipon myynnistä, eikä elämäntilanne muutenkaan aina anna periksi yhteisöllisyydelle. Harvassa on varmasti se vanhempi, joka ajattelee, että ”Ei mua kiinnosta, ihan sama”, kun kyse on oman lapsen edusta.

Lohduttaudun itse sillä, että teen voitavani.

Minä en ole Katja Lauronen, eikä kaikkien tarvitsekaan. Ainoa tärkeä asia on, että kaikkien tulee kunnioittaa hänenlaisiaan ja muistaa kiittää siitä ajasta ja panoksesta, jonka tällainen yli-ihminen antaa luokan, päiväkodin tai urheiluseuran hyväksi.

Vierailija

BeMyGuest kirjoitti:
Mutta tässä tämä vain irvailee. Nykyihmisen kuva?

Luettiinkohan me edes samaa tekstiä? Mun mielestä tässä ei irvailla yhtään, vaan just kehutaan "katjalaurosia" ja ollaan onnellisia, että heitä on.

Vierailija

Satun tuntemaan tämän Katja Laurosen henkilökohtaisesti. Ja pari muuta katjalaurosta myös. Kiitos teille kaikille. Itse teen mitä kerkeä lasten luokkien ja harrastusten kanssa, mutta katjalaurosia tarvitaan!

Sisältö jatkuu mainoksen alla