Kuvat
Panu Pälviä
Jenni Kokander pelkää virusta nimeltä ”vastakkainasettelu”.
Jenni Kokander pelkää virusta nimeltä ”vastakkainasettelu”.

Kun elokuvissa avaruusolennot uhkaavat elämää maapallolla, erimielisyydet ja rajat katoavat. Toisin on todellisella Telluksella, jossa ainoa tapa  kommunikoida tuntuu olevan vastakkainasettelu, kirjoittaa Jenni Kokander kolumnissaan. 

Aina löytyy joku, joka kokee väärin, tekee väärin ja jolla on väärät mielipiteet. Olipa sitten kyse ruoasta, rokotuksista, tuomioista tai kauneusleikkauksista.

Nyt syljetään niiden päälle, jotka pelkäävät koronavirusta, mutta myös niiden päälle, jotka vähättelevät vaaraa. Vaikka ei olisi koronaviruksesta koskaan kuullutkaan, voi silti todeta faktana, että se tarttuu erityisesti vassarikommarikokkarikeskaripersuihin. Ja niihin, joilla on silikonit, ja niihin, joita ei ole imetetty vähintään 8 kuukautta niihin. Ja tietenkin myös niihin, joiden toinen vanhempi on Porista.

Meillä ei yksinkertaisesti pitäisi olla aikaa tällaiseen. Olemme niin isojen globaalien ongelmien äärellä, että en voi ymmärtää, miten joku jaksaa naureskella toisen hengityssuojalle tai käsidesimarinadille.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Törmään jatkuvasti siihen, että yritämme koko ajan vain kampittaa toisiamme, niin somessa kuin kahvihuoneissakin. Tiedämme kaiken paremmin kuin THL, Jari Sinkkonen ja hovioikeus, ja vaikka emme tietäisi, se on kuitenkin päästävä toteamaan, että keskustelukumppani on väärässä. Monenkaan kohdalla kyse ei ole tiedon jakamisesta, vaan lapsellisesta ”kissat ovat parempia kuin koirat” -tyyppisestä jankkaamisesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Moni iso ongelma olisi jo ratkennut, jos olisimme käyttäneet sen ajan, mikä meiltä meni mielipiteemme kertomiseen, todellisen tiedon hankkimiseen ja toimintaan.

Eikä aina tärkeintä ole edes kertoa, miten asian itse kokee, vaan olennaista on päästä toteamaan, miten tyhmä toisen ajatus on.

Amerikkalaisissa katastrofielokuvissa kansakunnat käyvät yhdessä vihollista vastaan. Kun avaruusolennot uhkaavat elämää maapallolla, erimielisyydet ja rajat katoavat. Toisin on todellisella Telluksella, jossa ainoa tapa kommunikoida tuntuu olevan vastakkainasettelu.

Olipa sitten kysymys ilmastonmuutoksesta tai pelon ilmapiiriä luovasta pandemiasta, emme etsi yhteisiä ratkaisuja tai ulospääsyä globaalista ongelmasta, vaan huudamme jokainen omaa mielipidettämme. Tai pikemminkin sitä, miten väärässä toinen on.

On järkyttävää, että olemme taantuneet tällaiseksi barbaarilaumaksi, joka haluaa nähdä vain verta ja suolenpätkiä. Toisten epäonnistumisista saadaan voimaa ja rohkeutta räyhätä vielä kovemmin.

Jos ottaisimme hetkeksi pään pois takapuolestamme, saattaisimme nähdä toisemme – ja yhteisen etumme.

Ikääntynyt lukija

Minusta Jenny Kokander kirjoittaa usein ihan oikeista asioista. Toivoisin kuitenkin, että hän (tai toimitus) siistisi alatyylisiä ilmaisuja kirjoituksissa. Ne ainakin minua häiritsevät ja vähentävät juttujen asiasisältöä. Ne ovat lisäksi jotenkin vastenmielisiä. Tosin olen lehden avainryhmää (alle 35 vuotta) vanhempi ja tottunut asialliseen ilmaisuun kaikenlaisissa asioissa sisällöstä riippumatta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
"Jos ottaisimme hetkeksi pään pois takapuolestamme, saattaisimme nähdä toisemme – ja yhteisen etumme.

Kertoisitko vielä sen "yhteisen etumme??

Lienee turha selitää jos et itse sitä tajua, semmoinen määrä rautalangaa siihen tarvittaisiin. Plääh !

Sisältö jatkuu mainoksen alla