Me Naiset
|
Jenni Kokander
Jenni Kokander ei halua enää määritellä itseään tai muita.  Kuva: Juha Salminen
Jenni Kokander ei halua enää määritellä itseään tai muita. Kuva: Juha Salminen

Jenni Kokander on tajunnut, että itsensä voi määritellä aina uudelleen. Ja joskus kannattaa vain jättää määrittelemättä.

Viime talvena minua onnisti, kun kaaduin ja loukkasin polveni pahasti. Pääsin fysioterapiaan, joka ei vain pelastanut polveani isolta leikkaukselta, vaan myös muutti ajatteluani isosti.

Olen lapsesta asti ajatellut, että minulla on kaksi vasenta jalkaa väärinpäin kiinni perseessä, ja etten ole lainkaan fyysinen ihminen. Fysioterapeuttipa totesikin minun olevan todella nopea oppimaan ja sanoi, että minulla on harvinaisen hyvä kehon hahmotuskyky.

Aloin miettiä muitakin määritelmiä, joissa roikun, ja rupesin tietoisesti purkamaan niitä. Keskityin pohtimaan, mitkä määritelmät rajoittavat minua ja estävät minua toimimasta. Huomasin, että monet määritelmät itsestäni olivatkin selittelyä ja keino vältellä tosiasioita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tässä projektissa eivät ole parantuneet ainoastaan elämäntavat. Ennen kaikkea se on avartanut elämääni ja avannut monia ovia. Määrittelen itseäni toki edelleen, ja on paljon määritelmiä, joista en suostu luopumaan. Hedonistiherkkuperse tulen olemaan hautaan asti. Toisaalta määrittelemällä itseni savuttomaksi ihmiseksi pääsin eroon tupakasta.

”Pistämme toisiamme lokeroihin puoluekannan, ulkonäön tai ihan vaikka käsilaukun perusteella.”

Nykymaailma vaatii meiltä määrittelyä koko ajan. Sosiaalisessa mediassa sinun pistää pystyä pistämään itsesi ja elämäsi pakettiin tyyliin ”olen äiti, feministi ja ruokafriikki”. Lehdet määrittelevät kansikuvatytöt ja pojat lisäämällä sitaatin ylle aina jonkin määreen tyyliin: eronnut, 20 kiloa laihtunut, entinen alkoholisti, Suomen halutuin poikamies tai vaikka kohumissi.

Pistämme toisiamme lokeroihin puoluekannan, ulkonäön tai ihan vaikka käsilaukun perusteella.

Josko stereotypioihin perustuvan määrittelyn sijasta kuuntelisimme toisiamme ja olisimme motivoituneita oppimaan itsestämmekin uusia asioita. Päästämään irti tunkkaisista ajatuksistamme tyyliin ”naapurini osti Audin, eli pilalle on mennyt tuokin mukava perheenisä”.

 

Realisti toki kannattaa olla määritellessään itseään, mutta kyllä uuden asian oppii tai haastavasta tavasta pääsee eroon, kun määrittelee itsensä vähän paremmaksi kuin onkaan.

Sisäiset sankarit ja muu voimaannuttava puhe saavat pienen yrjön nousemaan kurkkuuni, mutta toivoisin silti lapsilleni tulevaisuutta, jossa jokainen saisi määritellä itseään aina uudelleen ja uudelleen. Kokemuksien kautta löytää omat vahvuutensa, jos ei ole lyönyt liian kovia raameja itselleen.

Kun odotin ensimmäistä lastani kysyi kätilö synnytysvalmennuksessa: ”Määrittele, millainen synnyttäjä sinä olet?” Olisi pitänyt vastata: ”Mistä helvetistä minä sen voin tietää, kun en ole vielä yhtään lasta synnyttänyt.”

Vierailija

Hölynpölyä. Koko ihmisen elämä perustuu määrittelemiseen, luokittelemiseen, arviointiin, arvosteluun jne. joko itsestä käsin tai ulkopuolelta. Pääasia kun pysyisi edes sen verran aisoissa kun uudet tietämättömät sukupolvet asuvat ruotuun, ettei kohta taas tapeta toisiamme.

Sisältö jatkuu mainoksen alla