Jenni Kokander uskaltaa unelmoida lottovoitosta.
Jenni Kokander uskaltaa unelmoida lottovoitosta.

Jenni Kokanderin elämä on välillä yhtä lokin paskaa hiuksissa ja toisinaan taas pelkkää parhautta.

Lapsille jankutetaan jatkuvasti, että kaikkea ei voi saada. Silti aikuiset toistelevat toisilleen mantraa ’unelmat on tarkoitettu toteuttetaviksi’ ja ’sinä kirjoitat oman tarinasi’.

Osittain totta, mutta kyllä se pääsääntöisesti menee niin, että jotkut ovat syntyneet kultalusikka takapuolessa, ja toisilla vain käy aina huono munkki.

Onneksi itse kuulun välimallin sankareihin, joilla elämä on välillä yhtä lokin paskaa hiuksissa ja toisinaan taas pelkkää parhautta. Ehkä tästä syystä olen valmis vähän hikoilemaan unelmieni eteen ja unelmoin vain asioista, jotka voin saavuttaa.

Uskon vahvasti, että sateenkaaren päässä on aarre ja sinne löytävät ne, joilla on positiivinen asenne ja kyky unelmoida. Mutta rajansa kaikella! Tunnen myös paljon ihmisiä, jotka vuosi vuodelta katkeroituvat ja muuttuvat sietämättömiksi narisijoiksi vain siksi, että he elävät pilvilinnoissa.

En ymmärrä ihmisiä, jotka pystyvät antautumaan unelmoimaan asioista, jotka ovat täysin ulkona heidän boksistaan. Samalla kuitenkin ihailen taivaanrannanmaalareita, jotka viikosta toiseen uskovat, että vielä koittaa uusi päivä, vaikka elämä olisi yhtä tahkoamista.

Eräällä ystävälläni oli tapana sunnuntaiaamuisin katsoa Hesarista, minkä miljoonakämpän valitsisi, jos olisi voittanut edellisenä iltana lotossa. Hän siis tarkisti numerot vasta, kun oli fiilistellyt, millaisessa lukaalissa elämäänsä jatkaisi.

Miehelläni taas oli tapana käydä koeajamassa autoja, joihin hänellä ei olisi kuuna päivänä varaa.

”Mikä on se toivomus, jonka hiljaa mielessään kuiskaa, kun puhaltaa sormeltaan irronneen ripsen tai kynttilät kakusta?”

Itse ahdistun jo ajatuksesta, että menisin fiilistelemään kalliita kenkiä tai kolttuja, joita en voisi kuitenkaan ostaa.

Unelmat, toiveet ja päämäärät menevät ihmisillä nykyään sekaisin. Unelmoidaan julkkiksena olemisesta, ilmaisista autoista ja vip-lomista Thaimaassa ilman pienintäkään käryä siitä, miten päämäärään pääsisi tai mitä töitä unelmansa eteen voisi tehdä.

Mikä on se toivomus, jonka hiljaa mielessään kuiskaa, kun puhaltaa sormeltaan irronneen ripsen tai kynttilät kakusta? Kukaan tuskin toivoo Michael Korsin laukkua.

Tähden lentoa katsoessa useimmat ainakin väittävät toivovansa maailman rauhaa, terveyttä tai rakkautta. Vai kehtaako joku myöntää sulkevansa silmänsä ajatellen: voi kun voittaisin sen Facebook-arvonnan, josta voi saada ilmaiset hiustenpidennykset?

Vierailija

Jenni Kokander kolumnissaan: ”Miehelläni oli tapana koeajaa autoja, joihin ei ollut varaa”

Asiasta potkukelkkaan: Taas näitä naisia jotka tulevat pärjäämään koska- ulkonäkö. Kunhan ensin mies on ensin piirtänyt ja toinen mies ohjannut.) Eikä tuossa maailmassa varmasti haittaa ole vaikka hikoileekin runsaasti taitaa olla enemmäkin eduksi. Jepulis, kun hakee loistoauton liikkeestä ajelee cityissä luu pihalla niin saa melko nopeasti huomiota vesirajamekoissa sipsuttavilta sporttiperäisiltä kaunottarilta ja saattaa jopa päästä polkaisemaan vaatimattomammankin naamansa vartensa kanssa...
Lue kommentti

Onneksi minulla ei ollut Y-kromosomia haittaamassa työnhakua, joten kelpasin myyntityöhön, muistelee Salla Stotesbury.

”Lukea sä osaat, mutta osaatko sä tehdä mitään muuta?”, kysyi työhaastattelija ja viskasi lukiotodistukseni sivuun.

Olin parikymppinen humanistiopiskelija ja hakemassa osa-aikaista myyntityöpaikkaa viihdetuotemyymälästä.

Runoilin pomolle jotain lukioaikaisista siivouskeikoista ja parin kuukauden pätkästä pikaruokalassa. Sen kummempaa asiakaspalvelukokemusta minulla ei ollut, ei myöskään juuri minkäänlaista asiantuntemusta myymälän tuotteista. Lisäksi olin myöhästynyt haastattelusta lähes kymmenen minuuttia (sori siitä).

Ei tuntunut haittaavan. Pomo, keski-ikäinen mies, totesi minun passaavan hyvin porukkaan.

”Meidän suurin asiakasryhmä on parikymppiset kundit, joten mä palkkaan tänne etupäässä nuoria nättejä naisia”, hän sanoi.

Nyökyttelin. Kokemattomaan korvaani perustelu kuulosti fiksulta ja realistiselta. Tokihan nuoret naiset tiskin takana houkuttelevat pariutumisikäisiä miehiä kanta-asiakkaiksi.

Ei tullut mieleenikään, että minut palkatessaan työnantaja saattoi tulla rikkoneeksi lakia.

Vuosituhannen alussa näistä ei vielä puhuttu  

Kun aloittelin työelämääni vuosituhannen alussa, sukupuoleen kohdistuvasta työsyrjinnästä ei keskusteltu läheskään siinä mittakaavassa kuin nykyään, vaikkei se varmasti ainakaan harvinaisempaa ollut. Nyt tuntuu, että hähmäisiä tapauksia tulee ilmi lähes viikoittain. Onneksi niistä uskalletaan jo puhua.

Vilkas keskustelu virisi viimeksi heinäkuussa, kun Päivi Anttikoski kertoi Suomen Kuvalehdessä ja Helsingin Sanomissa, että hänet oli jätetty palkkaamatta Aamulehden päätoimittajaksi perhesyistä: siksi, että etäisyys lapsesta saattaisi haitata keskittymistä työhön. Aamulehteä kustantava Alma Media on kiistänyt syrjinnän rekrytoinnissa, mutta poliisi on käynnistänyt tapauksesta esitutkinnan. Poliisin tietoon on tullut myös toinen samaa päätoimittajahakua koskeva syrjintäepäily.

PAMille tulee vuosittain lähes 1000 yhteydenottoa raskaussyrjintään liittyen.

Kesäkuussa startup-yrittäjä kertoi Twitterissä jättäneensä nuoren naisen palkkaamatta, ”koska #lapsentekoriski”. Muutenkin naisten syrjiminen raskauden tai perhevapaiden vuoksi tuntuu olevan yhä peruspullaa. Palveluliitto PAMille tulee vuosittain lähes 1000 yhteydenottoa raskaussyrjintään liittyen, ja se on todennäköisesti jäävuoren huippu.

Koska naisiin kohdistuva työsyrjintä on näin yleistä, harvoin tulee mieleen, että sukupuolisyrjinnästä saattavat kärsiä miehetkin.

Taannoin Me Naiset kertoi Juhosta, joka oli hävinnyt kilpailun pikaruokaravintolan esimiespestistä siksi, että naisvaltaiselle henkilökunnalle olisi voinut tulla paha mieli, jos heidän pomokseen olisi palkattu mies. Sitä paitsi miehet ovat muutenkin laiskoja ja epäsiistejä, oli omistaja perustellut naisia suosivaa rekrytointipolitiikaansa.

X-kromosomin verran pätevämpi? 

Tasa-arvolain 8§ mukaan työnantaja syyllistyy syrjintään, jos hän ”työhön ottaessaan --- syrjäyttää henkilön, joka on ansioituneempi kuin valituksi tullut toista sukupuolta oleva henkilö, jollei työnantajan menettely ole johtunut muusta hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta taikka jollei menettelyyn ole työn tai tehtävän laadusta johtuvaa painavaa ja hyväksyttävää syytä”.

Mikähän voisi olla tällainen ”painava ja hyväksyttävä syy” pelkkien naisten palkkaamiseen? Tuskin ainakaan se, että työnantaja haluaa ilahduttaa miesasiakkaiden silmää söpöillä myyjillä.

On hyvin mahdollista, että joku minua pätevämpi Antti tai Jouni ei ollut saanut edes kutsua haastatteluun.

Kaksikymppisenä opiskelijana en kuitenkaan tiennyt tasa-arvolainsäädännöstä mitään. Olin vain tyytyväinen lisätuloista, eikä tullut mieleenikään, että pestini perusteet olivat vähintään epäreilut.

En minä lopulta myyjänä sen huonompi tai parempi ollut kuin mahdolliset nuoret miehetkään, mutta on hyvin mahdollista, että joku minua kokeneempi, palvelualttiimpi ja myymälän tuotteet paremmin tunteva Antti tai Jouni ei ollut saanut edes kutsua haastatteluun.

Ja olihan meitä muitakin, nuoria ja nättejä. Henkilökunnan vaihtuvuus oli tosin suurta – palkka oli kehno ja työajat hankalat – mutta jokaisen lähtevän naisen tilalle löytyi nopeasti uusi. Muutaman kuukauden pestini aikana en muista nähneeni tiskin takana yhtään miestä.

Irtisanouduin liikkeestä, kun sain oman alani kesätyöpaikan. Uskon, että siinä työhaastattelussa lopputuloksen ratkaisi jokin ihan muu kuin syntymävuoteni tai X-kromosomieni määrä. Onneksi.

Liian vanha ja koulutettu

”Palkkaan tänne etupäässä nuoria nättejä naisia” – se kerta, kun sain työpaikan ikäni ja sukupuoleni takia

Suurin osa rekryhaastattelijoita on 30-40 -vuotiaita miehiä, jotka palkkaavat vain miehiä tai hyvännäköisiä nuoria naisia. Itsekin nuorena sain kaikki työpaikat joita hain. Sain myös kommentteja hyvästä ulkonäöstä ja pukeutumistyylistä ja miten ne vaikuttivat valintaan, mikä ei juurikaan lisännyt pomon pisteitä. Tutkinto- ja työtodistukset eivät kauheasti kiinnostaneet, lähinnä selattiin läpi. Nelikymppinen johtaja kauhisteli henkilökunnalle nelikymppisiä naishakijoita tyyliin "En kai mä nyt...
Lue kommentti

Aina kun avaan telkkarin, sieltä tulee Suomen Huutokauppakeisari. Ehkä muita ohjelmia ei enää tule, koska niitä ei tarvita.

En tiedä, miten tämä on mahdollista, mutta aina, kun avaan television, sieltä tulee Suomen Huutokauppakeisari. Uskomattoman tönkkö ohjelma, joka soljuu aina samalla tavalla: Eija pyytää liikaa Arabioistaan, Aki tinkii, Eija tulee hinnassa vastaan, Aki kättelee, Heli melkein sanoo jotain, Aki ja Heli siirtyvät pakettiautolla Hirvaskankaalle, jossa Markku on päivän aikana askarrellut Akin vanhasta stetsonista kukka-amppelin. Koittaa huutokauppapäivä, Jari huutaa kuparipannun, Maija ostaa Arabiat. Aki sanoo: ”Tällaista pitää huutokauppatoiminnan olla, jotta se on kannattavaa.” Lopputekstit.

Huutokauppakeisarin uusinnat riittävät.

Yllättävintä on, että ohjelmaan kiintyy. Ehkä muita ohjelmia ei enää tule, koska niitä ei tarvita. Huutokauppakeisarin uusinnat riittävät. Tarkkailen Akin ja Helin välistä dynamiikkaa ja herätän puolisoni, jos näkyy konfliktia. Rentoudun mukana, kun tiimi perjantai-iltana istuu huutokaupan päätteeksi alas. Liikutun siitä, että Markku osaa myös verhoilla.

Haastattelussa Aki Palsanmäki sanoi jotenkin näin: ”En minä aio enää 70-vuotiaana seisoa Festivo-kynttilänjalka kädessä kysymässä, että mitä tästä saa. Ei tämä sellainen kutsumusammatti minulle ole.”

Onneksi uusinnat varmasti pyörivät vielä silloinkin.

Vierailija

Huutokauppakeisarin uusinnat ovat parasta, mitä televisiosta tulee

En ole pitkiin aikoihin enää oikein katsellut televisiota, olisiko kohtaa vuosi kun viimeksi avasin omani. Kylässä käydessä tulee joskus vilkaistua ja tutummassa paikassa saatan jopa selata kanavat äkkiseltään läpi jos ei niin jaksa kuunnella höpinöitä, mutta eihän sieltä tosiaan tule kuin niitä sekunda-leffoja jotka olivat jo 10-30- vuotta sitten huonoja ja sitten juuri näitä huutokauppa keisarointeja"ei kyllä pysty ostamaan jos ei saa yli 50 pinnaa voittoa" itkuvirsiä. Joskus sitten jonkun...
Lue kommentti