Jenni Kokander arvelee olevansa hyvä kummitäti. Kuva: Juha Salminen
Jenni Kokander arvelee olevansa hyvä kummitäti. Kuva: Juha Salminen

Jokainen on siunauksen arvoinen, eikä siihen pitäisi tarvita kenenkään lupaa, Jenni Kokander kirjoittaa uudelle kummipojalleen.

Rakas Onni. Olet nyt viisi viikkoa vanha, mutta tuntuu kuin olisit ollut täällä aina – ja niin tavallaan oletkin. Olet ollut vanhempiesi sielussa pienenä kipinänä, toiveena ja liikkeelle panevana voimana. Olet kuljettanut heitä eteenpäin kohti toisiaan läpi erilaisten elämänvaiheiden. Sinä olet ollut se toivo ja usko, jota mukanaan kantaen äitisi ja isäsi ovat tulleet tähän. Sinun luoksesi.

Sinä olet erityinen lapsi. Kaikilla meillä ihmisillä on tarkoitus ja tehtävä, mutta se ei aina ole niin kirkas ja näkyvillä kuin sinun kohdallasi. Sinä kannoit mukanasi valoa ensi hetkestä ja kerroit meille selkeästi, miksi olet täällä. Sinä yhdistit meidät.

On kunnia saada olla kummitätisi. En kuulu kirkkoon, mutta voin silti olla hengellinen kasvattajasi, täyttää kaikki kummin velvollisuudet ja luottamustehtävät. Tuntuu hullulta, etten voi evankelisluterilaisen kirkon silmissä tai kirjoissa olla virallinen kummisi.

Vanhempasi valitsivat sinulle kummit omia arvojaan peilaten, mutta suuresti omaa seurakuntaansa kunnioittaen. He eivät järjestä sinulle ristiäisiä vain tavan tai teatterin takia, vaan rakkaudesta ja vakaumuksesta. He ovat valinneet sinun ympärillesi ihmisiä, joihin luottavat ja jotka haluavat kiinnittää sinuun kummiuden siteellä.

Siunausta ei koskaan voi olla liikaa. Jokainen on siunauksen arvoinen, eikä siihen pitäisi tarvita kenenkään lupaa. Hyvä hengellisyys on puhdasta rakkautta, eivätkä mitkään säännöt tai lait saisi sitä rajoittaa.

Elämme maailmassa, jossa uskonnon varjolla tehdään paljon pahaa. Sen vuoksi kaiken hyvän hengellisyyden rajoittaminen on todella vaarallista. Sen sijaan että luokittelemme toisiamme oikein ja väärin ajatteleviin, ”meihin” ja ”teihin”, voisimme etsiä yhteyttä.

”Rakas Onni, sinussa on kaiken alku.”

Haluan uskoa utopiaan maailmasta, jossa vanhentuneet säännöt, lait ja ihmisten kirjoittamat rajat eivät enää estä meitä kohtaamasta toisiamme.

Minä toivon ja uskon, että meillä on toisillemme paljon annettavaa. Sinä voit olla minun hengellinen tiennäyttäjäni ja minä sinun. Toivon, että saamme tulevaisuudessa elää maailmassa, jossa kulttuurit ja uskonnot sulautuvat toisiinsa vahvistaen toistensa identiteettiä.

Meille jokaiselle kehittyy erilainen ja henkilökohtainen tapa tulkita elämää ja sen viestejä. Haluan rakentaa kanssasi maailmaa, jossa kunnioitamme toistemme tapaa hahmottaa itseämme ja kaikkia eteen aukeavia mysteereitä.

Rakas Onni, sinussa on kaiken alku. Meissä ihmisissä on.

Helsingissä 6.7.2018

Kummisi Jenni

Kaikki Me Naisten kolumnit löydät täältä.

Leelia

Jenni Kokander kolumnissaan: ”En kuulu kirkkoon, mutta voin silti täyttää kaikki kummin velvollisuudet”

"Kummin kaltainen henkilö" voit lapselle toki olla ja olla tärkeänä aikuisena tätä pientä ihmislasta kasvattamassa, mutta kaste on kristillisen kirkon sakramentti, joten mielestäni olisi outoa jos olisit virallisena kummina osana tätä pyhää toimitusta jos et kyseisen tahon oppeihin edes usko.
Lue kommentti
Vierailija

Jenni Kokander kolumnissaan: ”En kuulu kirkkoon, mutta voin silti täyttää kaikki kummin velvollisuudet”

Se on kyllä ihan oikein ettei kirkkoon kuulumaton saa hääräillä kummina, joku roti sentään. Täytyyhän minunkin saada jotain hyötyä siitä että kuulun kirkkoon. En tosin pääse hautaan ilmaiseksi, en saa papin palveluja ilmaiseksi jne vaikka olen maksanut kirkollisveroa vuosikymmeniä, mutta saa sentään oikeuden hoitaa kummiuden vaativaa vastuullista tehtävää kun minulla on tuo maksettu jäsenyys, mikäköhän sen kummilapseni nimi muuten oli...
Lue kommentti

Ilmeisesti 2000-luvun Suomessa vain nainen haluaa naimisiin ja järjestää häät.

”Alkuruualle ja pääruualle annan kahdeksan, kakulle seitsemän. Toivottavasti omissa häissä kakku ei ole yhtä kuiva.”

Hääpuku taas on vähän liikaa kaikkea, liikaa ruusua, rypytystä ja nauhaa.

”Se näytti roolipuvulta. Prinsessapuvulta jostain näytelmästä.”

”Ehkä olisi ollut järkevämpi valita itselle sopiva puku eikä ottaa toisen valitsemaa ja itselle sopimatonta pukua.”

Armoa ei anneta, vaikka morsian on päättänyt mennä naimisiin edesmenneen serkkunsa hääpuvussa ja kunnioittaa eleellä tämän muistoa.

Livin Neljät häät Suomi -ohjelmassa neljä naista kiertää vieraina toistensa häissä ja pisteyttää tarjoilut, hääpuvun ja ohjelman.  Häissä vain puitteilla on väliä, ei sisällöllä. Ei, vaikka suuri osa suomalaisista avioliitoista päättyy eroon hulppeista hääjärjestelyistä huolimatta.

”Livin Neljät häät Suomi -ohjelman häissä vain puitteilla on väliä, ei sisällöllä.”

Asetelma on niin kulunut ja vanhanaikainen kuin voi olla. Morsiamille häät ovat esitys ja koko siihenastisen elämän huipennus, naispuolisille vieraille mahdollisuus päästä koulukiusaajamaiseen sävyyn arvostelemaan ja vertailemaan omaa prinsessapäivää muiden suoritukseen.

Ja sitten sulhaset. Mitä niistä? Ai niin, hekin liittyvät jotenkin häihin ja avioliittoon. Formaatin keksijöiden mielestä kuitenkin vain hyvin etäisesti, sillä heitä ei ohjelmassa huomioida juuri mitenkään.  Ilmeisesti 2000-luvun Suomessa vain morsian haluaa ehdoin tahdoin naimisiin ja järjestää häät. Hääjuhla on morsiamen ja ylipäänsä naisten show, sulhaset ja miehet ovat häissä mukana lähinnä pakotettuina statisteina.

Ohjelma on toki viihdettä ja tosi-tv:tä puhtaimmillaan, mutta ei ole ihme, jos avioliitto vaikuttaa fiksuista nykynaisista melko kulahtaneelta touhulta.

Suomalainen katukuva vilisee tatuointeja, ja moni jaksaa haukkua niitä suureen ääneen. Miksi juuri tatuointeja pidetään suurimpana tyylisyntinä ja niiden perusteella tehdään tulkintoja tuntemattomista ihmisistä?

Oli itsellä ihossa mustetta tai ei, monelle meistä tatuointi ei ole vain tatuointi. Ajatellaan, että jos antaa kuvioida ihoonsa jotain pysyvää, siihen on liityttävä jotain suurta ja merkityksellistä. Monella tatuoinnin ottajalla liittyykin.

Ehkä siksi tatuoinnin nähdessään on niin helppoa siirtyä suoraan johtopäätöksiin. Tuorein esimerkki on noin viikon takaa Ensitreffit alttarilla -ohjelmasta. Tulevan vaimonsa vasta tavanneen Heikin katse tarkentui nopeasti tatuointeihin, jotka hääpuku paljasti.

Miina vaikutti eri tyyliseltä siinä heti ensi hetkillä. Ehkä persoonallisuudeltaan, ulkonäöltään, tatuoinneiltaan. Ehkä semmosia epäilyksen tunteita tuli, Heikki totesi Miinasta.

Heikin puolustukseksi on toki sanottava, että samassa jaksossa hän myös analysoi olevansa sellainen tyyppi, joka herkästi tuomitsee ihmiset ensivaikutelman perusteella. Se kertonee, että Heikki muistutti itseään ohjelman ideasta: ole avoin ja anna toiselle mahdollisuus.


Tatuointi ei välttämättä ole kuva, joka kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Sitä tosiaan toivoisi sekä Heikiltä että kaikilta muilta tatuointeja arvostelevilta. Suomessa tatuointeja näkyy todella paljon, ja vähintään yhtä äänekästä on niiden haukkuminen. Jälkimmäinen ei tee ihmisestä yhtään parempaa tai tyylikkäämpää.

Tatuointi voi olla kuin osa persoonallisuutta. Se voi myös olla vain kuva, joka sattuu miellyttämään kantajaansa. Tai sitten se voi olla etelänlomalla otettu, parissa vuosikymmenessä jo venähtänyt ja haalistunut muisto. Tulipa hankittua, joten roikkukoon mukana. Vähän kuin se jo nuhjaantunut sohva tai kallis mutta vähän oudon värinen neulepaita, jonka osti ajatellen, että tämä on hyvä valinta vuosiksi eteenpäin.

Tatuointi ei välttämättä ole kuva, joka kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Sen taustat selviävät vain, jos kuvan kantaja haluaa niistä kertoa. Ja persoonallisuudestakin on helpompi päätellä jotain, kun ihminen ei ole tälläytyneenä hääeleganssiin. 

Fjoella86

Tiedoksi Ensitreffit-Heikille ja muille: tatuointi ei välttämättä kerro ihmisestä sen enempää kuin muodista mennyt villapaitakaan

Siitakin huolimatta, etta vaikutan ajan jalkoihin jaaneelta, taytynee muistuttaa, etta tatuoinnit eivat ole kultuurisesti neutraali asia. Siita ei ole historian mittakaavassa hirvean pitka aika kun tatuoinnin ottajat olivat niita yhteiskunnan jasenia, joiden moraali ja tavat olivat valtavassa ristiriidassa muun vaeston arvojen kanssa. Viela tanakin paivana on olemassa maita, joissa tatuoinnit ovat osa rikollisten, jengien tai muiden laitatienkulkijoiden tyylia. Viela enemman on maita, jotka...
Lue kommentti