Vuosien takaiset kouluarvosanat eivät välttämättä kuvasta aikuista ihmistä millään tavalla. Siksi ne tuntuvat usein saavan liian ison painoarvon ihmisen uratarinassa, Marjut Laukia kirjoittaa kolumnissaan.

On koulumenestyksiä, joilla kelpaa ylpeillä. Sitten on niitä arvosanoja, joita ei tee mieli vuosienkaan jälkeen kaivaa esiin, koska menneet ovat menneitä.

Työelämässä minulta ei ole kyselty peruskoulun päättötodistuksen keskiarvon tai ylioppilastutkinnon arvosanojen perään kenties koskaan, ei ainakaan yli kymmeneen vuoteen, ja moni ihminen lähipiiristä sanoo samaa. Työelämässä meriitit haetaan muualta. 

Silti koulumenestys tuntuu olevan yksityiskohta, joka kaivetaan yllättävän usein esiin esimerkiksi poliitikkojen kohdalla.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Viime päivinä Suomessa on keskusteltu siitä, millaisilla arvosanoilla ollaan nousemassa Suomen pääministeriksi. Yhtä lailla näytämme rakastavan myös sankaritarinoita, joissa ihminen on noussut huipulle heikosta koulumenestyksestä huolimatta – ikään kuin huono todistus tarkoittaisi kaikin puolin huonoja lähtökohtia elämään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Joissakin tilanteissa suoritettu on parempi kuin täydellinen, yksi huoli vähemmän.”

Jokainen voi miettiä omalla kohdallaan sitä, mitä esimerkiksi ylioppilaskirjoituksissa menestyminen kertoo itsestä. Se voi toki kuvastaa luonnetta, joka on ollut nuoresta saakka kunnianhimoinen. Toisaalta kyseessä on lopulta vain muutaman viikon ajanjakso nuoren, vielä melko kokemattoman ihmisen elämässä. 

Arvosanoja vertaillessa harvoin otetaan myöskään esille sitä, missä olosuhteissa kokeet on suoritettu. Nuoren tai hänen lähipiirinsä elämään voi mahtua murheita, mikä saattaa heijastua suoraan koulunumeroihin, vaikka pää olisi kuinka terävä. Joissakin tilanteissa suoritettu on parempi kuin täydellinen, yksi huoli vähemmän.

On totta, että ihmisen ura tavallaan alkaa koulun penkiltä – mutta sen jälkeisinä vuosina ja vuosikymmeninä ehtii myös tapahtua yhtä jos toista. Kutosen oppilaasta voi tulla johtaja yhteiskunnan huipulle, kympin tyttö saattaa tehdä hyvin keskinkertaisen uran. Sitä ei pitäisi pitää minään ihmeenä, sillä elämä nyt vain on sellaista.

On pelkästään hyvä asia, että elämme maailmassa, jossa menneisyydessä tapahtuneet asiat eivät määrittele lopullisesti sitä, mitä kenestäkin voi tulla.

Vierailija

Kuusi ällää kirjoitti:
Ja jutussa ei sitten kerrottu, mitä otsikossa sanottiin. Ala-arvoista journalismia. Ilmeisesti PM:llä on A:n paperit.

Tämä kirjoitus oli mielestäni hyvä, se kertoi että suoritukset eivät ole kaikki. Että ihmiseb elämässä voi olla murhetta ja surua, jota kaikki nuoret eivät tuo julki. On myös ihmisiä, jotka nauttivat toistwn kärsimyksestä tai jotka pyrkivät tuhoamaan jonkun elämän esim erilaisilla viha, juoru, melu ja tutkintapyyntökampanjoilla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla