Gloria
Saila-Mari Kohtala. Kuva: Pia Arnould
Saila-Mari Kohtala. Kuva: Pia Arnould

Maaliskuun Glorian pääkirjoituksessa päätoimittaja Saila-Mari Kohtala kirjoittaa elämänsä tärkeimmästä makumuistosta.

Lämmin, oliiviöljyllä valeltu focaccia, jossa rosmariini ja merisuola maistuvat. Se makumuisto vie minut aina ensimmäiseen aamuuni Italiassa.

Olin saapunut Sveitsistä italialaisen au pair -äitini kanssa Genovaan, ja ensimmäisenä aamunani heräsin hirveään huutoon. Bellonin perhe se siellä vain kävi normaalia italialaista aamukeskusteluaan. Naapurileipomosta oli haettu aamupalaksi focacciaa – herkkua, josta en ollut koskaan kuullutkaan. Yhtään liioittelematta se leipä muutti koko maailmankuvani. Rakastuin tulenpalavasti italialaiseen ruokaan ja myöhemmin itse maahankin.

Au pair -äitini isä Paolo Belloni oli ja on edelleen yksi Italian tunnetuimmista kokeista, ja sain syödä monta kertaa viikossa perheen Michelin-tähdillä palkitussa ravintolassa Zeffirinossa. Ensimmäisellä pitkällä illallisellamme söin nälkäisenä alkuruokia, antipastoja ja pastaa jättimäiset annokset. En tiennyt, että tulossa olisivat vielä pääruoka, pääruoan lisuke, välisalaatti, juustot, jälkiruoka, kahvi ja digestivo, jonka oheen tuotiin yleensä aina myös jotain ihan pientä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vastikään palasin näihin rakkaisiin muistoihini, kun söin Ranskan maaseudulla illallisen pitkän kaavan mukaan. Toisen jälkiruuan kohdalla alkoi jo lähes naurattaa: siis sen pienen makean, joka tarjoiltiin jälkiruuan jälkeisen kahvin kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen suomalaisen tehokkaan syömiskulttuurin kasvatti, mutta minusta on aina välillä virkistävää omistautua tuntikausiksi ruokailulle, joka on ennen kaikkea sosiaalinen ja nautinnollinen tapahtuma. Ja nykyään osaan jo ottaa kaikkia ruokalajeja kohtuudella.

Maaliskuun Gloria ilmestyy 7.3.2019

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla