Ummehtuneet hääperinteet voi ottaa omiin käsiinsä.

Huonon feministin tunnustuksia: 

  1. Haluamalla halusin naimisiin, vaikka avioliittoinstituutio on patriarkaatin julma juoni. 
  2. Järjestimme puolisoni kanssa kalliit hääjuhlat, joissa sovellettiin perinteisiä hääleikkejä ja -tapoja. 
  3. Olin laitattanut kauniin kampauksen ja meikin, lakannut kynteni ja ostanut unelmien korkokengät. 
  4. Minulla oli valkoinen puku ja huntukin vielä, ihan niin kuin peitto ei olisi heilunut jo ennen hääpäivää. 
  5. Isäni saattoi minut siviilivihkijän eteen. 

Tiesin häitä suunnitellessamme, että perinne, jossa isä saattaa morsiamen alttarille, on taustoiltaan ankea. Arvelin kuitenkin, että 2010-luvun Suomessa on kaikille hääjärjestelyistä riippumatta selvää, etteivät naiset ole kenenkään omaisuutta, ja päätin ilahduttaa isääni pyytämällä häntä saattajaksi.

Sitä en tajunnut, että sukkanauhan hampailu häämekon alta, morsiamen ryöstö ja jopa morsiamen laittautuminen hääpäivänä ovat nekin naisten alistamista. Meidän häissämme tosin ryöstettiin morsiamen sijaan anopit – saatiin tuplamäärä naisten alistamista yhden ryöstön hinnalla!

Tutkijat Susanna Paasonen ja Marjut Jyrkinen kummastelevat hääperinteitä Ylen hiljattain julkaisemassa jutussa. Sukupuolentutkimuksen apulaisprofessori Jyrkinen näkee, että morsianta saattavasta isästä tulee tunne, että nainen on omaisuutta ja hyödyke. Jyrkisen mukaan sama viesti on sukkanauhan heitossa, morsiamen ryöstössä ja siinä, että nainen usein ottaa miehen sukunimen.

Rahan käyttäminen morsiamen kampaukseen ja meikkiin on sekin huono homma:

– Vaatimus kauneudesta on mielestäni eräänlaista naisen ylistämällä alistamista, Jyrkinen toteaa Ylellä.

On totisesti kamalaa, jos joku joutuu omana hääpäivänään vastoin tahtoaan laittautumaan tai kokee painetta valita häihinsä sellaisia leikkejä ja perinteitä, jotka itsestä tuntuvat alistavilta tai ahdistavilta. 

Häiden valmisteluun osallistuva mies on sankari, serviettien väriä miettivä nainen taas hysteerinen bridezilla.

Moni kuitenkin valitsee häälookkinsa ja -leikkinsä ihan itse, ja ihan siksi, että haluaa. Olisiko mahdollista ajatella, että ummehtuneitakin perinteitä voi ottaa omiin käsiin ja uudistaa? Luulin, että siitäkin oli jo päästy yhteisymmärrykseen, ettei meikkaaminen ole epäfeminististä. 

Sen sijaan epäfeministiseltä tuntuu naisten syyllistäminen siitä, miten he viettävät häitään ja samalla alistavat itseään.

Hääjärjestelyissä tuntuu pätevän sama logiikka kuin monessa muussakin tasa-arvoasiassa: häiden valmisteluun osallistuva mies on sankari, serviettien väriä miettivä nainen taas hysteerinen bridezilla, johon muut naiset haluavat tehdä pesäeroa. Cooliuspisteitä saa morsian, joka menee naimisiin pelkkien taloudellisten järjestelyiden takia, maistraatissa käytännöllisessä koltussa ja välinpitämätön ilme naamallaan.

Kesähäihin terveisiä: feministi voi tehdä häissään ihan mitä haluaa, kunhan hommat hoituvat hääparin mielen mukaan.