Kolme vuotta sitten tajusin, että joulu todellakin on vain yksi päivä vuodessa. Siihen on turha kohdistaa liikaa odotuksia.

Syksy kolme vuotta sitten oli yksi elämäni raskaimmista. Lapsi oli juuri aloittanut koulun, töissä oli yt-neuvottelut ja kotona iso remontti vesivahingon takia.

Jaksoin monta viikkoa hokemalla itselleni, että kohta on joulu, sitten helpottaa.

Ei helpottanut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Läheinen perheenjäsen kuoli yllättäen jouluaattona. Saimme tiedon toiselle puolelle maapalloa kesken jouluillallisen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Matkan piti hyvittää koko kamala syksy. Ei se tietenkään hyvittänyt.

Lomaresortin hienolla hiekkarannalla itkiessäni tajusin kirkkaasti sen, että elämässä tulee eteen paljon vastoinkäymisiä, jotka voi fiksata. Vesivahinko on sellainen. Ja sitten on niitä, joita ei korjata millään.

Matkan piti hyvittää koko kamala syksy. Ei se tietenkään hyvittänyt.

Niille ensimmäisille ei kannata antaa arjessa liikaa painoarvoa. Vaivaahan niistä koituu, mutta ei mitään, mistä ei selviäisi ajan tai rahan kanssa. Ja ne toiset taas, no, laittavat elämän mittasuhteisiinsa ja tekevät nöyräksi.

Moni siivoaa, stressaa ja näkee hirveästi vaivaa, jotta joulu olisi täydellinen ruokineen ja lahjoineen. Niin minäkin ennen.

Kolme vuotta sitten tajusin, että joulu todellakin on vain yksi päivä vuodessa. Siihen on turha kohdistaa liikaa odotuksia. Nykyäänkin odotan sitä viikonloppua, jolloin voin ripustaa jouluvalot kaiken pimeyden keskelle. Muuten joulutunnelmaan riittää muutama kynttilä ja kuppi glögiä.

Tärkeintä on, että lähellä on rakkaimmat ihmiset – joka päivä, ympäri vuoden!

 

Vierailija

Voisiko olla ampumatta alas toisten kirjoituksia? Vanha sanonta - jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään.

Kirjoitukseen oli tiivistetty olennainen - te jotka ammutte alas ja pilkkaatte, voisitte hävetä.

Pertti2346

Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kuin otsikon.

Ilmeisesti sen perusteella meni  hiekkarannalla hiekkaa pimppiin. Se on muuten  jotenkin hienompaa kun itkee hiekkarannalla eikä jossain bussipysäkillä räntäsateessa- toisaalta silloin ei ole yleensä hiekkarannan hiekka ongelmana- että sellaista suremisen luksusta tällä kertaa.

Housut, pesu ja rasvaus auttaa.


Ensimmäinen lause kertookin kommentoijan sivistyksen tason. En jaksanut lukea kuin otsikon. Ja ei kun kommentoimaan moukkamaiseen tyyliin. Mistä korkeakoulusta teitä urpoja oikein tulee?

Sisältö jatkuu mainoksen alla