Milloin viimeksi olet mennyt kylään ilman, että sopivaa aikaa on etsitty kalenterista viimeiset puoli vuotta?

Mökillä oli vehnäjauhot loppu. Mutta leipominen oli jo vauhdissa, uuni lämpeni ja voi suli kattilassa. Parin desin takia ei ollut mitään järkeä ajaa 30 kilometrin päähän kauppaan. Tuuppasin kipon lapsen käteen ja patistin hakemaan jauhoja naapurista. Lapsi ei voinut käsittää. Ihmetytti ja ujostutti. Että vaan marssitaan ovelle ja pyydetään jauhoja? Eikä tarvitse maksaa takaisin?

No niin juuri! Kun äiti oli pieni, suolaa ja sokeria lainattiin naapurista tämän tästä. Sukulaisille ja tuttaville paukattiin kylään, jos lauantai-ilta kotona alkoi tuntua yhtään tylsältä. Yksi puhelinsoitto ja kymmenen minuutin päästä koko porukka istui autoon pakattuna. Ei se ollut sen kummempaa. Sain jopa lempinimen kyläluuta. Niin paljon rakastin koko perheen äkkilähtöjä.

Kylässä juotiin kahvia ja katsottiin tyytyväisenä televisiota. Ei kukaan odottanut, että olisi valmistettu kolmen ruokalajin illallinen, jota varten oli ensin etsitty kalenterista yhteistä aikaa viimeiset puoli vuotta. Eikä kenenkään koti näyttänyt siltä kuin se olisi repäisty suoraan sisustuslehdestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nykyään puhutaan paljon siitä, miten kyläilykulttuuri on kuollut. Meillä kaupungissa kaupat ovat lähellä ja auki ympäri vuorokauden. Jokainen siis tulkoon toimeen omillaan, kananmunien takia ei tarvitse naapureita häiritä. Muutenkin kynnys ystävien ja sukulaisten ex tempore -vierailuille on korkea.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mutta onko aika sittenkin kullannut muistot? Oliko kyläily ennen muka kivempaa? Voisiko välittömän kyläilykulttuurin vielä elvyttää? Itsestä on helppo aloittaa. Tässä jutussa kerrotaan lisää siitä, miten vedät lököverskat jalkaan ja kutsut rohkeasti kaverin kylään.

Vierailija

Niin, ennen ei ollut niin vaarallista jos myös jälkeläinen kasvisten sijaan sai kylässä jäätelöpuikon tai joutui istua sohvalla telkkaria katsellen ja aikuisten ehdoilla, mutta terveysvalistus ja muu suorittaminen ja lasten ehdoilla toimiminen jopa muiden ihmisten ihmisoikeuksia polkien on tätä päivää.
Trampoliineja ei ollut, tai jatkuvaa hauskuutta ei vaadittu vaan lapset olivat tavallisia ihmisiä jotka kulkivat mukana ja huomioivat muut.

Ajat muuttuvat, mutta maailman tuhoaminen on ollut nopeaa, 100 vuotta sitten oli hyvä jos oli ruokaa, useimmilla ei ollut riittävästi vaan lapset kuolivat suomessakin nälkään.

asdf

Kokemukseni mukaan kaikilla on nykyään joku v***n allergia tai muu luulotauti, tai sitten joku dieetti joka ei salli syödä muuta kun jotain merilevää ja ionisoitua vettä. Yritä siinä sitten järjestää jonkinlaiset illanistujaiset.

Sisältö jatkuu mainoksen alla