Jenni Kokander tekee isotkin päätökset fiilispohjalta. Kuva: Juha Salminen
Jenni Kokander tekee isotkin päätökset fiilispohjalta. Kuva: Juha Salminen

Olen tehnyt elämässäni lukuisia isoja ja pieniä päätöksiä asunnosta pallogrilliin pelkällä intuitiolla, kirjoittaa Jenni Kokander.

Kun muutimme mieheni kanssa ensimmäiseen yhteiseen asuntoon, oli edessämme kasapäin yhteisiä päätöksiä.

Asunnossa oli meneillään putkiremontti, ja saimme valita kaiken kaakeleista keittiönkaappeihin.

Emme arponeet ja vatkanneet, vaan teimme päätökset stressittömästi ja aikailematta tyyliin ”otetaan toi”. Oksitosiinihumalassa hihkuin onneani: ”Olen löytänyt elämäni rakkauden. Ihmisen, joka ei jaagaile ja analysoi. Tämä impulssiivinen hetkessäeläjä on täydellinen elämänkumppani!”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen aina vihannut kaikenlaista kilpailuttamista ja testivoittajien kartoittamista. Kiemurtelen tuskanhiessä, kun myyjä esittelee minulle valokyniä kertoen niiden ominaisuuksista ja hintalaatusuhteesta. Valitsen sen, missä on vinkeä pakkaus ja riennän kassalle helpottuneena siitä, että päätös on tehty.

Olen tehnyt elämässäni lukuisia isoja ja pieniä päätöksiä asunnosta pallogrilliin pelkällä intuitiolla. En ole koskaan katunut päätöksiäni jälkikäteen, koska olen ajatellut, että kun päätös on tehty, se on aina ”hyvä päätös”.

Toki äidiksi tulo heikensi hiukan mahdollisuuksiani tehdä ratkaisuja vain omaa napanöyhtää haistellen. Turvaistuinta ostaessani huomasin tekeväni pientä vertailua, mutta toisaalta lapsen kohdalla ratkaisu oli helppo: ”otetaan toi paras ja syödään ensi kuussa pelkkää tonnikalaa”.

 

Jos rahaa olisi rajattomasti, se varmaan helpottaisi monia päätöksiä. Toisaalta rahan mukana tulee vastuuta, joka pakottaa uusien kysymysten äärelle.

Vaikeimpia ovat ratkaisut, jotka vaikuttavat muiden elämään. Tässä ilmastokatastrofissa, jossa elämme, lähes kaikki päätökset vaikuttavat yhteiseen tulevaisuuteemme.

Vanhemmuus, ikä ja maailmantilanne pakottavat jatkuvasti kaltaiseni impulsiivisen tunnehiipparin käyttämään myös hitusen järkeä.

 

Soitin luottoihmiselleni, joka yleensä löytää oikeat sanat tilanteeseen kuin tilanteeseen.

 

Eräs viisas ystäväni muistutti kuitenkin siitä tärkeimmästä asiasta, joka liittyy henkilökohtaisten päätösten tekemiseen.

Pyörittelin tässä viime päivinä erästä työhöni liittyvää päätöstä ja täysin tapojeni vastaisesti tottelin klassista neuvoa nukkua yön yli. Silti ratkaisu antoi piinallisesti odottaa itseään.

Soitin luottoihmiselleni, joka yleensä löytää oikeat sanat tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Hän kuunteli hyvän tovin pyörittelyäni ja totesi sitten lakonisesti: ”Sä ajattelet nyt, mitä muut kelaa tosta sun ratkaisusta, ja silloinhan oikeaa päätöstä ei ole. Tulee olemaan ihmisiä, jotka kelaa, että sä oot hullu ja toisia, jotka iloitsee sun puolesta. Eli älä kelaa, mitä muut ajattelee.”

Puhelun jälkeen oli päätös kristallinkirkas. Se päätös oli omani, siis hyvä päätös.

Vierailija

Psykopaatitkaan eivät kaiketi kadu mitään. Kyllä ennen oli kaikki paremmin kukaan ei  miettinyt turvaistuimia, turvavöitä ja autossa poltettiin hieman syrjemmällä autolla kuljettiin ryyppyillan jälkeen ihan siitä syystä etteivät jalat enää kantaneet, hyvä kun vastasyntyneen pään aukiletta ei käytetty tuhkakuppina. kun lapselle alkoi tulla hampaita ienkipuja niin oletetun isänsä kanssa otettiin ensimmäiset viinaryypyt,silti melko suuresta osasta ihmisiä tuli melko terveitä pitkäikäisiä sekä kohtuu vastuuntuntoisia. Onko siinä muuten oikeastaan suurtakaan eroa aukaiseeko jonkun testin valitsee sen perusteella tai luottaako intuitioon molemmissa tapauksissa ihminen yrittää vain mennä sieltä missä aita on matalin ja vältellä vastuuta ja sitä että joutuisi hetkeäkään miettimään jotain asiaa. Kai siten saa itsensä luokiteltua haluamaansa ihmis-kategoriaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla