Kai maailmaan vähän melua mahtuu? Sietää miettiä, mahtuuko todella, toimittaja Marjut Laukia kirjoittaa.

Kauppakeskuksen parkkihallissa jollakulla oli kevättä rinnassa – tai pikemminkin kaasulla. Kun kaksipyöräinen kiihdytti kohti uloskäyntiä, koko rakennus raikui ja tärisi. Melurajat ylittyivät takuulla, ja jos joku nukkui ajopelissään, hänet oli taatusti säikäytetty hereille.

Moottoripyöräilijät ovat vain yksi joukko, joka käyttää energiansa mieluummin melun lisäämiseen kuin sen vähentämiseen.

Jo vuosia on ihmetelty, miksi joissakin vaatekaupoissa musiikki soi yhtä kovalla kuin yökerhossa, mutta mikään ei tunnu muuttuneen. Lähijunien ovimekanismit suhisevat välillä niin aggressiivisesti, että pikkulapset vaunuissaan purskahtavat lohduttomaan itkuun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kai maailmaan vähän melua mahtuu? Sietää miettiä, mahtuuko todella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jonkinlainen lempeä taustahälinä on julkisilla paikoilla usein miellyttävää. Minustakin olisi kuumottavaa asioida kirjastoa muistuttavissa paikoissa, joissa jokainen kilahdus ja kolahdus herättäisi kaikkien huomion.

Pakollista, kovaa melua on kuitenkin kaupungeissa jo niin paljon, että on hämmästyttävää, ettei se ole yksi isoista puheenaiheista ilmastonmuutoksen torjunnan ja toimivan terveydenhuollon rinnalla.

Tutkimusten mukaan jatkuva mökä lisää stressioireita, joista moni varmasti kärsii jo ilman melusaasteelle altistumistakin. Nähtäväksi jää, millaisia vaikutuksia sillä on terveydellemme.

Ei ihme, että metsään menemisestä on tullut taas trendikästä. Hiljaisuus on nykyihmiselle todellista luksusta.

Lisää Me Naisissa julkaistuja kolumneja voit lukea tästä linkistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla