Jenni Kokander ei jaksa tuottaa koko ajan jotain kivaa tekemistä. Kuva: Panu Pälviä
Jenni Kokander ei jaksa tuottaa koko ajan jotain kivaa tekemistä. Kuva: Panu Pälviä

Jenni Kokander ei tänä kesänä aio olla ohjelmatoimistona lapsilleen.

Aamen, kohta kesä on ohi. Näin eilen kaupan hyllyssä ensimmäiset koulureput, kynät ja tuoksuvat kumit ja helpotuin. Se päivä lähestyy, jona lapset aloittavat uuden koulu- ja päiväkotivuoden. Kohta koittaa aika, jolloin ei tarvitse valmistaa kahta lämmintä ateriaa päivässä!

Ja ennen kaikkea: kohta joku muu keksii tekemistä lapsilleni.

Kesälomaa 2019 oli kulunut ehkä viikon verran, kun kävin ystävättäreni kanssa valaisevan keskustelun kesälomasuunnitelmista. Kyselin vinkkejä ja tiedustelin, mitä he aikovat tehdä lasten kanssa lomalla. ”Eipä mitään ihmeellistä”, totesi ystäväni lakonisesti ja täysin vastoin odotuksiani.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ystävä kertoi sanoneensa lapsilleen heti kesäloman alussa, ettei aio olla heidän ohjelmatoimistonsa. Hän oli käynyt lasten kanssa keskustelun, jossa oli kertonut, että lapset saavat myös itse kehitellä mieleistään tekemistä. Oli keskusteltu siitäkin, miten usein käy niin, että me aikuiset keksimme henkihieverissä lapsillemme ohjelmaa – ja joudumme lopuksi sietämään sekä oman että lastemme pettymyksen, kun suunnitelmat eivät mene nappiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

Tunnistin tilanteen täysin. Muistin heti lapsuudestani sen kerran, jolloin täydelliseksi kaavailtu kesälomapäivä ei kulkenut yhtään siten kuin mainoksessa luvattiin.

Olimme viikon verran vinkuneet serkkujeni kanssa retkeä erääseen sen ajan hittipaikkaan, ylihintaiseen huvipuistoon, ja väsytystaktiikalla saimme vanhempamme kuskaamaan meidät sinne. Sain heti kättelyssä jostain vekottimesta jalkaani haavan, vesiliukumäestä haavaan pöpön ja lopulta verenmyrkytyksen. Tapahtuneen jälkeen pelasin kiltisti pasianssia rantakalliolla.

Toki lasten kanssa pitää tehdä kivoja, yhteisiä juttuja. Vesisota, riippumatossa köllöttely, jäätelöt, katuliiduilla piirtely ja vuoristoradalla ajelu tekevät kesälomasta kesäloman, mutta välillä pitää osata olla vaan. Myös lasten.

 

Kun itse olin pieni tyttö, meillä oli mökillä lapsen näkökulmasta paljon ikäviäkin velvollisuuksia, kuten koko revohkan tiskien tiskaaminen. Nyt ajattelen, että onneksi velvollisuuksia oli. Niiden ansiosta opimme nauttimaan pelkästä lötköttelystä ja niistä hetkistä, kun ei tarvinnut tehdä yhtään mitään.

Otin ystäväni neuvosta vaarin ja päätin, että tänä kesänä yritän olla stressaamatta lasten kesälomaohjelmasta. Olen koettanut järjestää hyvässä suhteessa kivaa tekemistä ja vähän velvollisuuksiakin, jotta lapset oppivat nauttimaan myös ohjelmattomasta ajasta.

Tyttäreni päiväkodin viisas hoitaja Juha sanoi kerran tekemistä kärttäneille tytöille, että ”elämä on suurimmaksi osaksi tylsää eikä koko ajan tapahdu jotain – niin että opetelkaapa nauttimaan siitä tylsyydestä”.

Joten oikein tylsää kesäloman loppua kaikille lapsille ja heidän vanhemmilleen!

Sisältö jatkuu mainoksen alla