Anna Perhon tilillä on 368 euroa. Twitter: @annaperho Kuva: Juha Salminen
Anna Perhon tilillä on 368 euroa. Twitter: @annaperho Kuva: Juha Salminen

Niin kauan kuin naiset antavat itsensä unelmoida rahasta vain Vuitton-avaimenperän muodossa, pysymme palkkakuopassa, Anna Perho kirjoittaa.

Mikään elämässä ei ole niin helppoa kuin rahan tuhlaaminen. Ei kerta kaikkiaan mikään. Aina löytyy ostettavaa, sillekin, jolla on jo aivan kaikkea.

Mietin tätä 40 muun turistin kanssa seisoskellessani Hearst Castlen pihalla Kaliforniassa ottamassa valokuvia (ei salamaa!) kahdesta 3000 vuotta vanhasta sfinksistä, jotka tämän viehättävän triljoonaneliöisen kesäasunnon rakennuttaja sinne aikanaan hankki.

William Hearst oli yksi maailman rikkaimpia ihmisiä, lehtimoguli, joka käytti rahojaan ”maatilansa” tuunailuun. Tilalla kirmaili muun muassa Afrikasta tuotuja antilooppeja, biljardisali on peitetty Ranskan hoville aikanaan kuuluneilla seinävaatteilla ja 1600-luvulla kaiverretuilla italialaispyhimyksillä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tätä kaikkea kuuluisi toki paheksua, mutta minusta se on vain ihanaa. Haluaisin itsekin olla silmittömän rikas.

Niin ei tietenkään saisi sanoa. Rikastumisesta ääneen haaveilu on yhtä vakava kollektiivisen vaikenemissopimuksen rikkomus kuin toteaisi ääneen, että oikeasti vihersmoothie maistuu ihan paskalle.

Mutta sellaista rahasta puhuminen on, täynnä kaksinaismoralismia. Lottovoittajia saa olla ja muutama rikas urheilija, mutta muuten rikastuminen ei oikein passaisi. Jostain syystä rahanhimoa kuuluu häpeillä, mutta toisaalta on ok haluta käsilaukkuja ja samppanjaa.

Ja tässä juuri ajetaan päin seinää. Niin kauan kuin naiset antavat itsensä unelmoida rahasta vain Vuitton-avaimenperän muodossa, pysymme palkkakuopassa. Jos lausetta ”haluan maksimaalisen korvauksen työstäni” ei voi sanoa edes itselleen peiton alla ääneen, miten muu maailma kiinnostuisi koskaan haluistamme?

 

Itse asiassa naisten suhde rahaan muistuttaa seksuaalista häveliäisyyttä. Naisella voi olla haluja, mutta niistä pitää vaieta, ettei saisi huonoa mainetta. Ah, onko mikään muuttunut tässä maailmassa?

Sitä paitsi raha tuo onnea, vaikka kaikki maailman selfhelp-kirjat muistuttavatkin aina siitä, että kun liksa nousee yli 60 000 euron vuodessa, onnen tunne ei enää lisäänny, ja uusista tavaroistakin katoaa hohto muutamassa päivässä.

Mutta se, mistä harvemmin puhutaan, on yhteys tyytyväisyyden ja vapaa-ajan välillä. Enemmän rahaa tarkoittaa enemmän aikaa niille asioille, jotka kiinnostavat. Se voi olla muutakin kuin korkokengät. Toisekseen hyväntekeväisyys lujittaa tyytyväisyyden tunnetta. Ja eivätkö nämä juuri ole hyvän elämän gurujen uupumatta promoamia arvoja; merkityksellisyys ja muiden auttaminen?

Saa niitä rahallakin, jos ei jaksa meditoida.

Forbes-lehden mukaan alle 12 prosenttia maailman miljardööreistä on naisia, ja heistäkin kolmasosa on perinyt omaisuutensa – toisin kuin ne, jotka ovat jossain vaiheessa käärineet hihat ja lakanneet teeskentelemästä, ettei rahuli kiinnosta.

Kyllä se kiinnostaa. Myönnä pois.

Vierailija

Minä haluaisin, että mieheni olisi satumaisen rikas. Minun ei tarvitsisi tehdä ikinä työtä, vaan olisin hänen täydellisen ihanasti pilalle hemmoteltu vaimonsa.

Vierailija

Niin ei taida löytyä ainoatakaan naista joka ei olisi ostettavissa, on kyse vain siitä miten paljon pitäisi latoa pätäkkää tiskiin.

Saatan testata Annalla jos satun joskus voittamaan eurojackpotin...

Sisältö jatkuu mainoksen alla