Anna Perho hakkaa päätään seinään keneltäkään lupaa kysymättä. Twitter @annaperho.
Anna Perho hakkaa päätään seinään keneltäkään lupaa kysymättä. Twitter @annaperho.

On halvaannuttavaa antaa vaikutusvaltaa ajatukselle, jonka mukaan virheitä ei saa tapahtua.

Tasaisin väliajoin tulee valehdeltua, että hyväksyn itseni sellaisena kuin olen, vaikka eihän epätäydellisyydestä koskaan opi nauttimaan. Mutta virheiden aiheuttamaan kipuun turtuu, kun koulii asennettaan eikä ota itseään liian tosissaan.

Siksi tunsin sydämeni ailahtavan, kun Rosa Meriläinen kertoi Hesarissa kiusaamisesta ja häpeästä, joista hän kärsi junnukansanedustajana. Lopussa Meriläinen totesi, että voisimme lakata hokemasta, että naiset eivät saa tehdä virheitä.

”Kun olin nuori kansanedustaja, Anneli Jäätteenmäki joutui eroamaan pääministerin tehtävästä, ja joka lehti toisti analyysia, että naisen tekemä virhe on kohtalokas. Paskanmarjat! Olisin ihan hyvin voinut asettua ehdolle uudestaan. Minulle olisi annettu anteeksi ja onkin annettu anteeksi”, Meriläinen tokaisi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Muistin taas, miksi hän on voimaeläimeni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Toinen suosittu hokema väittää, että naisten tekemiin virheisiin suhtaudutaan kriittisemmin kuin miesten. En löytänyt kahden sekunnin googlaamisella väitettä tukevaa tutkimusta, mutta yhtä kaikki, siihen uskominen voi olla riski.

On halvaannuttavaa antaa vaikutusvaltaa ajatukselle, jonka mukaan virheitä ei saa tapahtua. Jos näin olisi, kukaan ei voisi oppia mitään uutta eikä kehittyä elämässä. Jotta voi olla jossain tosi hyvä, pitää ensin suostua olemaan tosi huono.

Urheilijat ovat paraatiesimerkkejä tästä. Megan Rapinoe on joskus ollut surkeaakin surkeampi futari. Nyt hän on maailman paras. Olisiko hän putsannut MM-kisojen palkintopöydän, jos hän olisi jäänyt miettimään epäonnistuneita otteluitaan, harjoituksissa tehtyjä mokia ja yleisön edessä tehtyjä harhalaukaisuja?

Ei tietenkään, emmekä me tavalliset kuolevaiset ole yhtään kummempia kuin Megan.

Paskuus kuuluu meille kaikille. Virheet tuottavat kärsimystä ja häpeää, mutta niistä selviää, kun arvoaan ei ankkuroi suoritusten varaan. Megan ja Rosa ja minä ja sinä olemme ihan ok-tyyppejä huonoinakin pelipäivinä.

Virheet ovat ongelma vasta sitten, jos itseään alkaa tosiaan pitää tyyppinä, jolla ei ole lupaa epäonnistua (kuka sen luvan itse asiassa edes voisi antaa?). Pahimmillaan virheiden pelosta tulee ansa, joka estää etenemästä uralla ja elämässä. Mutta by the book -elämäntapa on sellaisen palkinnon odottelua, jota ei koskaan jaeta.

Kun mietin, kannattaako kokeilla jotain, minkä lopputulemasta ei voi olla yhtään varma, kysyn itseltäni, tekisinkö tämän, jos kukaan ei saisi tietää potentiaalisesta epäonnistumisesta. Jos vastaus on kyllä, ryhdyn häseltämään. On paljon tärkeämpää kokeilla jotain kuin olla kokonaan kokeilematta.

Muista: kiltit naiset eivät yritä mitään, kiltit naiset eivät saa mitään. Se on virhe, jota kannattaa välttää.

Vierailija

Naisten tekemiin virheisiin suhtaudutaan kriittisemmin - millä perusteella, jos väitteen pohjaksi ei löydy edes yhtä tutkimusta pikaisella kuukeloinnilla?

Minun on sukupuoleltaan naiseksi, koska nyt kromosomit kehittyivät sikiöaikana siihen malliin, todella vaikea nähdä tällaisia ongelmia. Tasavertaisuutta ihan oikeasti toteuttaneessa perheessä kasvaneena, en koskaan oppinut asioita kuten naiset olisivat heikompia, huonompia tai kehoa ja sitä mitä olen, pitäisi hävetä. En myöskään oppinut uhriutumaan, vaan puolustamaan itseäni.

Onhan elämän varrella näitä konservatiiveja tullut vastaan, miehiä ja naisia, jotka kuvittelevat voivansa määritellä mitä voin ja mitä en voi tehdä ja päästelevät kommentteja sen mukaan, missä asennossa kromoomini ovat. Vaan heitä on Suomessa vähän. He ovat vain kovaäänisiä ja siksi suuri enemmistö en haasta heidän idioottimaisuuksiaan, koska kukaan ei halua niiden mölinöiden keskiöön.

Niinpä nämä harvat saavat toistella vailla todellisuuspohjaa olevia hokemia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla