Kuvat
Shutterstock
Tällä asenteella saadaan treffejä ja töitä!
Tällä asenteella saadaan treffejä ja töitä!

Yllättävän moni nainen pitää yhä kiinni siitä, että miehen on aina esitettävä treffikutsu. Miksi ihmeessä, Maija Liikkanen pohtii kolumnissaan.

Suomen Bachelorettena tunnettu Jenny Helenius kirjoitti hiljattain Instagramissa turhautumisestaan deittailuun. Hän harmitteli julkaisussaan, ettei Tinderistä löydy tasapainoista, tavallista parisuhdetta hakevia miehiä eikä kukaan ole pitkiin aikoihin pyytänyt kahville muuallakaan.

Tekstistä ei selviä, onko Jenny itse ottanut tavaksi pyytää kiinnostavia miehiä ulos, mutta jos kyseessä olisi oma ystäväni, se olisi ensimmäinen kysymykseni. Jatkuvasti nimittäin hämmästelen, kuinka ihmiset valittelevat kulahtanutta treffikulttuuria, eivätkä silti tee mitään tilanteen muuttamiseksi.

Heteromaailmassa istuu tiukassa normi, jonka mukaan miehen pitäisi tehdä aloite, hurmata nainen, viedä ulos jännittävään paikkaan ja maksaa kaikki ainakin kolmilla ensimmäisillä tärskyillä. Tätä pidetään itsestäänselvyytenä, josta moni nainen ei edes halua poiketa. Perusteluina kuulee, ettei haluta miestä, joka ei saa tehtyä aloitetta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Pah, sanon minä. Ei kaikkea vaivannäköä voi sälyttää toisten harteille – ei deittailussa eikä missään muussakaan asiassa. Esimerkiksi työelämässä voi pidellä kovin hiljaista, jos taktiikkana on vain lähetellä yhtä ja samaa hakemusta työpaikkailmoituksen jättäneille firmoille. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Se, mikä monia naisia pelottaa suoran treffikutsun esittämisessä, pelottaa aivan varmasti myös monia miehiä. Mistä voi tietää vaikkapa messuilla kiertelevän tyypin parisuhdetilanteen? Entä jos tyyppi loukkaantuu ehdotuksesta tai itse joutuu naurunalaiseksi?

Osallistuin vuosia sitten koulutukseen, jonka pitäjä jäi poikkeuksellisesti mieleen. Koulutuksen jälkeen muotoilin hänelle sähköpostin, jossa kiitin hyvästä ohjauksesta, mainitsin pitäneeni hänen luonteestaan ja kysäisin kasuaalisti, lähtisikö hän kanssani ulos.

Vastaus jännitti niin, etten meinannut uskaltaa avata viestiä, mutta turhaan. Kyseinen henkilö oli ilahtunut kehuistani ja otettu kysymyksestäni – ja kertoi ystävällisesti olevansa parisuhteessa.

Pettymys kalvoi alle puoli tuntia. Kenties hän vain piilotti ahdistuksensa loistavasti, mutta minulle sillä ei ollut väliä: olin rohkaissut mieleni, enkä menettänyt mitään.

On pelottavaa avata suunsa ja kertoa haluavansa jotakin, jonka saamisesta ole takuita. Siinä ikään kuin lyö korttinsa avoimesti pöytään ja antaa toiselle osapuolelle tilaisuuden tehdä niillä mitä mielii. Aivan ymmärrettävästi moni karttelee sellaisia tilanteita.

Jenny Helenius ei ole kartellut: hän on lähtenyt avoimesti mukaan ensin Bachelor Suomeen kilpailijaksi, sitten itse Bacheloretteksi. Kenellekään tuskin jää epäselväksi, että hän olisi valmis rakkauteen. Toivotaan, että rakkaus ennen pitkää löytyy. 

Rohkeutta ja avoimuutta suosittelen muillekin sukupuolesta riippumatta. Sekä deitti- että työmarkkinoilla helpointa on lopulta etsiä itseä kiinnostava kohde ja tehdä rohkeasti tarjous. Varmaa paikkaa ei tietenkään voi luvata, mutta haastatteluun pääsy on rutkasti todennäköisempää.

Kinu

Olen tehnyt aloitteita mutta jokainen eioo johtanu mihkään. Huomaan että miehet pelästyy kun nainen kysyy treffeille ja haluavat itse pitää tilanteen hallussa. Olen sit päättäny et en tee aloitetta, no ehkä yritän vielä

Mun kohdalla näin

Minä pidän kiinni siitä, että mies tekee aloitteen. Perustelut tälle on se, että kun mies tekee aloitteen, tiedän että hän on kiinnostunut minusta. Tosin usein käy niin että se mies joka tekee aloitteen, ei kiinnosta minua.

Juuri tästä syystä en tee itse aloitteita. Mies on toki imarreltu, kun nainen tekee aloitteen ja siitä voi treffitkin seurata, mutta harvoin mitään pitempiaikaista, koska vaikka tasa-arvoa kaikki haluammekin, jotkut tavat on kirjoitettu ihmisen DNAhan, ja niiden muuttaminen voi viedä vuosituhansia. Kuten vaikka se, että mies haluaa saalistaa ja päättää itse kohteen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla