Sillä, mihin aikaan vuorokaudesta herää, ei periaatteessa pitäisi olla mitään vaikutusta päivän ehtimisiin. Siksi aamuvirkkujen väite enempään pystymisestä kuulostaa valheelta, kirjoittaa Marjut Laukia.

Koulujen kahdeksan aamuista luopumisen puolesta puhutaan nyt ahkerasti. Kesällä Lukiolaisten liitto vaati aikaisista aamuista luopumista, sillä iso osa opiskelijoista on väsyneitä.

Nyt Helsingin kaupunginvaltuutettu, kansanedustaja Emma Kari (vihr.) on tehnyt aloitteen kahdeksan aamuista luopumisesta yläkouluissa ja lukioissa.

Olisiko niin, että pitkään vallan kahvassa olleet aamuvirkut olisivat viimein jäämässä jyrän alle?

On aamuvirkkuja ja on iltavirkkuja. Jälkimmäiset ovat pitkään joutuneet sopeutumaan vuorokausirytmiin, jossa he eivät ole parhaimmillaan.

Voisi kuvitella, että etenkin koululaiset ja opiskelijat, jotka vasta opettelevat elämänhallintaa, hyötyisivät myöhäisemmistä aamuista. Jos herää aikaisin, kouluhommia voi puuhastella vaikka aamun tunteina, mutta jos vireystila on parempi iltamyöhään, on myös mahdollisuus nukkua pidempään. Monessa työpaikassa vastaavaa joustoa tarjoaa liukuva työaika.

Itsessäni on enemmän aamu- kuin iltavirkkua, mutta tykkään myös nukkua pitkään, kun siltä tuntuu. Minua ovatkin aina ihmetyttäneet ne ihmiset, joilla on liukuva työaika, mutta jotka haluavat aivan välttämättä olla kärppänä työpisteellään heti kun kellokortin saa leimata, väsytti tai ei.

”Onko aamuvirkuilla vuorokaudessaan enemmän tunteja?”

”No mutta sitten ehtii tekemään enemmän, kun menee aikaisin töihin ja pääsee aikaisin”, he perustelevat.

Se kuulostaa valheelta.

Ainakin oma päiväni on ihan yhtä pitkä riippumatta siitä, missä kohtaa sitä teen kahdeksan tunnin työrupeamani. Ainakin periaatteessa pitäisi siis olla ihan sama, milloin hoitaa työt, nukkumiset ja velvollisuudet. Onko aamuvirkuilla siis vuorokaudessaan jokin salainen lokonen, jossa on enemmän tunteja kuin minulla? Vai ottavatko he ylimääräiset tunnit yöunistaan?

Jos haluatte julistaa aikaisin heräämisenne ilosanomaa, keksikää edes paremmat perustelut.