Jokainen meistä asuu jonkinlaisessa kodissa. Ja siinä riittää puuhia, joista jokaisen on jotenkin selviydyttävä. Tämän myös koulu voisi huomioida.

Sukulaispoika esittelee minulle ylpeänä seiskaluokan teknisessä työssä hitsaamaansa tuolia. Aiempina vuosina ovat syntyneet löylykauha ja lehtiteline.

Utelen tuntien sisällöstä vähän tarkemmin. Noin puolet lukukaudesta opeteltiin kuulemma hitsaamista, toinen puoli elektroniikkaa. Ope oli juro tyyppi, jolla oli ruuanmuruja parrassaan. Osa oppilaista hörhöili omiaan. Tylsää oli, nuori mies raportoi.

Mikään ei siis tunnu juuri muuttuneen niistä päivistä, jolloin itse kulutin peruskoulun penkkiä. Löylykauha taisi syntyä myös silloin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eikös tässä olisi muutoksen paikka? Aika harva meistä päätyy asentajaksi tai hitsaajaksi, mutta joka iikka asuu jonkinlaisessa kodissa. Ja siinä riittää puuhia, joista jokaisen olisi hyvä selviytyä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Eikös tässä olisi muutoksen paikka?”

Joten pliis, peruskoulu. Opeta lapsillemme taitoja, joita aidosti tarvitaan. Sparraa heidät käyttämään iskuporakonetta ja laittamaan hyllyt seinään. Neuvo, miten maalataan ja tapetoidaan. Mitataan oikein. Putsataan kylppärin lattiaviemäri. Vaihdetaan lamput ja sulakkeet. Kootaan Ikean huonekalu.

Ja tekstiilityön puolella – kuinka mitataan verhot ikkunaan ja päärmätään ne? Miten lyhennetään housunlahkeet, ommellaan napit ja korjataan vetoketjut?

Monelle aikuisellekin näiden taitojen kertaus olisi paikallaan.

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Me Naisissa lokakuussa 2018.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla