Me Naiset
|
Ulla Virtanen
Näyttelijä Ulla Virtanen on naimisissa. Kuva: Juha Salminen
Näyttelijä Ulla Virtanen on naimisissa. Kuva: Juha Salminen

Ulla Virtanen vihasi sinkkuna ollessaan pakkonaittamista. Hän ärsyyntyy yhä, kun kuulee sinkkutohtoreiden "auttavan" sinkkuystäviään.

Samalla kun toteutat tämän vuoden lupauksiasi ruokavaliosta, urheilusta ja ekologisuudesta, niin tee vielä yksi hyvä teko. Vuonna 2019 älä kiusaa sinkkua. Tällä lupauksella pelastat muutaman ystäväsi päivän.

Monet suhtautuvat tuttavansa sinkkuuteen kuin se olisi ongelma, joka pitää heti ratkaista. Ja tietenkään sinkku itse ei pysty asiaa korjaamaan, vaan tarvitsee siihen näiden sinkkutohtoreiden apua.

Vaikka itse olenkin naimisissa, olen ehdottomasti sitä mieltä, että on parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa. Ärsyynnynkin aina, kun kuulen sinkkutohtoreiden ”auttavan” sinkkuystäviään esimerkiksi näillä lauseilla:

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Pitäisiköhän sunkin seurustella, että säkin joskus saisit?”

Lause suoraan viisikymmentäluvulta! Sinkkuhan nimenomaan voi tehdä mitä, milloin ja kenen kanssa haluaa. Jos hän haluaa paneskella päivät pitkät, vaikka eri tyyppien kanssa, on se aivan sallittua. Hänhän on sinkku!

En tiedä, miten paljon miehet tätä lausetta kuulevat, mutta näiden kankeiden sinkkutohtoreiden silmissä ainakaan naiset eivät harrasta vapaata seksiä. Ajatus siitä, että nainen iloisesti harrastaisi seksiä ilman varmuutta yhdynnän jälkeisestä välittömästä parisuhteesta ja raskaudesta, on heille mahdoton.

 

”Minkä takia sä et seurustele?”

Asiahan ei ensinnäkään kuulu kysyjälle. Lauseessa on myös yleensä pieni säälivire ja taka-ajatus ”mikä sinussa mahtaa olla vikana”. Minusta ainoa vastaus on: seurustelen, sitten, kun kohdalle sattuu sellainen ihminen, jonka kanssa haluan seurustella. Piste. No tosin tästähän sitten seuraa seuraavanlainen kädenojennus:

 

”Mulla olis yks sinkkututtava, te sopisitte yhteen!”

Minuakin on naitettu aikanaan myyvällä määritteellä ”sekin on sinkku!”. Mitäpä sitä sinkku elämältään muuta toivoisi kuin että joku armeliaasti suostuisi olemaan kanssani. Ai häntäkään ei ole kukaan huolinut? Jippii, olemme siis luodut toisillemme!

Sinkkuna vihasin pakkonaittamista. Ei ole mitään ikävämpää, kuin olla vaikkapa häissä ja huomata, että istumapaikkasi ja seinän väliin on istutettu yksinäinen mies. Sitten kun istutte hiljaa pöydässä, tulee hääpari ja sanoo ”Hei, hän on myös sinkku! Pitäisikö teidän mennä tanssimaan hitaita!”

 

Loppuun vinkki. Jos järjestät illallisia, joissa vieraina on pariskuntia, niin ellei suunnitelmissa ole viettää kuumia parinvaihtohetkiä rosvopaistin ja juustolautasen välillä, sinkun voi myös kutsua illalliselle mukaan! Ja ihan ilman, että hänelle tarvitsisi vaikka järjestää sokkotreffipari pöytään. Eikä tarvitse pelätä, että sinkku vain murisisi ja katkerana tuijottaisi puolisoasi koko illan. Yllättäen monet sinkuista ovat ihan ihmisiä.

Twitter @ullavirtanen

Sinkkuelämää

Milloin Me Naiset hankkivat oikean kolumnistin? Hukkasin jälleen pari minuuttia elämästäni roskaan. Taas jokin ryhmä on sorrettuna ja pääsee vaivihkaa ilmoittamaan että on naimisissa (ja mökki on hankittuna, mikä onkin hyvin tärkeää tietää kirjoittajasta) - ketä kiinnostaa? Surullista, että sinkkuudesta (ei sinkut tänä päivänä elä 50-luvun Suomessa, niin kuin voisi kirjoitetun perusteella uskoa) tämä tuore rouva ei ymmärrä mitään, vaan otaksuu taas vain - ja saaneen sanoa, hyvin ohuesti ja banaalisti.

Vierailija

Pitäisiköhän sunkin seurustella, että säkin joskus saisit" Niin no, meillä miehillä ei onneksi tule samalla tavalla puutteesta psykofyysisiä- mielenterveydellisiä oireita kuin naisella hysteriaa yms jotka ovat haitallisia jopa vaarallisia yhteiskunnallisesti. Kaikki naisten myös sinkkunaisten ongelmathan johtuvat joko miehestä tai miehen puutteesta ja meillä miehillä on housuissa ihmeellinen parantava pippeli meidät se pitää terveenä kun sitä hieman sivelee, mutta naisten täytyy saada sitä sisäänsä jotta pysyy pidemällä aikavälillä yhteiskuntakelpoisena.

Noihin muihin en viitsi kommentoida, mutta mielestäni Ullalla on nyt käynnissä hieman samanlainen "lesoamisvaihe" siitä että on päässyt naimisiin kuin jonkin aikaa  sitten mökin ostonsa kanssa, pohjavire ei ole oikein kaunis. Eikö nyt kannattaisi vain nauttia siitä miehestä mökistä eikä yrittää hakea lisäarvoa hakemalla meiltä kateellisia kommentteja näiltä palstoilta. Vai alkaako parisuhde jo hiipua ja arkipäiväistyä ja nykynuoren pikkunälkäinen mieli etsii jo uusia tuulia virtoja joille purtensa ohjata ja niin vähän aikaa kun on häistäkin, voi voi! Zemppiä!Taistele jaksaa! jaksaa! jaksaa! parisuhteen eteen pitää tehdä töitä. Kyllä se siitä iloksi vielä muuttuu:)

Sisältö jatkuu mainoksen alla