Jenni Haukio on nyt lihakohun keskellä. Toivottavasti se ei nujerra hänen uudenlaista rohkeuttaan.

Tellervo Koivisto puolusti julkisesti aborttia ja naisten oikeuksia. Eeva Ahtisaari edisti koululaisten iltapäivähoitoa. Ilman Ester Ståhlbergiä ei olisi Pelastakaa Lapset -järjestöä.

Suomalaisilla presidenttien puolisoilla ei ole ollut tapana jäädä seinäruusuksi. Se on erinomaista: kun pääsy yhteiskunnalliseen valokeilaan on tarjottu, moni on vapaaehtoisesti astunut esiin tärkeinä pitämiensä asioiden puolesta. Ja heitä on myös kuunneltu.

Nyt myös Jenni Haukio on ottanut kantaa aikaisempaa suorapuheisemmin. Eläinsuojelugaalassa viime perjantaina palkittu Haukio piti tuotantoeläinten kohtelusta puheen, josta tuli yksi kuluneen viikon suurista puheenaiheista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Haukio vetosi puheessaan kuluttajiin: meistä jokainen ratkaisee sen, millaisissa oloissa tuotantoeläimet elävät.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Jos kulutus ehtyy, ehtyy vääjämättä myös tarjonta.

Syntyi kohu, kuten vaikeiden asioiden kohdalla usein käy. Sunnuntain aikana yli 1 000 kotieläintilallista oli allekirjoittanut kirjeen, jossa maaseudun ihmiset ilmaisivat huolensa kotimaisen lihantuotannon puolesta. Toisaalla kysyttiin, unohtiko Haukio ihmisen puolustaessaan eläimiä. Haukio täsmensi myöhemmin puhettaan ja toivoi, että eläinten hyvinvoinnista voidaan käydä rakentavaa keskustelua ilman vastakkainasettelua eläinten ja laillista elinkeinoa harjoittavien tuottajien välillä

Haukion rohkeammasta linjasta sietää kuitenkin olla ylpeä.

Käsillä oleva esimerkki osoittaa, että on huomattavasti riskittömämpää tviitata lukemisen tärkeydestä kuin sanoa julkisesti, että lihaa kannattaisi syödä vähemmän. Haukion rohkeammasta linjasta sietää kuitenkin olla ylpeä.

Jos areena annetaan, on velvollisuus myös täyttää se parhaaksi näkemällään tavalla.

Suomen Michelle Obamaksi?

Suomesta on viime vuosina puuttunut oma Michelle Obama, joka uskaltaisi ottaa rohkeasti ja vaikuttavasti askelmerkkinsä hänelle osoitetussa valokeilassa tärkeiden − ja vaikeidenkin − asioiden puolesta. Obamassa parasta on se, että hän oli ensimmäisenä naisena avoin oman elämänsä ristiriidoista.

Obama ei ollut syntyjään palvottu yhteiskunnallinen vaikuttaja.

Haukion julkisia esiintymisiä on sen sijaan leimannut ehkä enemmän pidättyvyys kuin rohkeus ja avoimuus.

Haukion rinnastaminen Obamaan voi tuntua kaukaa haetulta jo siksi, että viimeksi mainittu painii vaikuttajana ihan omassa liigassaan. On silti hyvä muistaa, että Michelle Obama ei ollut syntyjään palvottu yhteiskunnallinen vaikuttaja.

Hän harjoitteli sellaiseksi.

− Kun katsoo rinnakkain Michelle Obaman puheita presidenttikausien alussa ja lopussa, voi huomata, miten paljon hänen tapansa puhua on muuttunut. Kyseessä on hieno kasvutarina, toteaa johtajia työkseen valmentava viestintäyrittäjä Unna Lehtipuu.

Hän nostaa esiin kaksi esimerkkiä. Vuoden 2008 puheessa Michelle Obama joutuu hidastamaan puhettaan rauhoittaakseen hermojaan ja kompastelee sanoissa.

– Toisaalta jo tässä puheessä näkyvät Michellen vahvuuden siemenet: kyky olla henkilökohtainen, käyttää huumoria tehokeinona pelkäämättä olevansa epäuskottava, Lehtipuu sanoo.

Katso puhe alla:

Kahdeksan vuotta myöhemmin lavalla nähtiin hyvin toisenlainen Michelle. Siinä hän käyttää koko auktoriteettiaan ja energiaansa puhujana:

– Tässä Michelle hallitsee puhetta, ei toisinpäin.

Statuskysymys

Lehtipuun mukaan Obama onnistui vuosien varrella hankkimaan itselleen pätevyyttä, jota hän nimittää termillä happy high status.

− Siinä on kyse lämmön ja osaamisen yhdistelmästä. Uransa halussa Michelle oli kyllä jo happy, mutta ei vielä aivan high status. Viimeisissä puheissään hän oli vakaa, rauhallinen, tunteet avoinna. Yhdysvaltojen ensimmäinen nainen.

Amerikkalainen paatos ei ehkä koskaan istu sellaisenaan suomalaiseen mielenmaisemaan, mutta Michellen tarina on hyvä pitää mielessä. Sen ydin on, että jokainen voi harjoitella ja kehittää omaa vaikuttavuuttaan. Parhaat erottuvat hyvistä siinä, että he uskaltavat astua esiin niiden asioiden puolesta, joihin he uskovat.

Siispä anna mennä, Jenni Haukio, älä luovuta nyt, kun julkinen arvostelu osuu sinuun ehkä kovemmin kuin koskaan aikaisemmin.

Ole rohkea meidän muidenkin puolesta. Puhu tinkimättömästi asioista, joita pidät tärkeinä.

Ja tee se ihan omalla tavallasi.

Valoja päälle

Rouva Jenni Haukio on fiksu nainen ja varmasti ottanut selviää asiasta, josta alkaa puhumaan suurelle yleisölle. Suomen lihantuotannossa on epäkohtia, eläinten kaltoinkohtelua ja parantamisen varaa, ja tästä löytyy Oikeutta eläimille sivustolta todistusaineistoa, jos vaan uskaltaa avata silmänsä asialle. Räksyttäminen luokkaa "Meillä täällä on kaikki hyvin, ollaanhan Suomessa! Ei ole mitään valitettavaa!" on lapsellista. Ei pidä rynnätä palavien soihtujen kanssa kohti ihmistä, joka uskaltaa kertoa miten asiat on. Sellainen ihminen kuten Haukio on rohkea. Hän haluaa ja voi tehdä Suomesta esimerkillisen tuotantoeläinten hyvinvoinnissa, puhumalla asiallisesti ja rakentavasti. Jos pelkää elinkeinonsa vaarantuvan tämän puheen takia, pitää istua alas ja pohtia onko omassa työssä jotain parantamisen varaa. Sillä jos työsi on niin eettistä ja moitteetonta, miksi edes huolestuisit? Eihän sinulla ole mitään hätää.

Tyrmistynyt

Jenni Haukio osoittaa täyttä ymmärtämättömyyttä. Ajatteleeko hän, että kaikki tuotantoeläimet pitäisi pitää elossa ja antaa kuolla itsekseen vanhuuteen? Vai mitä rouva Haukio ajattelee? 70 000 eläintä, jotka olisivat halunneet elää? Presidentin rouvan kannattaisi selvittää asioita, ennen kuin laukoo lapsekkaita mielipiteitä. Menee uskottavuus kaikessa. Nyt kannattaa kysyä puolison mielipidettä, ennen kuin hölisee tällaisia. Rouva Haukion kannattaisi matkustella maailmalla, niin näkisi kuinka hyvin meillä eläimiä kohdellaan. Monissa maissa kidutetaan eläimiä. Kannattaisi valtiovierailuilla ottaa ne puheeksi esim. Kiinassa. Käydä katsomassa koirien nylkemistä ja koe-eläinten kiduttamista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla