Annastiina Heikkilä on asunut Ranskassa viisi vuotta. Kuva: Juha Numminen
Annastiina Heikkilä on asunut Ranskassa viisi vuotta. Kuva: Juha Numminen

Pariisissa vuosia asunut Ylen uutistoimittaja Annastiina Heikkilä, 36, purkaa uutuuskirjassaan myytit ranskalaisten naisten ylivertaisesta elämänhallinnasta.

Kaikkihan me tunnemme hänet – ikonisen ranskattaren, jolta onnistuvat kaikki ne asiat, joita me pohjoisen siskot kipuilemme.

Vastaheränneenäkin hän näyttää huolettoman elegantilta. Hän on ilman muuta itsevarma, hoikka, vaaleaihoinen ja runsastukkainen. Hän taitaa flirtin, loistaa sängyssä ja on luonnostaan kultturelli, koska – Mon Dieu – sehän kuuluu asiaan. Ranskatar menestyy urallaan, pukeutuu täydellisesti, nauttii juustoista ja viineistä lihomatta ja humaltumatta ja saa vielä lapsensakin käyttäytymään täydellisesti ruokapöydässä.

Mielikuvissamme täydellinen ranskatar ei koskaan tuijota apaattisena Netflixiä, käytä kahisevaa tuulipukua, mussuta irtokarkkeja sängyssä eikä taatusti leikkele varpaankynsiään vessanpytyllä aviomiehensä nähden kuten juntimpien kansojen naisväki saattaa – öhöm – joskus tehdä.

Virheettömän ranskattaren kuvaa ovat osaltaan rakentaneet filmitähdet kuten Brigitte Bardot, Catherine Deneuve ja Audrey Tautou. Ja kirjat kuten Mireille Guilianon Ranskattaret eivät liho, Pamela Druckermannin Kuinka kasvattaa bébé. Vanhemmuus Pariisin malliin tai Helena Liikanen-Rengerin Mon amour - ranskalaisen parisuhteen jäljillä.

Ylen toimittajan Annastiina Heikkilän tuore kirja Bibistä burkiniin eli totuuksia ranskatar-myytin takaa (S&S) on virkistävän erilainen kirja samasta aihepiiristä. Kirja kuvaa Ranskan paljon Suomea epätasa-arvoisempana, konservatiivisempana ja patriarkaalisempana yhteiskuntana, jossa ihmisiä voidaan räikeästikin syrjiä esimerkiksi ihonvärin, uskonnon, sukupuolen tai ulkonäön perusteella. Ranskalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan perehtynyt Heikkilä purkaa kirjassaan napakasti yleisimpiä myyttejä ranskalaisesta naisesta.

Myytti 1: Ranskatar on luonnostaan huolettoman kaunis.

Ei ole. Kauniina pysytteleminen on ranskattarelle ankaraa työtä. Korkokengät ovat yhä edustustilaisuuksissa ne ainoat oikeat jalkineet, tukan harmaantuminen on katastrofi ja ikääntymisen jälkiä peitellään yhä useammin plastiikkakirurgian keinoin. Ylipainoisia ja ikääntyviä naisia syrjitään työelämässä armotta. Ranskatar huolehtii linjoistaan, naisellisuudestaan ja kauneudestaan tarkkaan, koska hänen on pakko. Muuten saattaa mennä työpaikka ja avioliitto. 

– Pariisiin muutettuani yllätyin siitä, miten rakennettua ja laskelmoitua ranskattarien huoleton tyylikkyys todellisuudessa on. Rentojakin asukokonaisuuksia pohditaan todellisuudessa pitkään peilin edessä, Annastiina kertoo.

”Seksikkyyden vaatimus on vahvasti läsnä.”

– Pariisissa median, kulttuurin ja politiikan parissa työskentelevien naisten pukeutumista määrittävät kirjoittamattomat mutta ankarat säännöt, joista poikkeaminen pannaan kyllä merkille. Seksikkyyden vaatimus on vahvasti läsnä ja esimerkiksi musliminaisten peittävä pukeutuminen herättää siksikin herkästi ärtymystä. Ihanne on suorastaan anorektinen laihuus.

Myytti 2: Ranskatar loistaa keittiössä, mutta pysyy aina hoikkana ja kapeauumaisena.

Ylipaino on kasvava ongelma myös Ranskassa. Suomalaisista 20 % on lihavia, ranskalaisista 16 %. Lihavia naisia ei näy julkisuudessa, koska heitä pidetään yleisesti ja avoimesti epäonnistuneina ja epänaisellisina. Roskaruuan kulutus kasvaa jatkuvasti. Ranska on esimerkiksi McDonald'sin toiseksi suurin markkina-alue. 

– Etenkin lasten lihominen on Ranskassa iso ongelma. Ranskalaislapset lihovat tilastollisesti suomalaislapsia nopeammin. Eineksiä ja epäterveellisiä välipaloja syödään yhä enemmän pitkien koulupäivien lomassa, Annastiina sanoo.

Myytti 3: Ranskatar osaa flirttailla ja nauttii sulokkaasti miehisestä huomiosta.

100 % Ranskassa julkisilla kulkuvälineillä matkustavista naisista on kokenut seksuaalista häirintää. #MeToo -liike herätti maassa valtavan keskustelun sukupuolten välisestä vallanjaosta, tasa-arvosta ja hyväksyttävän käytöksen rajoista.

– Korkeissa asemissa esimerkiksi kulttuurialoilla työskentelevien miesten huonoa käytöstä on Ranskassa katsottu pitkään läpi sormien. Myyttiä sukupuolten sujuvasta ja molempia osapuolia tyydyttävästä yhteiselosta hellivät Ranskassa lähinnä ne ihmiset, joille nykyinen järjestelmä sopii.

– Olen haastatellut Ranskassa esimerkiksi metroja siivoavia maahanmuuttajanaisia, joiden kokemasta seksuaalisesta ahdistelusta ritarillisuus tai huoleton flirtti on kaukana, Annastiina toteaa.

"Alkoholin haitat ovat Ranskassa tabu."

Myytti 4: Ranskatar maistelee sirosti viinejä, mutta juominen ei koskaan ole hänelle ongelma.

Höpsis. Viiniteollisuuden asema Ranskassa on niin vahva, ettei terveysvalistusta alkoholin haitoista hevin haluta kuulla. Maassa on kuitenkin arviolta miljoonasta puoleentoista miljoonaan naispuolista alkoholin ongelmakäyttäjää.

– Ranskassa juodaan kohtuulisemmin kuin Suomessa. Toisaalta alkoholin haitat ovat siellä tabu. Niistä ei mielellään puhuta ääneen julkisuudessa, Annastiina sanoo.

Myytti 5: Ranskatar osaa kasvattaa lapsensa täydellisesti.

Imetyksen eduista on alettu aktiivisemmin puhua Ranskassa vasta viime vuosina. Äitiysloma kestää vain kolme kuukautta, jonka jälkeen lapsonen jää au pairin tai lapsenhoitajan huomaan. Koulu alkaa jo kolmivuotiaana. Ruumiillista kuritusta käytetään yhä yleisesti kurinpitokeinona.

– Ranskassa isän ja äidin välinen parisuhde on kaikki kaikessa. Vanhemmuuden rankoista puolista, kuten yövalvomisista, ei juuri puhuta ääneen.

”Esimerkiksi imetyskielteisyyden taustalla vaikuttaa ääneen lausumattomasti se, että rintojen pelätään menevän pilalle.”

– Ihanne on se, että pariskunnan elämä muuttuisi mahdollisimman vähän lapsen saamisen jälkeen. Esimerkiksi imetyskielteisyyden taustalla vaikuttaa ääneen lausumattomasti se, että rintojen pelätään menevän pilalle, ja pariskunnan seksielämän kärsivän, Annastiina sanoo.

Bibistä burkiniin eli totuuksia ranskatar-myytin takaa (S&S) ilmestyy 24.9.

Ranskalainen

Ylipainoisia ja ikääntyviä syrjitään armotta – 5 myyttiä upeista ranskattarista ja totuus niiden takana

Olen asunut Ranskassa myös vuosia, 30 vuotta! Tämä kirja vaikuttaa hieman todellisemmalta kuin ne aikaisemmat, mistä olette kirjoittaneet. Mistä te olette keksineetkin näitä ihme myyttejä ranskalaisista ?! Pitää muistaa, että Pariisi ei ole koko Ranska, maa on suuri. Ihmisiä on joka lähtöön, niinkuin kaikissa maissa.
Lue kommentti