Eikä se sana edes ole ilmastonmuutos tai vanhustenhoito vaan olla.

Ollako vai eikö olla? Siinä pulma.

Hamlet mietti yksinpuhelussaan sitä, miten kuolemanpelko teki hänestä valjun pelkurin, joka ei saanut mitään aikaiseksi. Toisaalta hän ei uskaltanut päättää päiviänsäkään. Vaikea tilanne!

Hamletin kysymystä voi lähestyä myös kirjaimellisemmin, ja silloin vastaus on ehdottomasti ”ei olla”. Jenkkiterapeutti Mel Schwarz nimittäin opastaa, että olla-verbin käyttämistä kannattaa välttää, koska ilman sitä asiat näyttävät paljon valoisammilta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Olla-verbi estää uudet mahdollisuudet ja muutoksen, Schwarz toteaa Psychology Todayn blogissaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Schwarz havainnollistaa: ”Olen tyhmä ja mitätön” kuulostaa aivan erilaiselta kuin ”Oloni tuntuu tyhmältä ja mitättömältä”. Ensimmäisen sanoja vaikuttaisi olevan tuomittu mitättömyyteen loppuelämäkseen. Toisessa tilanne on muutettavissa.

Schwarzin mukaan sanoilla on merkitystä, koska ne muovaavat ihmisen ajattelua ja todellisuutta. Erityisesti kannattaa tarkkailla, ajatteleeko itsestään negatiivisesti ”minä olen turha/tylsä/laiska/urpo” -henkisesti ja ankkuroi asiaintilan olla-verbillä. Silloin jumittaa itsensä uhrin asemaan, meinaa Schwarz. Hänen mielestään sanat kannattaa valita tarkasti, koska niillä voi vaikka mullistaa elämänsä! 

Minusta tuntuu, että...

Elämä uusiksi ilman olla-verbiä? Amerikkalaiset ovat aina niin liioittelevia – tai pitäisikö sanoa, että amerikkalaiset tuntuvat usein liioittelevilta! Olla-verbitön viestintä tulee nimittäin lähelle kotimaisiltakin pariterapeuteilta tuttua minä-lähtöistä viestintää. Minä-viestinnässä on kyse siitä, että ei kerro kumppanilleen, että hän on väärässä vaan muuttaa lähestymistapaa ja toteaa, että ”minusta tuntuu kuin sinä olisit väärässä”. Vielä parempi olisi heivata Schwarzin tapaan myös olla-verbi ja kertoa, että ”minä ajattelen tästä asiasta eri tavalla”. Ai että! Siitä jos ei lähde konsensus syntymään rakentavasti, niin ihme on.

Kiinnostavaa on se, että Schwarz onnistuu kirjoittamaan pitkän kolumninsa ilman yhtään olla-verbiin perustuvaa, jumittavan staattista väitelausetta. Onkohan olla-verbin välttäminen englannin kielessä helpompaa? Suomeksi homma tuntuu aivan mahdottomalta, ellei suorastaan ole mahdotonta. Sari Maamies Kotuksen kielenhuolto-osastolta toteaa, että voi se ollakin eri asia: suomessa olla-verbi on mukana monissa rakenteissa, jotka englannissa muodostetaan eri tavalla. Esimerkiksi omistamista ilmaistaan meillä olla-verbin avulla, kun englanninkieliset käyttävät to have-verbiä. 

Välillä olla-verbin viljely kyllä kertoo myös laiskahkosta ajattelusta. Kielenhuoltajan näkökulmasta se kannattaa korvata, jos haluaa tekstiinsä lisää sävyjä.

– Olla-verbi on niin yleinen, että se on merkitykseltään vähän tyhjä. Jos voi valita jonkin toisen verbin, joka sisältää enemmän infoa, lauseesta tulee kiinnostavampi. Vaikka ei olla-verbissä sinänsä vikaa ole, se on tarpeellinen ja toimiva, Maamies sanoo.

Näin on! Schwarz saa sanoa mitä haluaa, mutta joskus puoliso on väärässä eikä minusta vain tunnu siltä.
 

Vierailija

Ilmastonmuutos ja vanhustenhoito eivät ole verbejä, joten huonot esimerkit on toimittaja valinut. Ei myöskään "oloni". Ne ovat kaikki verbeistä johdettuja substantiiveja tai verbaalisubstantiiveja.

Vierailija

Nämä on näitä jenkkiläisiä haistapaskan juttuja joita on ilmeisesti vain ihan pakko jostain kummallisesta syystä yrittää sovitella suomeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla