Jättimummo Katri Riekkinen (oik.), 88, isomummo Helena Riekkinen, 61, mummo Veera Riekkinen,33, äiti Satu Riekkinen, 17, ja Sasu-vauva. Kuvat: Petri Blomqvist
Jättimummo Katri Riekkinen (oik.), 88, isomummo Helena Riekkinen, 61, mummo Veera Riekkinen,33, äiti Satu Riekkinen, 17, ja Sasu-vauva. Kuvat: Petri Blomqvist

Kun Veera Riekkisestä, 33, tuli maaliskuussa mummo, hänen sukuaan on nyt elossa harvinaiset viisi sukupolvea yhtäaikaa. 

Nyt mummot riviin! komentelee Katri Riekkinen (os. Laakkonen), 88.

– Kumminko päin asetutaan, ikäjärjestyksessä oikealle vai vasemmalle? Helena Riekkinen, 61, kyselee.

Takana lipputangossa liehuu jo vähän repaleiseksi ehtinyt Savon viiri, vaikka ollaan Keski-Suomen ytimessä Toivakassa. Viirin on talonsa pihalle ripustanut Helenan lapsi ja Katrin lapsenlapsi Veera Riekkinen, 33, iästään huolimatta tuore mummo itsekin.

– Minä olen sitten jättimummo, Katri nauraa, koska isomummon titteli on viiden sukupolven ketjussa siirtynyt nyt Helenalle.

”Ennen vanhaan oli ihan yleistä, että miniät ja anopit synnyttivät vuorotellen.”

Rivin viimeisenä on Veeran tytär Satu Riekkinen, 17. Hän ei sentään ole mummo, vaan kaksikuisen Sasu-vauvan äiti. Ohitse suhahtaa ensin mustavalkoinen tavallisen kokoinen koira, perässään tiikeriraitainen vasikankokoinen tanskandoggi, jota seuraa vielä vaaleanruskea toinen samanlainen. Tarhassa pihan toisella laidalla on kolme mokomaa lisää.

Veera Riekkisen kotona kasvatetaan tanskandoggeja.
Veera Riekkisen kotona kasvatetaan tanskandoggeja.

Syö niitä pillereitä!

Riekkisten viisi sukupolvea saattaa olla päivittelyn aihe muille, muttei Riekkisille itselleen.

– Me ollaan sellaisia, ettei katsota ketään kieroon, Veera kuvailee keittiössään. Ruokapöydän keskellä on lasikulho, jossa kelluu kynttilöitä. Kulhon pintaan Veera on itse kaivertanut ex-miehensä, omansa ja kaikkien viiden lapsensa syntymäajat ja -paikat.

– Ennen vanhaan oli ihan yleistä, että miniät ja anopit synnyttivät vuorotelle, Katri sanoo.

Hiukan Veeraa kuitenkin nikotutti, kun 17-vuotias tytär Satu kertoi raskaudestaan viime kesänä. Tai ei uskaltanut itse kertoa, vaan välitti viestin tätinsä Lauran kautta. Äidin reaktio oli nimittäin arvattavissa. Se oli raivo.

– Olin niin paljon jankuttanut, että syö niitä pillereitä, älä tee niin kuin minä tein!

Veera itse sai Satun vieläkin nuorempana. Hän tuli raskaaksi 15-vuotiaana. Satu syntyi, kun Veera oli juuri täyttänyt 16.

”Silloinen isäpuoleni yritti lahjoa, että saat läppärin, jos teet abortin.”

– En ole tietenkään itse katunut sitä yhtään. Sain saman miehen kanssa vielä neljä lasta lisää. Mutta silti toivoin, ettei oma tytär olisi ruvennut liian nuorena äidiksi.

Tulevalle isomummolle, Helenalle, uutinen ei ollut ollenkaan niin suuri pommi. Oman 15-vuotiaan tyttären raskaus kyllä oli aikanaan.

– Kyllä siinä kaikenlaista suostuttelua ja painostamista oli, Helena muistelee.

– Silloinen isäpuoleni yritti lahjoa, että saat läppärin, jos teet abortin. Olin kuitenkin päättänyt pitää lapsen, ja me suvun akat ollaan sellaisia, ettei meidän päätä kovin helpolla käännetä, Veera sanoo.

Kun Veera oli muutaman päivän puhissut kiukkuaan oman esikoisensa teiniraskaudesta, hän lähetti tyttärelleen Whatsapp-viestin. Siinä luki: ”Älä pelkää, en mä aja sun päälles autolla.” Siitä tytär tiesi, että äiti on leppynyt.

Nyt mummous on Veerasta hienoa asia. Pieni Sasu killittää tyytyväisenä äitinsä sylissä eikä ole moksiskaan, vaikka isomummo selittää äänekkäästi tanskandoggien kasvatuksesta ja kaksi muuta mummoa setvivät, mitä täytteitä sienipiirakkaan laitetaan.

– Kun menin vähän aikaa sitten Vaajakosken Alkosta ostamaan alkoholitonta viiniä ja myyjä kysyi paperit, ystäväni kuulutti kovaäänisesti, että tässä sitä mummolta papereita kysytään.

Pienet väli-Skip-bot

Savon viiri roikkuu Veeran lipputangossa siksi, että Riekkisten porukka on alun perin Kuopiosta. Viimeisimpänä Keski-Suomeen löysi tiensä vanhin Katri, joka muutti Jyväskylään viime kesänä. Nyt hän asuu vanhuksille tarkoitetussa vuokratalossa ja on ryhtynyt pitämään siellä Skip-bo-korttipelikerhoa.

­– Opetin heidät kaikki pelaamaan ja viime keskiviikkonakin pelattiin kaksi ja puoli tuntia. Oma anoppini oli körttiläinen ja hänen mielestään ei ollut sopivaa, että mitään korttia pelattiin, Katri kertoo.

Katrilla on korttipakka mukana käsilaukussa. Aina on hyvä hetki ottaa pienet Skip-bot.

Katrin, 88, mielestä aina on hyvä hetki ottaa pienet Skip-bot.
Katrin, 88, mielestä aina on hyvä hetki ottaa pienet Skip-bot.

– Mummo ei voi lähteä mihinkään, kun sillä on aina se skippokerho, Veera kiusoittelee.

”Nämä ovat ainoat isovanhemmat, mitä lapsillani on.”

Katri-mummo on Veeralle tärkeä. Hänelle soitetaan, kun Maija keittää -keittokirjassa käsketään ”pesemään voi” tai laittamaan ruokaan hirvensarvisuolaa. Katri osaa kertoa, ettei voita tarvitse nykyaikana enää pestä ja hirvensarvisuolan voi korvata leivinjauheella ja soodalla.

– Nämä ovat ainoat isovanhemmat, mitä lapsillani on, Veera sanoo ja viittaa äitiinsä ja mummoonsa.

Veeran omaa isää ei ole näkynyt viiteentoista vuoteen. Veeran ukit Lauri ja Martti ovat kuolleet. Ukit hoitivat Veeralle aikoinaan isän virkaa, ja heidän mukaansa on nimetty Veeran pojista kaksi. Veeran vanhemmat erosivat, kun Veera oli kolmevuotias.

– Minulla on sellainen muistikuva, että istumme isän vanhempien luona ikkunalaudalla ja odotamme, milloin isä tulee. Sitten hän tuli, antoi meille lauantaipussit ja lähti pois.

Veeran äiti Helena kohauttaa olkapäitään. Joskus elämässä käy näin.

– Ei sitä aina tiedä, mihin elämässä joutuu. Paljon tulee kaikenlaisia asioita vastaan, joskus onneksi hyviäkin asioita, Helena sanoo.

Lastensa isästä Veera erosi muutama vuosi sitten. Ex-mies asuu nykyään lähellä ja näkee lapsiaan usein.

Grand Prix -piano

Teiniäitiys tutkitusti periytyy, mutta Riekkisten naisista vanhin Katri oli 26-vuotias esikoisensa saadessaan. Siitä sitten äitiyden nuorennusleikkaus alkoikin. Katrin tytär Helena sai esikoisensa 19-vuotiaana. Lapsia on myös tehty reilusti: Veeralla on viisi sisarusta ja viisi lasta.

Eikä Riekkisiä muutenkaan voi heidän mielestään ruveta normeihin taivuttamaan. Kun nuoret tuppaavat yleensä karistamaan maaseutupitäjien sorat kannoiltaan mahdollisimman nopeasti, Riekkisistä sekä Veera että Satu asuvat Toivakassa, 40 kilometrin päässä Jyväskylästä.

– En aio lähteä täältä mihinkään. Jos joskus olisi rahaa, mitä ei tule kyllä koskaan olemaan, ostaisin tämän talon itselleni, Veera sanoo.

Ystävältä vuokratussa hirsitalossa on kaksi kerrosta ja iso parvi. Pihassa on oma lampi, jonne pääsee uimaan tynnyrisaunasta. Laiturilla on kätevää pestä matot perinteiseen tyyliin niin kuin Veera on aina tottunut tekemään.

– Yksi matto on näköjään jäänyt viime syksynä keinun päälle kuivumaan, Veera huomaa ikkunasta huvittuneena.

Alakerrassa on rummut, kitaroita telineessään sekä suvun aarre, ensi vuonna sata vuotta täyttävä piano. Riekkisen naisten harrastuksiin kuuluu paitsi tanskandoggien kasvattaminen, leipominen, sienestäminen, rakennekynsien tekeminen, lasinkaiverrus, viherkasvit, pitsinnypläys, runonlausunta ja kortinpeluu, myös musiikki. Piano on saatu aikoinaan Katrin Kalle-sedältä, ja sillä on kuulemma säestetty elokuvateattereissa silloin, kun filmeissä ei vielä ollut ääntä.

”Kerran äiti suunnitteli, että olisi kiva saada tuohon seinään oviaukko. Kun menin seuraavana päivänä käymään, aukkohan siinä seinässä oli.”

Kaikki naiset ovat opettaneet lapsiaan sitä soittamaan, Veeran lapsista innokkaimmin pianoa soittaa toiseksi vanhin Minna.

Norsunluisista koskettimista on osasta pinta kulunut pois, muttei niitä kannata huonompiinkaan vaihtaa. Vaaleansininen väri on peruja Helenan maalauspuuskasta.

– Äiti on sellainen, että kun se saa päähänsä jotain, se tekee sen. Kerran äiti suunnitteli, että olisi kiva saada tuohon seinään oviaukko. Kun menin seuraavana päivänä käymään, aukkohan siinä seinässä oli, Veera sanoo.

Piano on pidetty vireessä, ja onhan malli voittanut Grand Prix -palkinnon Torinossa vuonna 1911, ainakin soittimeen ruuvatun kyltin mukaan.

Katri-mummoltaan Veera on kuullut jutut pianosta ja monesta muustakin menneisyyden tapahtumasta. Hän kyselee niitä aktiivisesti, sillä vähän on jäänyt harmittamaan, ettei jo edesmenneitä isovanhempia tullut haastateltua kunnolla.

”Mummo kertoi, kuinka aikoinaan joku sukulainen oli tullut 15-vuotiaana raskaaksi ja hänet oli karkotettu jonnekin kauas synnyttämään.”

– Jokainen meistä tuo tähän ketjuun oman aikakautensa tiedon ja osaamisen, Veera sanoo.

– Ja varmasti Satu tietää taas tästä ajasta jotain, mitä me ei tiedetä.

Satu heijaa sylissä nukkuvaa vauvaa. Hän on vähän hiljaisempaa sorttia kuin muut Riekkisen naiset. Satulla on dysfasia, jonka takia hän kävi koulunsa erityisluokalla.

Hauskaa on päivitellä yhdessä sitä, miten suhtautuminen on muuttunut esimerkiksi kaavasta poikkeavaan vanhemmuuteen.

– Mummo kertoi, kuinka aikoinaan joku sukulainen oli tullut 15-vuotiaana raskaaksi ja hänet oli karkotettu jonnekin kauas synnyttämään, ettei kukaan vain saisi tietää siitä, Veera päivittelee.

Tai kun Helena sai nuorimmaisensa, Veeran pikkusiskon, 41-vuotiaana vuonna 1998, lääkärit ja hoitajat päivittelivät, että synnytyksestä tulee varmaankin vaikea, kun synnyttäjä on jo niin kauhean vanha.

Maailman salaisin piirakkaresepti

Tanskandogit intoutuvat pihalla kovaan louskutukseen, kun pihatietä tallustaa koulutaksista kotiin Tuukka, 12, Veeran lapsista keskimmäinen. Kyllä Riekkisten sukuun on miehiäkin aina mahtunut, vaikka on eri asia, kuinka kuuluville he ovat äänensä saaneet.

– Miten koulussa meni? Helena kysyy.

– Hyvin, Tuukka vastaa ja liukenee huoneeseensa.

–  Nythän kyllä on ruvennut poikia syntymään! Helena sanoo ja alkaa luetella lapsiensa ja sisarustensa lapsien lapsia. Perässä on jo mahdotonta pysyä.

Riekkiset kokoontuvat pähkäilemään sieni-pekoni-juustopiirakan koostumusta hyvin riekkismäiseen tyyliin.
Riekkiset kokoontuvat pähkäilemään sieni-pekoni-juustopiirakan koostumusta hyvin riekkismäiseen tyyliin.

Alakerran soitinhuone on myös Veeran henkilökohtainen muistohuone, melkein museo. Siellä on Veeran suurimman idolin Michael Jacksonin kuvia, jotka ovat levittäytyneet ympäri taloa.

– Muistan aivan kirkkaasti sen hetken, kun rakastuin Michael Jacksoniin. Olin kuusivuotias, leikin lattialla ja tv:ssä pyöri Music Television, josta tuli Jackson Fiven Can You Feel It. Tuijotin vain telkkaria, että onpa ihana!

Hieman katkeruutta aiheuttaa, ettei äiti päästänyt 12-vuotiasta Veeraa Jacksonin Suomen-keikalle ja ennen Lontooseen kaavailtua keikkamatkaa Jackson ehti kuolla.

– Piirakkaa, koska saa piirakkaa! huutaa Katri rappusista.

Sieni-pekoni-juustopiirakan koostumusta kokoontuvat pähkäilemään kaikki kolme Riekkisen mummoa. Vielä Veera ehtii paljastaa suvun salaisen piirakkareseptin sellaiseen Riekkis-tyyliin.

– Tein kerran niin, että soitin äidille ja pähkäilin puhelimessa, että olisi paljon raparperia, muttei viitsisi tehdä aina samanlaista piirakkaa. Äiti sitten puhelimessa sovelsi, että laita sen ja sen verran sitä ja tätä, ja tein sen mukaan piirakan, josta tuli ehkä paras raparperipiirakka koskaan. Sanonkin aina, että se on salainen äidin resepti, niin salainen, ettei äiti itsekään tiedä reseptiä.

Juttu on julkaistu alun perin Me Naiset -lehdessä toukokuussa 2018.