Ujuni Ahmed piti teini-ikäiseksi asti silpomista kulttuuriinsa itsestään selvästi kuuluvana asiana. Kuva: Meeri Koutaniemi
Ujuni Ahmed piti teini-ikäiseksi asti silpomista kulttuuriinsa itsestään selvästi kuuluvana asiana. Kuva: Meeri Koutaniemi

Ujuni Ahmed on päättänyt tehdä perinteestä lopun, vaikka se on tehnyt hänestä silmätikun yhteisössään.

Ujuni Ahmedia, 30, raivostuttaa. Hänelle on juuri edellisenä päivänä soittanut tyttö, joka on tullut 5-vuotiaana Suomeen ja viety 13-vuotiaana silvottavaksi entiseen kotimaahansa.

– Uskomatonta, että viralliset tahot eivät ole muka löytäneet Suomesta yhtään silpomistapausta. Kyllä tyttöjä löytyisi, jos haluttaisiin löytää, hän puuskahtaa.

– Minä tunnen lukuisia. Vaikeus on saada heidät puhumaan.

Helsinkiläinen Ujuni on harvinainen tapaus somaliyhteisössä, sillä hän ei vaikene tyttöjen silpomisesta. Kolmivuotiaana Suomeen muuttanut Ujuni on näkyvästi silpomista vastustava aktivisti.

Naisten sukuelimiä silvotaan yhä ainakin 29 maassa, joista muun muassa Somaliassa ja Egyptissä naisten silpomisprosentti on edelleen yli 90.

Suomen laissa silpomista pidetään törkeänä pahoinpitelynä, mutta Ujuni tietää, että tapa elää täällä silti vahvana monissa maahanmuuttajayhteisöissä. Myös Suomesta on viety tyttöjä ulkomaille silvottaviksi ja viedään tulevaisuudessakin, ellei kukaan nouse vastustamaan.

Viime aikoina Ujuni on seurannut tyytyväisenä, kuinka silpomisen kriminalisoiva erillislaki on etenemässä. Tätä kirjoitettaessa lakia vaativan kansalaisaloitteen on allekirjoittanut yli 54000 ihmistä, joten aloite menee eduskunnan käsittelyyn.

Taistelu on kuitenkin kaikkea muuta kuin ohi. Ujuni näyttää videon, jossa somalia puhuva mies mesoaa, että Ujuni Ahmed ei ole oikea muslimi. Hän korostaa Ujunin ”länsimaista” ulkomuotoa ja huivittomuutta. Miehen mielestä kristityt aloittavat aina ennen ramadania muslimien vastaisen kampanjan, ja Ujuni on kristittyjen soluttautuja.

Ujuni on uskova muslimi ja käyttää huiviakin, mutta vain niin halutessaan. Naisten ympärileikkausten äänekäs vastustaminen on tehnyt Ujunista silmätikun. Hätkähdyttävää on se, että videolla paasaava mieskin on asunut Suomessa jo kolmekymmentä vuotta. Videota on jaettu sosiaalisessa mediassa tuhansia kertoja. Miehellä on kannattajia.

Rikos, josta ei syytetä

Sukuelinten silpominen ei liity uskontoon, vaan sen uskotaan tekevän naisista siveellisiä ja avioliittokelpoisia.

– Tyttölapset annettaan silvottaviksi, jotta he saisivat kunnon aviomiehen ja ylläpitäisivät perheen kunniaa. Kukaan ei välttämättä sano suoraan, että näin tulee toimia, mutta ääneenlausumattomat odotukset ovat itsestäänselviä. Lapsi ei kuitenkaan itse silpomisesta päätä eikä sitä halua, Ujuni sanoo.

Ujuni silvottiin juuri ennen perheen tuloa Suomeen. Omaan ja lähipiirinsä silpomishistoriaan hän havahtui kuitenkin vasta nuorena aikuisena.

– Asia kuului yhteisömme kirjoittamattomiin sääntöihin. Kuten moni muukin, minäkin olin pitänyt näitä asioita itsestään selvinä osana elämäämme.

Ujunin teini-ikä oli myrskyisä, ja hän koki yhteisön odotukset, kuten varhaisen avioitumisen vaatimuksen, ahdistaviksi. Keskustelutukea löytyi Tyttöjen Talolta. Siellä Ujuni kohtasi myös perhe- ja kunniaväkivaltaa kohdanneita maahanmuuttajatyttöjä.

”On pöyristyttävää, miten täällä feminismin ja ihmisoikeuksien kärkimaassa yhden ihmisryhmän oikeudet aivan kuin jätetään sivuun.”

Vuonna 2009 Ujuni rohkaistui antamaan Voima-lehdelle haastattelun, jossa hän tuomitsi tyttöjen ympärileikkaukset. Jo tuolloin myös jutussa haastatellut Tyttöjen Talon työntekijät totesivat, että Suomessa on täällä syntyneitä tai ihan pikkulapsesta asti asuneita tyttöjä, jotka on viety vanhempiensa kotimaahan silvottaviksi. Jutusta on kohta kymmenen vuotta, mutta Suomessa ei ole nostettu yhtään rikossyytettä tyttöjen ympärileikkauksiin liittyen.

– Viranomaiset eivät puutu ongelmaan riittävästi. On pöyristyttävää, miten täällä feminismin ja ihmisoikeuksien kärkimaassa yhden ihmisryhmän oikeudet aivan kuin jätetään sivuun, Ujuni sanoo.

– Useimmiten tyttöjen tilannetta ei katsota terveystarkastuksissa eikä missään. Maahanmuuttajataustaisia nuoria voi olla jopa vuosia poissa koulusta kotimaassaan ’siveyskasvatettavina’, jolloin heidät saatetaan myös silpoa. Silti koulut eivät läheskään aina tee lastensuojeluilmoituksia. Tai sitten lastensuojelu ei osaa puuttua asiaan.

Ujuni epäilee puuttumattomuuden syyksi liiallista kulttuurisensitiivisyyttä. Kielitaidoton, vieraalla tavalla pukeutunut maahanmuuttajaäiti saattaisi halutakin keskustella asioista, mutta suomalaiset arastelevat ottaa asiaa puheeksi.

Tabu, josta ei puhuta

Helsingissä otetaan vastaan vuosittain muutama lastensuojeluilmoitus liittyen ympärileikkausepäilyihin.

– Näitä tulee lähinnä kouluista ja ne perustuvat lapsen omaan kertomukseen tai liittyvät edessä olevaan pitkään lomamatkaan, joka on suuntautumassa perheen lähtömaahan, kertoo Pia Valkonen Helsingin lastensuojelusta.

Valkosen mukaan ympärileikkausepäilyjä käsitellään vakavina lastensuojeluasioina aivan kuiten muitakin lapseen kohdistuneita pahoinpitelyjä tai niiden epäilyjä. Toteutuneita ympärileikkauksia ei Valkosen tietoon ole kuitenkaan tullut yhtään. Se ei silti tarkoita, etteikö niitä olisi tapahtunut.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkimuspäällikön Reija Klemetin mukaan ilmoituksia tehdään vähän, koska ammattilaiset ovat yhä varovaisia mutta myös tietämättömiä siitä, mitä kannattaisi tehdä ja miten. Lisäksi voidaan pelätä, mitä asiakkaalle tapahtuu, jos ilmoituksen tekee. Katoavatko naiset sen jälkeen vaikkapa neuvolajärjestelmän piiristä?

Suomalaistyttöjen silpomisista on ollut myös vaikea saada tietoa. Ujuni Ahmedkin tietää tämän. Seksuaalisuus ylipäätään on monille maahanmuuttajanaisille tabu. Ujuni on puhunut silpomisesta naispuolisten ystäviensä, sisariensa ja ohimennen myös äitinsä kanssa, mutta asian puheeksi ottaminen ei ole ollut hänellekään helppoa. Sukupuolisuuteen liittyvät kysymykset, kuten vaikkapa esiaviollinen seksi, ovat monissa maahanmuuttajayhteisöissä lähes mahdottomia aiheita.

– Toivoisin, että viranomaiset tekisivät puhumisesta helpompaa. Aihe on tabu yhteisöissä, mutta jos myös terveydenhuollon henkilöstö välttelee sitä, he tekevät omalla toiminnallaan aiheesta kahta vaikeamman, Ujuni sanoo.

Tyttärien suojelua?

”Tiesin, että siitä ei saa puhua. Olisin saanut piiskaa, jos olisin sotkenut ulkopuolisia asiaan… Ennen ajattelin, että se on osa uskontoa, mutta nyt, kun olen tutkinut, niin olen ymmärtänyt että se ei ole niin ja se oli ylimääräinen kivulias tiomenpide. Olen miettinyt, millaista olisi jos minua ei olisi ympärileikattu. Sitä en tule ikinä tietämään. Toivoisin vain, että olisin itse saanut tehdä valinnan eikä kukaan olisi päättänyt minun puolestani.”

Näin kertoo nuori nainen Fenix Helsingin viime vuonna laatimassa raportissa. Fenix Helsinki on kansalaisjärjestö, jonka intressinä ovat erityisesti toisen polven maahanmuuttajien kohtaamat ongelmat. Järjestössä toimiva Ujuni Ahmed kollegoineen sai ensimmäisenä kerättyä edes jotakin tietoa Suomesta silvottavaksi viedyistä tytöistä.

Raportissa on haastateltu neljää nuorta naista. Kertomuksissa toistuivat Ujunille tutut lainalaisuudet: naiset eivät tienneet silpomisen olevan laitonta, kuvittelivat sen kuuluvan kulttuuriin tai uskontoon eivätkä voineet keskustella aiheesta edes äitiensä kanssa. Tytöille ei myöskään ollut kerrottu kotona etukäteen, mikä on vanhempien kotimaahan suuntautuneen matkan syy.

”Vanhemmat eivät näe silpomista pahoinpitelynä: he ajattelevat suojelevansa tyttäriään.”

Raportissa on haastateltu myös tulkkia. Tämä oli ollut mukana tilanteessa, jossa paljastui, että kurdiperhe oli vienyt ala-asteikäisen tyttärensä Kurdistaniin silvottavaksi. Terveydenhoitaja oli ollut huolissaan ja pahoillaan, mutta hänkään ei ollut tehnyt rikosilmoitusta.

Tämän takia Ujuni kannattaa silpomisen erikseen kieltävää lakia. Sellainen on jo kaikissa muissa Pohjoismaissa.

– Nykyinen laki ei riitä siitä yksinkertaisesta syystä, että vanhemmat eivät näe silpomista pahoinpitelynä: he ajattelevat suojelevansa tyttäriään. Siksi perinne pitää kriminalisoida omalla nimellään. Jos joku sen jälkeen vielä kannattaa silpomisia, hän tietää ainakin tekevänsä sen vastoin Suomen lainsäädäntöä.

Asiantuntijoiden mukaan tehokkain keino ehkäistä silpomisia olisi tiedon jakaminen sekä ammattilaisten että maahanmuuttajayhteisöjen keskuudessa.

– Lisäksi yhteisöjen omista jäsenistä tulisi löytää vaikuttajia, jotka ryhtyisivät aktiivisesti levittämään tietoa, sanoo kätilö Mimmi Koukkula, THL:n naisten ympärileikkauksiin perehtynyt asiantuntija.

Asiantuntijat ehdottavat myös vaihtoehtoisien riittien luomista silpomisen tilalle, sillä ympärileikkauksen yhteyteen kasvanut juhla on usein perheille hyvin tärkeä.

Seksuaalisuus on tabu monissa maahanmuuttajayhteisöissä. Ujuni Ahmed haluaa murtaa puhumattomuuden muurin. Kuva: Meeri Koutaniemi
Seksuaalisuus on tabu monissa maahanmuuttajayhteisöissä. Ujuni Ahmed haluaa murtaa puhumattomuuden muurin. Kuva: Meeri Koutaniemi

Esitaistelijan vaikea osa

Ujunilla ei vielä ole lapsia, mutta hän tietää jo nyt, että hänen tyttärensä eivät koskaan joutuisi kokemaan samaa kuin hän. Hän muistaa teini-iässä pelänneensä, että hänen mielensä silpomisten suhteen muuttuisi, jos hän joskus itse saisi lapsia.

– Pelkäsin, että vallalla olevat ajatukset pääsisivät ihon alle. Yhteisön paine on niin vahva.

Esitaistelijan rooli ei ole ollut helppo.

– Läheiseni tukevat minua, mutta viime aikoina hekin ovat ärsyyntyneet julkisista esiintymisistäni.

Ujunia on syytetty siitäkin, että hän käännyttää kantasuomalaisia maahanmuuttajia vastaan puhumalla yhteisön ongelmista.

– Pitäisikö minun välittää joidenkin rasistien mielipiteistä enemmän kuin näistä nuorista tytöistä? Minua ärsyttää myös se, että asiat nousevat ikään kuin yksittäistapauksina esiin. Tyttöjen silpominen on vain yksi osa vyyhtiä, johon kuuluvat myös pakkoavioliitot, kunniaväkivalta ja tyttöjen elämän vaihtoehdottomuus.

– Minä en enää pelkää. Olen vihainen, Ujuni toteaa.

Ujuni toivoisi näkevänsä vaikutusvaltaisia miehiä puhumassa kaikenlaista tyttöjen kaltoinkohtelua vastaan.

– Toivoisin poliittisesti aktiivisten maahanmuuttajamiesten sekä yhteisöjen johtajien astuvan näkyvämmin esiin. Heillä on auktoriteettia ja naisia suurempi sananvapaus.

Haastattelun jälkeen Ujuni ottaa vielä yhteyttä ja kertoo tavanneensa uskonoppineen sheikin. Ujuni on näyttänyt miehelle sosiaalisessa mediassa leviävän videon, jossa Ujunia rienataan.

– Hän sanoi minun ajavan oikeaa asiaa, mutta se herättää vastarintaa, koska aihe on arka. Hän lupasi ottaa yhteyttä videota levittäneeseen mieheen, pyytää tätä poistamaan videon ja pyytämään minulta anteeksi, Ujuni kertoo.

Tästä huolimatta sheikkikään ei ole itse valmis julkiseen kampanjointiin. Aihe ei vain ole mieluinen. Uskonnollisen auktoriteetin tuki on Ujunille itselleen kuitenkin tärkeää.

– Minä tiedän tekeväni oikein.

Vierailija

Ujuni, 30, tietää kokemuksesta, että suomalaistenkin tyttöjen sukuelimiä silvotaan: ”Kyllä tyttöjä löytyisi, jos haluttaisiin löytää”......

Suomeen ei tulisi päästää yhtään silvottua naista asumaan. Tuovat perinteensä mukanaan. Norja on peruuttanut oleskeluluvat lähes kahdelta tuhannelta somalilta ja karkoittaa heidät, koska Somalia on nykyisin turvallisempi maa, kun oleleskeluluvat myönnettiin. Nämä lomamatkoilla tapahtuvat silpomiset loppuvat siihen jos toimitaan, kuten Tanskassa, jossa vainoa kokenut pakolainen joka lomailee maassa, josta on paennut menettää turvapaikkaoikeutensa, jos kerran pystyy lomailemaan niin ei ole...
Lue kommentti
Vierailija

Ujuni, 30, tietää kokemuksesta, että suomalaistenkin tyttöjen sukuelimiä silvotaan: ”Kyllä tyttöjä löytyisi, jos haluttaisiin löytää”......

Tämä sairas asia on tuotu tänne muualta, joten tuoneet saavat sen hoitaakin. Natiivit eivät sitä voi tehdä, koska muualta tulleet ovat opettaneet, että heidän tapojensa arvostelu on rasismia. Ihmetyttää kuitenkin, miksi aina unohdetaan poikien silpominen, se on ihan yhtä väärin ja sairasta. Sitä harjoitetaan Suomessakin ihan avoimesti.
Lue kommentti

Musiikintunti ei ole kaikille rentoja rytmejä sekä nautinnollista laulua. Se on jättänyt joillekin jopa liikuntatuntien kaltaiset – tai pahemmat – muistot.

Käsi ylös, kuka muistaa vielä musiikintuntien laulukokeet! Ne, joissa piti esiintyä koko luokalle? Tai nokkahuilutreenit, joissa oli vaikeaa jo pelkästään koskea instrumenttiin?

– Pojat pesivät nokkahuilut yleensä huonommin kuin tytöt ja sitten ällötti jo valmiiksi, jos seuraavalla kerralla itselle osuisi sellainen poikalimahuilu, kertoo Me Naisten haastattelema 38-vuotias Sari. 

Sari sai ala-asteella muutenkin tarpeekseen nokkahuilun soittamisesta eikä ole kapistukseen koskenut sen jälkeen.

Joidenkin nounou-listalla on nyt jopa hyväntuulinen karaoke, kiitos nolojen musatuntien. Tai no, ehkä muutaman tuopin jälkeen sitä voi kokeilla, jos ei ole kauheasti yleisöä.

Me Naiset selvitti, mitä kaikkea traumaattista koulujen musiikkitunneilla on tapahtunut. 1980–90-lukujen koululaiset kertovat nyt tarinansa.

1. Pikarunolausuntaa ankeassa varastossa

”Laulukokeet olivat ala-asteella horroria. Ensimmäisinä vuosina niitä laulettiin koko luokan edessä. Myöhemmin ne laulettiin opettajalle jossain varastossa, jossa ne nauhoitettiin ja soitettiin vielä myöhemmin koko luokalle. En osannut kunnolla sanoa r- ja s-kirjaimia, joten jännitin jo pelkästään niiden lausumista. Lauluni olivat usein yhtä pikarunonlausuntaa ilman mitään rytmiä.” Jenna, 32

2. Ällöttäviä lainasoittimia

”Lainanokkahuiluista jäi kammottavia fiiliksiä. Jos oma oli sattunut unohtumaan kotiin, joutui lainamaan yleiseen käyttöön tarkoitettuja nokkiksia. Ehkä ne eivät oikeasti edes olleet niin saastaisia, koska pestiinhän ne aina käyttäjien välissä, mutta oppilaiden kesken onnistuimme kehittämään niille maineen ehkä maailman ällöttävimpänä asiana.” Sanna, 29

3. Levyraadin epäreilu päätös

”Meillä oli musiikintunnilla usein levyraati. Vein sinne kerran isoveljeni C-kasetin, jonka olin kelannut Sabrinan suositun Boys, boys, boys -kappaleen kohtaan. Musiikinopettajamme oli vanhoillislestadiolainen, vähän vanhempi nainen, joka keskeytti vihaisesti mankan heti alussa ja käski minun mennä rehtorin kansliaan. Myöhemmin sain puhuttelun siitä, kuinka tokaluokkalaisen ei pidä kuunnella niin irstaita lauluja eikä varsinkaan tuoda niitä kouluun. Täysin epäreilua, sillä en edes ymmärtänyt puoliakaan renkutuksesta.” Mimmi, 35

”Sain puhuttelun, kuinka tokaluokkalaisen ei pidä kuunnella niin irstaita lauluja eikä varsinkaan tuoda niitä kouluun.”

4. Säestäjäkään ei kuullut ääntäni

”Mulla oli kakkosluokalla niin hento ääni, että opettaja joutui lopettamaan säestyksen pianolla kesken, kun hän ei kuullut lauluani. Kappale oli Pii, pii, pikkuinen lintu.” Katariina, 37

5. Opettajan nauru traumatisoi

”En ole ikinä ollut musikaalinen ja olen sen kyllä aina tiennyt. Silti sain vuosikymmenien traumat, kun jouduin ala-asteella laulamaan laulukokeessa. Opettaja säesti pianolla luokan takahuoneessa. Heti, kun aloin laulaa, opettaja hörähti nauramaan. Sen jälkeen meni noin 30 vuotta ennen kuin seuraavan kerran lauloin muiden kuullen. Ja tämäkin tapahtui aamuyöllä karaokebaarissa noin kahden promillen humalassa.” Pauliina, 42

6. Karaoke jäi kokonaan, enkelirooli melkein

”Meillä ei onneksi tarvinnut laulaa koko luokan edessä, mutta traumat jäi silti, kun näytti siltä, etten pääsisi lauluäänen takia joulukuvaelmaan enkeliksi. Muun muassa tästä syystä en koskaan laula karaokea – oli promillet mitä vaan.” Mari, 26

”Meni noin 30 vuotta ennen kuin seuraavan kerran lauloin muiden kuullen.”

Nyt on sinun vuorosi! Kerro alla kommentointikentässä, millaisia muistoja sinulla musiikintunneilta.

Kysely

Koulun musatunnit: parasta vai pahinta?

Anna Ruohonen ei ainakaan pelkää herättää keskustelua. Kuva: Jaakko Lukumaa
Anna Ruohonen ei ainakaan pelkää herättää keskustelua. Kuva: Jaakko Lukumaa

Muotia turkiksista – muotisyksy tarjoaa uutuutena myös aineksia eettisiin pohdintoihin!

”Suunnittelija Anna Ruohosen uusi mallisto jatkaa hänen vahvaa kestävän kehityksen linjaansa", sanotaan tiedotteessa. Pariisissa toimivan designerin avainsanoja ovat jo pitkään olleet eettisyys, ekologisuus ja luonnonmateriaalit. Nyt mallistossa on mukana uusi luonnonmateriaali: turkis. Mitä ihmettä? Se ei tunnu oikein sopivan yhteen "vahvan kestävän kehityksen linjan" kanssa?

–  Toki mietin tätä asiaa ja tiesin, että turkis tulee jakamaan mielipiteitä. Mutta olen sitä mieltä, että keskustelu turkiksista pitää avata uudelleen. Seison valinnan takana, ja on tässä provokaatiotakin mukana, Ruohonen sanoo.

Turkis kuulostaa tosiaan provokaatiolta vaikka sitä faktaa vasten, että monet isot muotitalot ovat ilmoittaneet luopuvansa kokonaan turkiksista. Ruohosen mielestä sellainen on helppoa populismia.

– Ei turkiksista luopuminen ole Guccilta mikään aatteellinen päätös, se on kaupallinen päätös. 

Kaupallinen päätös on toki myös Ruohosen aluevaltaus turkiksiin. Hän tekee yhteistyötä suomalaisen turkisfirma Saga Fursin ja kiinalaisen EP China -vaateyrityksen kanssa, ja Ruohosen suunnittelemaa turkismallistoa on myynnissä yli 500 kiinalaisliikkeessä. Kuulostaa kaupallisesti kannattavalta!

Näkyykö tässä kuvassa turhaa kärsimystä vai luonnonmukaisia materiaaleja? Kuva syksyn mallistosta (kuvaaja Elena Pallaskivi).
Näkyykö tässä kuvassa turhaa kärsimystä vai luonnonmukaisia materiaaleja? Kuva syksyn mallistosta (kuvaaja Elena Pallaskivi).

Vaikeita kysymyksiä

Mutta turkis eettisenä, uusiutuvana luonnonmateriaalina - siinäpä eksoottinen ajatus. Se olisi helpompaa hyväksyä, jos kysymys olisi kierrätysturkiksista, mutta nyt ei ole. Vaateteollisuudessa eettiset valinnat ovat kyllä kaikin puolin kiven alla: Puuvillan viljelyyn tarvitaan hirveästi lannoitteita, vettä ja peltoalaa. Tekokuidut taas ovat muovia. Sekoitekuituja ei voi kierrättää. Vaatteiden valmistus voi olla vaaraksi halpatyövoiman maissa paiskiville työntekijöille. Nahka ja turkis edellyttävät tuotantoeläimiä, ja turkistarhaus on lopetettu epäeettisenä monissa maissa. Suomessa ei ole.

Ruohosen mielestä tuuli on nyt kääntynyt niin, että tuotantoeläinten kärsimys on pienempi ongelma kuin muut ympäristökysymykset, erityisesti mikromuovi.

– Minusta on aika katsoa isoa kuvaa. On naiivia, että samaan aikaan halutaan kieltää muovikassit ja toisaalta eettisyyden nimissä vaihdetaan käsilaukkujen materiaalina nahka muoviin. Catwalkit ovat täynnä tekoturkista, ja se on ympäristörikos. Ennemmin muovivaatteita pitäisi spreijata kuin turkiksia...

Turkikset edustavat Ruohoselle kestävää ajattelua, käsityövaltaista perinnettä ja kertakäyttövaatteiden vastustamista. Hän toteaa, että turkis on häneltä juuri tämän hetken ratkaisu: ei ongelmaton, mutta monessa suhteessa ok. Jos ja kun viskoosia opitaan kunnolla kierrättämään, siinä olisi Ruohosen mukaan mahdollisuudet aidosti hyvän mielen materiaaliksi. Siihen asti, onhan tämä yksi näkökulma:

– Paremmin ne tarhaketut varmasti voivat kuin valaat ja delfiinit, jotka tukehtuvat pian meidän muoviimme.
 

Vierailija

Suomalaissuunnittelijan uudessa mallistossa turkista: ”Ennemmin muovivaatteita pitäisi spreijata kuin turkiksia”

Itku tuli tästä jutusta, miten tyhmä ja julma ihminen voikaan olla. Tarhatussa turkiksessa ei tule koskaan olemaan mitään eettistä eikä ekologista. Ihminen ei tarvitse turkiksia eikä tekoturkiksia tai muovivaatteita. Hyvä suunnittelija pystyy tekemään mallistonsa ilman noita materiaaleja. Häpeä Ruohonen.
Lue kommentti