Kodin Kuvalehti
Vainoaja on useimmiten uhrilleen vanhastaan tuttu. Kuva: Shutterstock
Vainoaja on useimmiten uhrilleen vanhastaan tuttu. Kuva: Shutterstock

Vainoaja voi olla ihastunut uhriinsa tai vihata tätä, mutta joka tapauksessa hänen käytöksensä on järjetöntä ja ahdistavaa. Ilmiöön perehtynyt poliisi kertoo, mitä vainottu voi yrittää tehdä saadakseen häiriköinnin loppumaan.

Taiteilija Pilvi Takala kertoi Kodin Kuvalehdessä tuntemattomasta häiriköstä, joka alkoi pommittaa häntä ahdistavilla ja sitten uhkaavillakin viesteillä, joissa kertoi muun muassa haluavansa naimisiin tai seksiä seuraamansa taitelijan kanssa.

– Ajattelin ensin, että ahaa, nyt minullakin on tällainen häirikkö. Monella kollegalla oli ollut jo pitkään. Niitä tahtoo ilmaantua naisille, jotka esiintyvät jollain tavalla julkisuudessa, Pilvi Takala kertoi.

– Joudun varomaan häirikköä loppuelämäni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tällainen häirintä, stalkkaus tai vainoaminen on tuttua monelle muullekin julkisuuden henkilölle, mutta myös aivan yksityisille ihmisille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Komisario Jarkko Hynninen Helsingin poliisilaitokselta on perehtynyt vainoamiseen. Hän tietää, että vainoaminen on tunnettu ilmiönä pitkään ja on suhteellisen tavallista.

– Suomessa vainoaminen kriminalisoitiin vuoden 2014 alusta. Tuota ennen sitä käsiteltiin rikosoikeudellisesti esimerkiksi kunnianloukkauksina, laittomina uhkauksina ja kotirauhan rikkomisina, Hynninen kertoo.

Viisi yleistä vainoajatyyppiä ovat:

  1. Jätetty. Läheinen suhde katkeaa, minkä jälkeen jätetty lähtee soittelemaan, seuraamaan ja painostamaan suhteen toista osapuolta. Moni suomalainen nainen on joutunut tällaisen kohteeksi, kun suhde on mennyt poikki.Jos jätetty uhkailee uhriaan, se ennustaa voimakkaasti sitä, että uhkaus myös johtaa väkivaltaan.
  2. Vääryyden kokija. Vainoaja kokee, että henkilö on tehnyt hänelle vääryyttä, nöyryyttänyt tai kohdellut epäoikeudenmukaisesti. Tämä on usein takana naapurisodissa ja poliitikkoihin kohdistuneissa yhteydenotoissa. Vääryyden kokija hakee kostoa häiritsemällä uhrin elämää eri tavoin. Taustalla saattaa olla halu saada oikeutta tai hyvitystä.
  3. Läheisyyden hakija. Läheisyyden hakijalla on harhainen kuvitelma suhteestaan vainottuun. Olematon suhde on hänelle tosi ja vieläpä molemminpuolinen, tai sitten hän on sairaalloisen hullaantunut kohteeseensa. Häirintä kohdistuu usein julkisuuden henkilöihin. Se ei yleensä ole väkivaltaista mutta saattaa jatkua hyvin pitkään. Joskus motiivi voi muuttua samanlaiseksi kuin jätetyllä. Jos julkisuuden henkilö esimerkiksi kertoo perheestään tv-ohjelmassa, vainoaja tunteekin joutuneensa jätetyksi ja kokee puolison kilpailijakseen.
  4. Suhteen hakija. Suhteen hakija saattaa olla ihastunut kohteeseensa, mutta siihen ei liity harhaista kuvitelmaa kaksisuuntaisesta suhteesta tai sairaalloista hullaantumista. Hän voi hakea myös ystävyyssuhdetta. Kohde on tyypillisesti ”korkeammalla” tai tavoittamattomissa. Vainoaja on esimerkiksi ihastunut kuninkaalliseen tai muuhun julkkikseen ja pyytää tätä jatkuvasti treffeille ja lähettelee kukkia, suklaata ja muita lahjoja. Tällainen vainoaminen on harvoin väkivaltaista, mutta se voi olla kiusallista ja rasittavaa. Suhteen hakija saattaa seurailla kohdettaan ja pyöriskellä kodin tai työpaikan lähettyvillä.
  5. Saalistaja. Tämä ryhmä on vaarallinen ja ennalta arvaamaton. Usein tähän liittyy tekijän seksuaalisia fantasioita, seksuaalista tyydytystä ja sadismia. Vainoaminen voi olla esimerkiksi seuraamista, tirkistelyä ja hiippailua. Tekijä ja kohde ovat usein toisilleen tuntemattomia, ja kohteena ovat tavallisesti naiset ja lapset. Onneksi tämä ryhmä on hyvin harvinainen. Tekijät ovat usein psykopaattisia ja mieleltään vaikeasti sairaita ja vääristyneitä.
Lähteenä käytetty komisario Jarkko Hynnisen haastattelua ja H. Häkkäsen katsausta Vainoaminen (Duodecim 2008) sekä P. Sandholmin (2018) opinnäytetyötä: ”Et pääse minusta eroon” – Vainoamiseen altistavia tekijöitä ja vainoamisen motiiveja.

Esitimme komisario Jarkko Hynniselle 8 kysymystä vainoamisesta ja sen seurauksista.

1. Millainen on tyypillinen vainoaja?

Yleisesti vainoajaa ei voida profiloida sosioekonomisista tai vastaavista lähtökohdista. Tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että 80–90 prosenttia vainoajista on miehiä ja 40–50 prosentilla on rikollista taustaa.

Vainoajat ovat vanhempia kuin rikoksen tekijät keskimäärin, noin 30–40-vuotiaita. Tästä on olemassa uusi suomalainen tutkimus (Sandholm, 2018), jonka otos käsitti syyteharkintaan menneitä vainoamisjuttuja. Niissä epäiltyjen keski-ikä oli 43,4 vuotta, ja noin 90 prosenttia heistä oli miehiä.

2. Miten usein vainoaja on vainotun tuttu?

Noin neljä viidestä uhrista tuntee vainoajansa. Mainitsemassani tuoreessa suomalaistutkimuksessa luku lähenteli sataa prosenttia.

Jos vainoaminen kestää alle kaksi viikkoa, noin kolme neljästä vainoajasta on tutkimusten mukaan uhrille tuntemattomia. Jos se jatkuu pidempään kuin kaksi viikkoa, yli 80 prosentissa tapauksista vainoaja on tuttu.

Taiteilija Pilvi Takala kertoi häiriköstään Kodin Kuvalehdessä 3/2019. Voit lukea jutun tästä: Kun taiteilija Pilvi Takala alkoi saada ahdistavia viestejä tuntemattomalta, hän teki jotain, mitä ei suosittele kenellekään: ”Vastasin häirikölle”

3. Onko vainoajalla aina mielenterveysongelma?

Erilaiset mielenterveysongelmat liittyvät vahvasti vainoamiseen. Vähän tutkimuksista riippuen tullaan tuloksiin, että lähes puolella vainoajista esiintyy persoonallisuushäiriöitä, kuten epävakaata ja narsistista persoonallisuutta.

Noin 20 prosentilla vainoajista on psykoottisuutta, joka liittyy vakavampiin mielenterveyssairauksiin. Joissakin tutkimuksissa psykoottisuutta esiintyy enemmänkin. Yleensä rankempia persoonallisuushäiriöitä ja psykoottisuutta esiintyy pitkäkestoisen vainoamisen yhteydessä.

4. Kannattaako vainoajan viesteihin vastata?

Tämä riippuu vainoajan persoonasta ja mielenterveydestä sekä vainoamisen motiivista. Joidenkin kanssa voi olla mahdollista keskustella asiasta, mutta useiden kanssa ei.

Jos vastaat vainoajan sadanteen puheluun, se on hänelle merkki, että sata kertaa kannattaa soittaa.

5. Mitä vainottu voi tehdä, että vainoaminen loppuisi?

Joissakin tapauksissa voi yrittää keskustella vainoajan kanssa. Se voi toimia, mutta se voi myös lisätä toistuvia yhteydenottoja. Erityisesti entisten parisuhdekumppanien tapauksissa.

Usein on tehokkainta reagoida poispäin eli esimerkiksi vaihtaa puhelinnumeroa, kulkureittejään ja rutiinejaan. Valitettavasti tästä aiheutuu useasti uhrille huomattavaa vaivaa ja haittaa. Ehkä sen takia tätä taktiikkaa ei ensimmäisenä toimintamallina haluta käyttää.

Uhri voi myös hakea vainoajalle lähestymiskieltoa. Lähestymiskielto on vähentänyt väkivaltaista käyttäytymistä, mutta sitä rikotaan 35–40 prosentissa tapauksista.

Joissakin tapauksissa uhri voi reagoida vainoajaa vastaan esimerkiksi uhkaamalla tätä. Asiantuntijat eivät tällaista reagointia kuitenkaan suosittele, koska uhri ja vainoaja voivat silloin joutua intensiiviseen vuorovaikutukseen keskenään.

6. Miten suuri riski on, että vainoaja ryhtyy väkivaltaiseksi?

Noin puoleen vainoamistapauksista liittyy jonkinlainen uhkaaminen, kolmasosaan fyysistä väkivaltaa ja noin kymmeneen prosenttiin seksuaalista väkivaltaa.

Väkivallan vaara nousee yli kolminkertaiseksi, jos vainoamiseen liittyy uhkauksia. Riski on suurempi myös, jos vainoaja on ollut parisuhteessa uhrin kanssa tai on aiemmin käyttäytynyt väkivaltaisesti, käyttää päihteitä tai jos hänellä on jokin persoonallisuuden häiriö.

7. Millaisia seurauksia vainoamisesta on uhrille?

Vainoaminen kestää keskimäärin kaksi vuotta. Jos se jatkuu sitä pidempään, se muuttuu usein monimuotoisemmaksi, tunkeilevaksi ja uhkailevaksi. Sellainen vainoaminen voi aiheuttaa uhrissa esimerkiksi ahdistusta, traumaperäisiä stressioireita, univaikeuksia ja masennusta.

Australialaisen tutkimuksen mukaan jopa 12 prosenttia uhreista on ajatellut itsemurhaa. Kysymyksessä on siis vakava ilmiö.

8. Onko vainoaminen yleistynyt someaikaina?

Sosiaalinen media, sähköpostit ja vastaavat viestintävälineet ovat tuoneet vainoamiseen uusia käyttäytymisen alustoja. Ne ovat helppoja ja nopeita tapoja lähettää viestejä, ja on mahdollista, että se on lisännyt vainoamiskäyttäytymistä.

Toisaalta myös puhelimet ovat olleet pitkään käytössä ja mahdollistaneet helpon tavan vainota. Enemmän lähtisin siitä, että some ja muut uudet välineet ovat ottaneet suuremman jalansijan vainoamiskäyttäytymisessä kuin ennen.

Vainottu

Ihmistä ei saa vainota, provosoi uhri tai ei! Pitäisi olla päivänselvää jokaiselle.
Pitää varmaa leipoa kunnolla pataan, ennenkuin menee jakeluun!

Vierailija

*hmmh* Mielestäni vainottu usein altistaa itsensä tuollaiselle vainolle jollain käyttäytymisellä esimerkiksi julkisuudessa. Voi olla että hän itse trollaa provoaa sellaisella käytöksellä joka herättää epätoivottavaa käytöstä sille alttiissa ihmisessä. Hieman kuin nainen lähtisi minihameessa puistoon vilkkuvalo päässä naiivisti tuumien ettei se lisää raiskauksen riskiä.

Muuten tuossa jutussa sekoitettiin mielestäni vähintäinkin kaksi eri asiaa jos ei useampiakin ja se saattaa aiheuttaa  herkemmissä yksilöissä samankaltaista pelkoa kuin metoo kampanjakin siitä voiko enää edes fanittaa artistia, tai ihastua toiseen ihmiseen  ilman sairaaksileimautumisen pelkoa. Näyttää ainakin siltä, että ketään julkisuudenhenkilöä, naista yms. Ei missään tapauksessa kannata lähestyä mitenkään oli parisuhdestatus sitten mikä hyvänsä. Kannattaa myös muistaa, että monella julkisuudenkin henkilöllä saattaa olla mielenterveysongelmia. Eiköhän kuitenkin uuden "vakoilulain" avulla joka puhkoo ihmisten oikeusturvan ja antaa poliisille mahdollisuuden saada kaikki ainakin eliittiä "vaarantavat" henkilöt kiinni ja tutkia ketä tahansa hieman "vahingossa"saadaan ainakin julkisuuden netissä"vainotut" turvaan. Monet bloggarit ovat esim aivan sekopäitä. Mielenkiinnolla odotan kehittyykö tästä uusi ilmiö jossa kaikki b-luokan julkut keksivät:hei kannattaa olla vainottu niin saa palstatilaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla