Hyvää kansainvälistä tyttöjen päivää! 11 tyttöä kertoo nyt, millaista on olla juuri omanlaisensa tyttö Suomessa vuonna 2018.

En mitenkään erityisesti ajattele olevani tyttö. Minulla on paljon poikia kavereina ja joskus tulee esille, että olen eri sukupuolta kuin he. Kun he puhuvat minulle, he puhuvat vähän eri tavalla kuin keskenään. En oikein osaa selittää, ehkä jollakin tavalla kiltimmin. Kun he olivat katsomassa jalkapallomatsiani, he kommentoivat, että pelimme oli ’lempeän näköistä’. Juttelemme myös tasa-arvosta. On ihanaa asua Suomessa, jossa asiat on niin hyvin. Koulussa puhuttiin myös siitä, miten historiallisesti naisten itsenäistymistä edisti se, että hameisiin tuli taskut.

Tyttönä voin meikata, jos haluan, tai olla meikkaamatta, jos en halua. Voin myös pukeutua miesten vaatteisiin, eikä sitä pidetä outona. Pojilla ei ole näin helppoa, mutta onneksi se on muuttumassa. Naisilla on kuitenkin enemmän ulkonäköpaineita. Yritän, etteivät ne vaikuttaisi itseeni. Välillä on vaikeaa olla vertailematta itseään muihin ja olla ajattelematta, että vitsi, kun toisella on paljon kivemmat hiukset kuin itsellä.”

Pinja, 16, lukiolainen, somevaikuttaja

Ellen: ”Me ollaan tutustuttu päiväkodissa jotain neljä- tai viisivuotiaina. Meidän eka leikki oli sellainen, että hai yritti napata meidät ja me juostiin sitä karkuun.”

Aida: ”Ai, oliko se meidän eka leikki! Me tehdään yhdessä sarjakuvaa. Siinä on ensin ihmisten ja kissojen rauhallinen kaupunki, jonne hyökkää T-Rex ja sitten superkissa on ihan, että ou nou, miten voitan tuon dinosauruksen.”

Ellen: ”Näytetäänkö se juttu, miten yksi poika tuli pelastamaan meidät yhdeltä toiselta pojalta, joka hyökkäsi meidän kimppuun tänään välkällä.”

Aida: ”Otetaan keksiä. Kato, täällä on sisällä suklaata.”

Ellen: ”Tänään me leikittiin sellaisilla sormikkaista tehdyillä pupuilla.”

Aida: ”Me tehdään myös biisejä!”

Ellen: ”Mä haluaisin isona olla poptähtilaulaja tai maalaaja.”

Aida: ”Mä haluan myös olla poptähtilaulaja ja DJ ja maalaaja.”

Ellen: ”Se olisi tosi hyvä juttu, koska silloin me voitaisiin olla samassa työpaikassa!”

Ellen, 7, ja Aida, 6 , ekaluokkalaiset, parhaita kavereita

Olen nyt viidennellä luokalla ja minulle on tärkeää, että huolehdin koulun hyvin. Tämä ja kuutonen on niitä luokkia, joilla pitää oikeasti skarpata. Joskus voi tulla vähän stressiä, jos on tosi vaikea koe tulossa.

Kavereiden kanssa teen lyhytelokuvia. Niihin me keksitään hauskoja hahmoja: joku herää pihalta, koska on lyönyt päänsä ja saanut muistinmenetyksen ja alkaa tehdä hassuja juttuja.

Harrastan tanssia, käyn käsityökerhossa ja aika usein trampoliinipuistossa ja kotona piirrän ja maalaan. Joskus on kiire ja se ärsyttää, etenkin kouluaamuisin. Monet meidän luokkalaiset pojat pelaa hirveästi pleikkaa, me tytöt ollaan enemmän kasvokkain yhdessä.

En usko, että äidillä oli kauhean erilaista lapsena, paitsi silloin ei varmaan ollut kännyköitä. He vain sopivat, että tule viiden minuutin päästä jonnekin ulos.

En ole hirveästi vielä ajatellut, mitä haluaisin isona tehdä. En kuitenkaan haluaisi tehdä mitään sellaista, missä istutaan hirveästi tietokoneella. Isän ja äidin työ on sellaista ja se näyttää aika tylsältä.”

Alisa, 10, koululainen

Nykyään on varmasti helpompaa olla tyttö kuin aiemmin. Äiti on kertonut, kuinka hänen nuoruudessaan oli ihan normaalia, että tyttöjä ahdisteltiin koulussa eikä siihen kukaan puuttunut. Meillä ei todellakaan ole mitään sellaista. Koulussa en muutenkaan huomaa, että tyttöjä ja poikia kohdeltaisiin eri tavalla.

Urheilussa kyllä huomaan, että tyttöjä pidetään vähän poikia alempina. Valmentajat ovat melkein aina miehiä, joten he suosivat poikia, antavat heille enemmän huomiota ja ovat kiinnostuneempia poikien suorituksista. He eivät varmaankaan tee sitä tahallaan, mutta tekevät silti. Tuntuu, että tyttönä pitäisi yrittää olla kuin poika, jotta saisi samanlaista arvostusta.

Tyttöydessä parasta on se, että pystyn juttelemaan kavereideni kanssa avoimesti ihan kaikesta. Eikä tarvitse edes olla mikään hirveän läheinen tuttu, niin toiselle tytölle on tosi helppo puhua, aina ymmärretään toisiamme.”

Peppi, 16, lukiolainen, pelaa kilpaa tennistä

Olen ysillä ja nyt on sellainen tunne, että koulussa on oltava skarppina katse eteenpäin. Täytyy pitää mielessä koko ajan se, mihin aikoo peruskoulun jälkeen jatkaa. En ole vielä kokenut mitään valaistumista, mitä haluaisin isona tehdä, mutta jotain sellaista, jossa ollaan ihmisten kanssa tekemisissä, ehkä media-alaa.

Koulussa tytöiltä ehkä odotetaan enemmän ja opettajat saattavat alitajuisesti asettaa tytöille kovempia tavoitteita. Tässä iässä kehityksessä on vielä eroja niin, etteivät pojat jaksa aina keskittyä. He haluaisivat tehdä konkreettisia asioita. Muuten opettajat alkavat nykyään tunnistaa aika hyvin sukupuolittuneita käytäntöjä.

Tytöiltä odotetaan myös enemmän panostusta ulkonäköön ja pukeutumiseen, että joka päivä olisi eri vaatteet. Itse joskus mietin, pitäisikö panostaa pukeutumiseen enemmän, mutta olen tosi mukavuudenhaluinen ja voin ihan hyvin mennä kouluun verkkareissa.”

Priya, 15, koululainen

Viimekesäisen protuleirin jälkeen olen joskus pohtinut sukupuolta. Myös koulussa oli terveystiedon tunnit erikseen tytöillä ja pojille ja niillä selvästi käsiteltiin eri asioita. Mietin, että miksi.

Olen aika ujo ja muihin tyttöihin on helpompi saada kontaktia kuin poikiin. Tuntuu, että tyttöjen on helpompi avautua asioista, kun pojat joutuvat vetämään kavereilleenkin roolia.

Ulkonäköpaineita olen kokenut siinä, että en ole kiinnostunut meikkaamisesta ja siitä kysellään aika usein, että miksi en meikkaa.”

Jenni, 15, koululainen

Näyttelen Lahden Sound of Musicissa toiseksi nuorinta lasta Marttaa. Näytteleminen on mun juttu, pääsen ilmaisemaan siinä itseäni. Ihailen Emma Watsonia ja Saara Aaltoa.

Harrastan myös viulunsoittoa ja kuorolaulua. Kavereiden kanssa yleensä tanssitaan, voimistellaan, lauletaan tai chillaillaan –ja kuvataan Musicallyjä. Voin jutella heidän kanssaan ihan kaikesta.

Suomessa ei ole minun mielestä sellaista, että tytöissä ja pojissa olisi jotain eroja. Kaikki voi tehdä ihan samanlaisia asioita. Tytöt on ehkä vähän topakampia kuin pojat.”

Jessica, 10, koululainen, harrastajanäyttelijä

Olen ehdottomasti vielä tyttö, koska en käyttäydy kuin aikuinen nainen. Tai jotain siltä väliltä. Naiselta odotetaan hienoja käytöstapoja ja vastuuta, kiltteyttä ja siveyttä. Naisia halutaan usein myös pitää äitihahmoina eikä se ole minua varten.

En myöskään pukeudu kuin aikuinen nainen, vaan enemmän kuin päiväkoti-ikäinen. Jos olisin poika ja pukeutuisin näin, minua varmaan homoteltaisiin. Yhteiskunnan odotusten mukaiset roolit on ahtaita.

Johtaja-asemissa näkee edelleen todella vähän naisia, ja miehet voivat käyttää sukupuoltaan tekosyynä mulkkuna olemiselle. Se on väärin, sillä kenekään ei pitäisi olla mulkku.”

Mia, 22, media-alan opiskelija, bloggaaja

Opiskelen tällä hetkellä matkailualaa, mutta haaveammattini on lentäjä. Ajattelin ensin, että haluaisin lentoemännäksi, mutta asiakaspalvelu ei ole mun juttu. Naisia ei ole kauheasti lentäjinä, ilmeisesti se vain ei kiinnosta niin paljon.

Matkustaminen ja eri paikkojen näkeminen on tosi kiinnostavaa, seuraavaksi olen menossa Etelä-Koreaan. Olen käynyt 21:ssä maassa, joista tähän mennessä mielenkiintoisin oli Kiina. Kävin Pekingissä ja Shanghaissa ja näin pandoja.”

Laura, 17, matkailualan opiskelija

Tyttöys on minulle maailmanparannusprojekti. Haluaisin edistää tyttöjen asemaa varsinkin muualla maailmassa. Suomessakin saatetaan syrjiä muualta tulevia tyttöjä ihonvärin, kulttuurin tai uskonnon takia. Haluaisin, että me voitaisiin näin mahtavassa paikassa, josta puuttuvat kaikki suuret maailman ongelmat, olla kaikki tasa-arvoisia yhdessä.

Se, että pukeudun tyttömäisesti ja olen muutenkin tyttömäinen, ei tarkoita sitä, että olisin heikko tai tyhmä. Usein vielä ajatellaan, että feminiinisyys on väärin ja on oltava maskuliinen ja kova. Tyttöys pitäisi nähdä voimavarana ja vahvuutena eikä heikkoutena.”

Anniina, 20, modisti-opiskelija

 

Kiitos, Tyttöjen talo!

Teksti
Kuvat
Juha Salminen