Kuvat
Kuvitus Helmi Järvinen, kuvat Sanoma-arkisto, Getty Images, MV Photos
Tinze (vasemmalla) on luonut itselleen twerkkauksesta kansainvälisen uran.
Tinze (vasemmalla) on luonut itselleen twerkkauksesta kansainvälisen uran.

Muodokas pylly on nykyään monen haave, ja pepun ympärille on kehittynyt bisnes jos toinenkin.

Tissit vai pylly? Sellainen spontaani kysymyskierros käytiin eräissä juhlissa 2000-luvun alussa: piti valita, kummasta tykkäsi enemmän. Vastaajat olivat aikuisia. Tissit voittivat selvällä erolla.

Sittemmin moni asia on muuttunut. Alkuperäinen kysymyksenasettelu on toki yhä pätevä ja henkevä, mutta silloisilta vastaajilta saattavat sekä tissit että pylly roikkua lähempänä maata. Vastauskierroskin kuulostaisi ehkä erilaiselta: pylly olisi useamman suosikki. Niin paljon pepuista nyt puhutaan. Miksiköhän?

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Muotojen nousu

Ehkä pyllybuumi alkoi fitness-urheilusta, josta tuli muotia 2000-luvun mittaan. Sitä ennen naisen ihannevartalo oli läpi 80- ja 90-lukujen hoikka ja hento. 2000-luvun puolella mediassa alkoi näkyä lihaksikkaita fitness-kilpailijoiden vartaloita. Fitness-ihmisillä saattoi olla isot tissitkin, mutta ne olivat usein silikonia. Fitness-pakarat sen sijaan olivat treenaamalla hankitut, muhkeat ja pyöreät.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Fitnessbuumin lisäksi pyöreitä peppuja näkyi hip hop -videoilla. Niissä oli aina joku mies räppäämässä, ja hänen ympärillään naisia tanssimassa.

Jennifer Lopez oli varmaan yksi ensimmäisistä muodokaspyllyisistä idoleistani, Tia-Maria Sokka muistelee peppumanian alkuaikoja.

Tia-Maria itse taas on tämän päivän esikuva: hän on maailmankuulu twerkkaaja, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellä Tinze. Twerkkausta sanotaan wikipediassa ”seksuaalisesti provosoivaksi tanssityyliksi, joka on tuttu hiphop-videoilta”, ja kyllä kai pyllyn heiluttaminen voi provosoidakin. Ainakin se provosoi ihmisiä ostopäätöksiin: kun Tinzen tanssistudiolla avautuu ilmoittautuminen twerkkaustunnille, tunti tulee hetkessä täyteen. Monet suomalaiset haluavat oppia liikuttamaan pyllyään hienosti, hallitusti, villisti, heristäen. Twerkkaus on nimittäin hauska ja voimaannuttava tekniikkalaji, Tinze sanoo.

– Twerkin tekniikka lähtee pitkälti reisistä: pepun pitäisi olla rentona. Monilla meinaa aluksi lähteä myös yläkroppa liikkeeseen mukaan, vaikka sen ei kuulu juuri heilua, Tinze selittää.

Tinzelle lantion liikuttaminen on aina ollut luontevaa. Hän harrasti salsaa, dance hallia ja reggaetonia, ja muistaa katsoneensa hiphop-videoilta naisten twerkkausta: ”Hitto, tuo on pakko opetella.”

Vuonna 2015 Tinze voitti twerkkauksen SM-kisat ja päätti kokeilla, saisiko harrastuksesta työn. Tinze alkoi opettaa twerkkiä Tampereen Hip Hop Housella, ja sitä kautta kysyntää alkoi tulla muillakin paikkakunnilla.

Nykyään Tinzellä on myös oma studio, ja hän vierailee opettamassa ympäri maailmaa. Sosionomin työt ovat jääneet: kansainvälisenä twerk-keulakuvana pääsee myös ihan toiselle tulotasolle.

Bakara pyörimään

Tinze on joutunut kasvattamaan uravalintansa takia kovemman nahkan. Aina, kun on pyllyistä puhe, on luvassa myös ennakkoluuloista kommentointia: että tytöt siellä itseään varten pyllyä heiluttavat, heh heh. Feminismi ei selvästi ole vielä niin pitkällä, että nainen saisi rauhassa opetella tanssimaan eroottisesti.

Niin pitkälle on kuitenkin päästy, että pylly ei enää ole pelkkä liikkuva lisäosa räppärin vieressä. Twerkkaus on nousemassa päärooliin. Jos tänä kesänä olisi järjestetty festareita, Tinzellä olisi ollut oma esiintyjäpaikka. Hänen kesähitissään Bakara on kyllä Teflon Brothers vastaamassa musiikkipuolesta, mutta Tinzen twerkkaus on se varsinainen juttu. Sekin on ollut joillekin kova pala: Tinzen levytyssopimus, jossa pääinstrumenttina on peppu eikä laulu tai ukulele, on jotain uutta. Tinze ei hätkähdä.

– Aina tulee paheksujia, sille en voi mitään. Mutta olen ympäröinyt itseni ihmisillä, jotka ymmärtävät ja uskovat tähän samaan ilosanomaan.

Tinzen mielestä kaikki pyllyt ovat oikeanlaisia ja ihania, ja se tavallaan onkin koko homman ydin. Twerkatessa alkaa kuulemma väistämättä tykätä omasta kropastaan. Tinze on kuullut oppilailtaan selviytymistarinoita esimerkiksi siitä, miten he ovat parantuneet syömishäiriöistä ja alkaneet nähdä oman kehonsa niin upeana kuin se on.

Se on Tinzen mielestä parasta.

– On minulta myös kysytty, että ”voinko mä twerkata, kun mulla on niin pieni pylly – että eihän se näytä miltään”.

Näyttääpäs, sanoo Tinze. On totta, että suomalaisten peput ovat monesti pienempiä kuin vaikka norsunluurannikkolaisilla. Siellä tanssittuun mapouka-nimiseen pepputanssiin Suomenkin nykyinen versio perustuu.

Mutta Suomi on eurooppalaistyyppisen twerkkauksen iso maa, isoilla tai pienillä pyllyillä. Kukaan ei ole muuten vielä kysynyt Tinzeltä, että onkohan tämä peppu liian iso twerkkaamiseen.

Ihanan leveä

Onko tässä voinut käydä niin, että pyllybuumin myötä ”perseeni on liian leveä” -rutina on loppunut? Osaammeko jo juhlia hienoja, toimintakykyisiä vartaloitamme koosta riippumatta? Evelace-alusvaatteita myyvä Päivi Nurminen sanoo, että naisten suhtautuminen pyllyn kokoon vaikuttaa tosiaan muuttuneen. Pylly saa olla iso, kunhan se näyttää hyvältä. Nykyään osataan jo etsiä pikkuhousut, joissa peppu on edukseen – välittämättä siitä, onko kokonumero 38 vai 44. Vielä riittää silti niitäkin, jotka ahdistuvat peilikuvastaan.

– Ahdistuksen aiheet ovat yksilöllisempiä kuin ennen. Ennen haluttiin pieni pylly, nyt jotkut hoikat naiset kaipaisivat pyöreyttä, pyöreät hoikkuutta ja lihaksikkaat siroutta. Jos pitäisi nimetä yleisin ahdistuksenaihe, se olisi tunne siitä, että iho veltostuu ja roikkuu, Nurminen sanoo.

Ihanan pyllynsä voi nykyään verhota monenlaisiin korostaviin asuihin. Twerkkauksen suurmaassa, Suomessa, valmistetaan tietysti kotimaisia twerkkausshortseja. Pyllytrendin harjalla porskuttaa myös Freddy-farkkujen bisnes: freddyissä on leikkaus, joka korostaa takapuolta ja herättää optisen illuusion pystystä pyllystä.

Pakaroiden muokkaus elättää myös liikunta-alaa. Viime vuodet ovat olleet peppupajojen ja pakarat muhkeiksi -treenien kultaista aikaa, ja kun löytää oikein kattavan pakarajumppakanavan, sitä on taatusti katsonut miljoona muutakin ihmistä. Personal trainer Viljami Kuntsi sanoo, että pepputrendi on itse asiassa jo laskeutumassa isoimman aallon harjalta.

– Väittäisin, että trendin viimeisin huippu oli pari vuotta sitten, Viljami Kuntsi sanoo

Juuri nyt liikunta-alalla puhutaan Viljamin mielestä eniten pysyvästä elämänmuutoksesta ja terveydestä. Pakarat eivät ole päällimmäisenä vaan iloinen, tavoitteellinen, helposti lähestyttävä treeni. Pylly ei ole silti unohtunut.

– Kyllä mä porrastreenimainokseen laitan sen persikkaemojin edelleen. Se osuu suoraan tiettyyn kohderyhmään, joka pepputreeniä etsii– eli käytännössä 24–34-vuotiaisiin naisiin.

Pyöreä, muhkea ja voimakas pylly on aivan mahdollinen, mutta vaatii useamman vuoden treeniä.

– Parin kuukauden päästä peilistä ei vielä näy Kardashian, ja siinä kohdassa monella lopahtaa into. Tai ainakin vaihtuu tavoite: siinä vaiheessa moni on jo huomannut, että liikunta tuntuu hyvältä, Kuntsi sanoo.

Lisää täytettä?

Kyykkyyn, ylös, ja uudestaan! Siitä se lähtee. Kuntsi kyllä varoittaa, että istumatyöläisten takalinja on sen verran jumissa, että kyykky kasvattaa aluksi enemmän etureisiä kuin pakaralihasta. Mutta ei se niin haittaa: parempi on tehdä jotain kuin jättää tekemättä. Varmasti pakaralihaskin saa osansa, eikä oman kehon painolla voi niin pieleen mennä. Jos haluaa tosissaan isot pakaralihakset, täytyy hakeutua kuntosalille.

– Ei siihen pelkällä kuminauhalla pääse. Kaikkein helpoimmalla pääsee, jos käy plastiikkakirurgilla. Rasvaimu ja pepun täyttö samalla, niin saa täsmästi siirrettyä muhkeutta haluamiinsa paikkoihin, Kuntsi neuvoo.

Kuntsi on oikeassa, vahvistaa plastiikkakirurgi Riikka Veltheim. Brazilian Butt Lift, jossa siirretään vaikkapa vyötäröltä imettyä rasvaa peppuun, on aika tavanomainen toimenpide nykyään. Rasvaimuja on tehty jo pitkään, mutta imettyjen rasvojen käyttäminen takapuolen korostamiseen on viime vuosien juttu.

– Siinä saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Voidaan korostaa vähän hyppyriä tai saada lantioon kaarevuutta, ja silotella muhkuroita.

Tällaisia operaatioita on kysytty ehkä viimeiset seitsemän vuotta – suunnilleen sen ajan, minkä muhkeat pyllyt ovat olleet muodissa ja Kardashianit kekkaloineet telkkarissa. Riikka Veltheim tekee esteettistä kirurgiaa Ruotsissa ja Suomessa, ja kertoo, että skandinaavit eivät haaveile jättipyllyistä. Sellaista ei maltillisella butt liftilla saisi aikaankaan.

– Enemmän kyse on muodosta kuin koosta. Ja meillä anatomia ei ole kovin kurvikas – olemme aika suorapeppuisia ja -lantioisia.

Brazilian butt liftillä on pelottava ja vaarallinen maine, mutta se ei Veltheimin mukaan ole iso operaatio, kun tekijänä vain on ammattilainen ja potilas on kunnon seurannassa. Isompi leikkaus on Body Lift, jossa kohotetaan veltostunutta kroppaa ja kiristetään iho koko keskivartalosta. Niitäkin kysytään. Siinä vaiheessa, kun kaikki alkaa roikkua, elämää on näet vielä nykyään paljon jäljellä. Keski-ikäiset naiset ovat liikunnallisia ja haluavat myös näyttää nuorekkaan sporttisilta.

– Moni urheilee paljon ja haluaa tulosta. Mutta urheilulla on mahdotonta saada ihoa kiinteäksi.

Nätti takaa

Ei pyllybisnes mikään 2000-luvun keksintö tietenkään ole. Persikkaemoji on ehkä viime vuosien uutuus, mutta jo Elviksen pylly heilui epäilyttävästi ja kiihottavasti. 1970-luvulla Abban Agnetha Fältskog joutui haastatteluissa aina vastaamaan pyllykysymyksiin: varsinkin Australiassa fanit nostivat ”popin upeimman pepun” otsikoihin.

–Eikö australialaisilla ole takapuolia, ihmetteli Agnetha, mutta totesi perään, että kaipa sitä voisi ihminen olla pahemmastakin asiasta kuuluisa. Kun häntä pyydettiin kommentoimaan omaa pyllyään, hän vastasi, ettei tiedä. ”Enhän minä ole nähnyt sitä!”

Varmasti oli nähnyt. 70-luvullakin oli sovituskoppeja, ja olisiko Agnetha ostanut tiukan, kiiltävän esiintymishaalarin, jos ei olisi nähnyt, että se näytti hyvältä takaa? Se ero oli 70-luvussa, että silloin ei vielä twerkattu eikä otettu belfieitä eli takapuolimuotokuvia ja postattu niitä internettiin. Agnethan pylly nytkyi säyseästi.

Tinze ei muista Abban päiviä: hän on syntynyt vasta vuonna 1990. Mutta hänkin muistaa vielä 2000-luvun alkuvuodet, jolloin muodokas ei ollut muotia. Teininä hän kipuili oman kroppansa kanssa, jossa oli enemmän kurveja kuin oli trendikästä.

– Enkä ole nytkään immuuni ulkonäköpaineille, vaikka kropastani tykkäänkin. Joudun katselemaan peppuani lähikuvissa, hidastettuna, joka kulmasta. Näen kaikki muhkurat ja selluliitit, Tinze sanoo.

Ehkä pylly ei ole Tinzen loppuelämän keskeisin työväline: hänellä on taipumus raivata uusia uria. Mutta entäs sitten, kun lähikuvassa joku päivä näkyy takamus, joka ei ole enää kiinteä?

– Mä tietenkin treenaan ja elän terveellisesti, koska nyt vartalo on työvälineeni. Jos mun peppu ei viidentoista vuoden päästä näytä samalta kuin nyt, niin sitten se on juuri sellainen kuin sen kuuluu olla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla