Monika Fagerholm, Karita Mattila, Ulla Tapaninen ja Sofi Oksanen ovat vapaaehtoisesti lapsettomia. Kuvat: Lehtikuva ja Sanoma-arkisto.
Monika Fagerholm, Karita Mattila, Ulla Tapaninen ja Sofi Oksanen ovat vapaaehtoisesti lapsettomia. Kuvat: Lehtikuva ja Sanoma-arkisto.

Uutuuskirjassa Ei äitimateriaalia naiset puhuvat omin sanoin valinnasta, jota ei enää oikeastaan pitäisi joutua perustelemaan.

Jos ihminen saa lapsen, elämästä tulee tietyllä tavalla rasittavaa. Nämä tutut jutut: ruuhkavuosissa on raskasta, riittämättömyyden tunne painaa, hirveä kiire imuroimaan, pienokaiselle tulee tiuskittua, parisuhde on kuralla, Prismassa on tungosta ja Wilma-viestit todistavat kasvatustyön epäonnistumisesta.

Mutta yksi iso asia unohtuu helposti: lapsen myötä pääsee mukaan enemmistön kerhoon. Siellä on kaiken sotkun keskelläkin lämmintä olla ja helppoa hengittää. Vertaistukea riittää, myös vanhemmuuden ihanuudesta ja ihmeellisyydestä on lupa puhua, ja mikä tärkeintä, kukaan ei kysy perusteluja sille, miksi menit saattamaan elämäsi noin hankalaan jamaan.

Enemmistössä on helppoa hengittää.

Vapaaehtoinen lapsettomuus on 2000-luvun iso trendi, ja vapaaehtoisesti lapsettomien määrä on Suomessa kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Maan yleisin perhetyyppi onkin nykyään lapseton aviopari – ja silti lapsettomat kokevat edelleen, että heidän elämänvalintansa herättää kummeksuntaa.

Uudessa Ei äitimateriaalia -kirjassa (Reuna 2018) tarjotaan samastumispintaa ja vertaistukea vapaaehtoisesti lapsettomille. Teokseen on koottu tuttujen ja tuntemattomien ajatuksia aiheesta, esimerkiksi tällaisia:

Perheellisyys on yksi vaihtoehto

”Nuorempana jouduin keksimään selityksiä lapsettomuudelle, mutta toisaalta 80-luvun kulttuuripiireissä ilmapiiri oli vapaamielinen: moni muukaan ei mennyt naimisiin tai puhunut lasten hankkimisesta. (---) Nykyisin ilmapiiri tuntuu olevan erilainen kuin minun nuoruudessani: nuoret intellektuellitkin haluavat hankkia lapsia varhain, olla samanlla hyviä työssään ja pitää kodin tiptop. Sellainen tuntuu joskus mahdottomalta yhtälöltä. Ylipäänsä pitäisi ymmärtää, että on monia tapoja elää. Se, että on perheellinen, on yksi vaihtoehto.” (kirjailija Monika Fagerholm)

Jo monta kertaa isä tai äiti

”Kaikki, mikä mua on ikinä kiinnostanut, on sellaista, jota olisi vaikeampi tehdä lasten kanssa: taide, meditaatio, pyöräretket ja jooga ovat minulle henkireikiä, elämäntapa ja keskeinen osa persoonaani. Ystäväni, joilla on lapsia, ovatkin sanoneet minulle suoraan, että älä ikinä hanki lapsia, menetät kaiken tuon. (---) Ehkä hindulainen maailmankatsomus on vaikuttanut siihen, että minulla ei ole koskaan ollut sellainen olo, että jäisin lapsettomana jostain paitsi. Minä olen jo ollut niin monta kertaa niin monen lapsen isä tai äiti, ettei minun tässä elämässä tarvitse siihen ryhtyä.” (sarjakuvapiirtäjä Kaisa Leka)

Aina tulee se

”Koittaisipa päivä, jolloin nainen voi sanoa: tämän kiehtovan, rikastuttavan ammatin kautta olen löytänyt merkitystä elämääni, elämäni sisällön! Mutta aina tulee se, että eihän sinulla ole lapsia… Päästäänkö me koskaan sellaiseen maailmaan, jossa olisi yhtä monta käypää versiota naiseudesta kuin on naista?” (oopperalaulaja Karita Mattila, ote elämäkerrasta Kovaa ja korkealta)

En tunne itseäni poikkeavaksi

”Olen vapaaehtoisesti lapseton enkä tunne itseäni mitenkään poikkeavaksi. Tunnen hirveän vähän ihmisiä, joilla on lapsia. En ole ikinä tehnyt tietoista päätöstä kumpaankaan suuntaan, mutta minusta tuntuu, että jos hankkii lapsen, siihen tarvittaisiin hyvin voimakas tunne siitä, että haluaa lapsen juuri nyt.” (kirjailija Sofi Oksanen, ote Me Naisten haastattelusta 2015)

Tykkään myös laiskotella

”Olen usein lasten kanssa samalla aaltopituudella, koska muistan yhä, miten rikasta esimerkiksi kuusivuotiaan sisäinen maailma on. Mutta vaadin paljon omaa tilaa ja aikaa ja tykkään myös laiskotella.” (muusikko Maritta Kuula, ote Me Naisten haastattelusta 2014)

”Opin olemaan menemättä tilanteisiin, joissa kysymys väistämättä nousisi eteen.”

Äidin roolia en ole kaivannut

”Minulla on ollut monta roolia elämässäni, mutta äidin roolia en ole itselleni kaivannut. En ole halunnut lapsia, enkä ole halunnut olla äiti. En ole tavallaan lapsirakas. Minulla on kyllä kummilapsia… heille olen kuulemma hirmuhyvä, hellyn ja herkistyn.” (näyttelijä Ulla Tapaninen, ote Annan haastattelusta 2016)

Meinaanko tosissaan vain rokata?

”Lapsettomuus oli vaikea teema nuorempana: kaikki – niin ystävät, sukulaiset kuin työtoverit – kyselivät alinomaa, että milloin ryhdyn oikein tekemään lapsia ja perustamaan perhettä: että meinaanko tosissaan vain ”rokata” koko elämäni. Se kirpaisi ja tuntui joskus myös kiusanteolta. Sittemmin opin olemaan menemättä tilanteisiin, joissa kysymys väistämättä nousisi eteen. Toisaalta nykyään ilmaisen mielipiteeni asiasta suoraan kyselijöille: kerron, että laulut ovat lapsiani ja että parasta olisi pitää huolta omista lapsista ensin ja vasta sen jälkeen huomautella muille asiasta.” (muusikko Kikka Laitinen)

Vierailija

Tunnetut naiset kertovat uutuuskirjassa, miksi eivät halua lapsia: ”Kaikki, mikä minua on ikinä kiinnostanut, olisi vaikeampaa lapsen kanssa...

En ole koskaan ymmärtänyt näitä syntymättömien lasten puolesta loukkaantujia. Minusta on suorastaan sairasta sanoa, että lapsettomuus = itsekkyys. Mielestäni nämä kaksi eivät korreloi millään tavoin. Päinvastoin, on itsekästä tehdä lapsia vain tavan vuoksi tai biologisen vietin yllyttämänä, etenkin jos ei pysty tarjoamaan näille hyviä lähtökohtia elämään. Maailmassa on pian kahdeksan miljardia ihmistä. Kukaan ei tiedä, miten kaikki nämä suut ruokitaan tulevaisuudessa, eikä Suomi ole mikään...
Lue kommentti
Nurje

Tunnetut naiset kertovat uutuuskirjassa, miksi eivät halua lapsia: ”Kaikki, mikä minua on ikinä kiinnostanut, olisi vaikeampaa lapsen kanssa...

Vierailija kirjoitti: Koska maailma on olemassa ainoastaan sinua varten. Sinä olet ainoa jolla on merkitystä. Ei puhettakaan siitä että edes yrittäisi jakaa sitä kertynyttä kokemusta omien lastensa kautta eteenpäin. Ei missään nimessä koska kuten tuossa niin pistämättömästi sanotaan "Kaikki, mikä mua on ikinä kiinnostanut, on sellaista, jota olisi vaikeampi tehdä lasten kanssa". MINÄMINÄMINÄMINÄMINÄ Eikö juuri se, että kuvittelee omien kokemusten ja näkemysten olevan aivan erityisen tärkeitä,...
Lue kommentti