Hengityssuojain kasvoilla herättää vielä suurta ihmetystä Suomessa, kirjoittaa toimittaja Annakaisa Vääräniemi.

Mistä löydän vessan, kysyn keskisuomalaisen pikkupaikkakunnan huoltoasemalla – ja näen kaksi erittäin säikähtänyttä kassatyöntekijää.

He jäävät katselemaan perääni vielä, kun avaan naistenhuoneen oven.

Kun ennen poistumistani vielä ostan vissyveden, en huomaa enää tuijotusta, vaan täysin päinvastaisen reaktion. Myyjät katselevat täysin toisaalle eivätkä ota katsekontaktia koko asioinnin aikana.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kasvoillani on hengityssuojain. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Maskitonta tuijotetaan Japanissa

Olin äskettäin kuusi kuukautta Japanissa. Saavuin Suomeen huhtikuun lopulla. Hämmästelin jo Helsinki-Vantaan lentokentällä, kuinka vähän siellä näkyi kasvomaskeja. Vain muutamalla ihmisellä oli suoja kasvoilla.

Nyt korona-aikaan suurin osa japanilaisista pitää maskia. Joihinkin paikkoihin, kuten ruokakauppoihin, on kiellettyä mennä ilman kasvojen suojaamista.

Toisin on Suomessa. Täällä kasvomaskeja koskeva selvitys on vasta tekeillä ja valmistumassa toukokuun aikana. Maskien käyttöpakkoa julkisilla paikoilla ei ole ainakaan toistaiseksi määrätty.

Vaikka suojien saatavuus oli heikko Japanissakin, aina löytyi jokin suojus kasvoille. Se tehtiin itse, käärittiin huivista tai sitten vanhaa hengityssuojainta uusiokäytettiin laittamalla sen sisäpuolelle puhdas nenäliina. 

Maskista tuli Japanissa nopeasti osa arkipäivääni, enkä pian enää kehdannut liikkua maskittomana. Esimerkiksi lähikaupassa muut asiakkaat eivät tulleet samaan jonoon kanssani, kun kasvoillani ei ollut suojaa.

Fukuokan kaupungissa jokaisella kaupan, kioskin ja baarin työntekijällä oli maski. Selvennykseksi monen paikan ovessa oli jopa teksti, jossa vakuutettiin, että työntekijät eivät ole sairaita.

On totta, että aasialaiset pukevat kasvomaskin suojellakseen toisia, jos heillä on flunssa. Mutta korona-aikana maskin käytöstä on myös tullut kohtelias tapa huomioida muut sekä luoda turvallisuuden tunnetta, vaikka itse ei olisikaan kipeä.

Oman kokemukseni perusteella Suomessa maskin käyttäjää puolestaan helposti ihmetellään. Pahimmassa tapauksessa jopa kartetaan.

Miksi oireeton pukee suojan?

Maahantulokaranteenini jälkeen menin ruokaostoksille Helsingissä. Sain kierrellä hyllyjen välissä rauhassa; muut ihmiset kiersivät minut kaukaa. Kenelläkään muulla ei ollut maskia.

Kauppakeskuksen käytävällä oli helppoa pitää iso turvaväli muihin.

En huomannut maskeja take away -kahvilan pitäjällä, kioskin kassamyyjällä enkä kebabravintolan työntekijöillä.

Kävin apteekissa. Ei näkynyt farmaseuteillakaan maskeja eikä kertakäyttöhanskoja. Halusin nopeasti pois, mutta jouduin odottamaan pitkään palvelua, sillä minulla oli kysyttävää ostoksestani.

Kun vihdoin sain kontaktin apteekin työntekijään, minut selvästi ohjattiin hiljaiseen kulmaan ja siellä kyseltiin ”oireistani” – vaikka olin ostamassa vitamiinipurkkia.

Toin maskeja tuliaiseksi vanhemmilleni, ja myös äitini kertoi myyjän säikähtäneen, kun hän kävi lauantai-iltana tutulla kioskilla maski päässä.

Ei, eikä äitini ollut sairas. En ole minäkään, vaikka suojaudun kasvomaskilla, kiedon kaulaani huivin ja laitan toukokuussa päähäni pipon ja käsiini sormikkaat.

Jos olisin oikeasti kipeä, en missään nimessä liikkuisi julkisilla paikoilla tällä hetkellä. 

Ymmärrän, että pelko on luonnollinen asia, varsinkin tällaisena aikana.

Mutta mikä tekee kasvomaskista niin pelottavan?

Samalla tavoin kuin pesen käteni mahdollisimman usein, puen kasvoilleni hengityssuojan, koska haluan suojata myös muita koronaviruksen mahdolliselta leviämiseltä.

Vierailija

Maanantaista alkaen n. 4000 hengen työpaikallani käytetään maskeja, minusta hyvin fiksu veto. Ja me teemme autoja, amme hoida ihmisiä.

Jeen

Mikähän ihmisillä on?
Minä pidän sitä normaalina, että jollakin on hengityssuoja.
En pelkää, en karta, en silti mene ihan viereenkään. Kuten en mene suojattomienkaan viereen.

Ehkäpä muilla menee taas vain enemmän aikaa tottua uusiin asioihin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla