Merissä on kohta enemmän muovia kuin kaloja, sanotaan. Auttaakohan tässä mitään se, jos minä heitän muoviroskani keltaiseen keräysastiaan?

Bakeliitti 1907. Sellofaani 1912. Neopreeni 1930. Nylon 1938! Upeita keksintöjä, joiden avulla ihmiselosta tuli koko ajan joustavampaa ja kätevämpää. Muovilaatuja keksitään edelleen lisää, ja nykyään me kääriydymme muoviin, koskettelemme muovipuhelimia, liikumme muovihärpäkkeillä ja ilmeisesti hengitämmekin muovihiukkasia. 

2000-luvulla on alkanut ahdistaa. Ehkä huolestuminen alkoi siitä, kun Tyyneltämereltä löytyi Ranskan kokoinen muovijätelautta – tai viimeistään sitten, kun kävi ilmi, että lauttoja on kaikilla valtamerillä ja ne ovat paljon isompia kuin Ranska. Lopullisesti moni heräsi silloin, kun sir David Attenborough esitteli Sininen planeetta -ohjelmassaan, mitä muovi tekee merieläimille. 

Ihmiskunta tarttui toimeen: Uusi-Seelanti päätti kieltää muovipussit, EU aikoo kieltää kertakäyttöpillit ja pumpulipuikot. Muovin pahuudesta eivät enää puhu vain biologit vaan sellaisetkin mielipidevaikuttajat kuin Kim Kardashian West ja kuningatar Elisabet II.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ei sillä, että muovi olisi maailmasta vähentynyt. Nyt, kun siihen oikein kiinnittää huomiota, sitä näyttää olevan metrikaupalla joka ikisen kurkun ympärillä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

I love muovi?

Mutta oletteko kuulleet näitä juttuja:

  • Jos kurkkuja ei pakattaisi muoviin, ne eivät säilyisi kuin lyhyen hetken ja ruokahävikkiä tulisi paljon lisää: muovi siis auttaa taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.
  • Yhdellä roskiin menevällä leipäpalalla onkin isompi hiilijalanjälki kuin sillä muovipussilla, jossa leipä myytiin.
  • YLE on tuottanut muovin kierrätykseen kannustavan tv-sarjan nimeltä I Love Muovi.

Minä Sydän Muovi? Että oikein rakastaa pitäisi! Muovi on alkanut yhtäkkiä kerätä puolustajia, vaikka vasta äsken aloimme vihata sitä. Muovin kunnianpalautusta kannattaa esimerkiksi Viivi Leiviskä, joka vastaa muovin hankinnasta Fortumin muovijalostamolle Riihimäelle.

Viivi Leiviskän mielestä muovi on mainettaan parempi materiaali.
Viivi Leiviskän mielestä muovi on mainettaan parempi materiaali.

– Muovi on hieno materiaali, kun se on oikeassa paikassa. Se on kevyttä ja kestävää. Parasta on, että sitä voi kierrättää moneen kertaan, Leiviskä kertoo.

Oikea paikka muoville ei hänenkään mielestään ole luonto. Mutta Tyynenmeren jätepyörre on hänen mukaansa oma keskustelunsa: muoviroska päätyy meriin niissä maissa, joissa ei ole kunnollista jätehuoltoa. Suomessa onneksi on. Meidän muovijätteemme eivät yleensä kellu Itämeressä, vaan ne joko poltetaan jätteenpolttolaitoksissa tai kierrätetään uusiomuoviksi.

– Ilmasto on se syy, miksi muovia kannattaa täällä kierrättää. Muovipakkausten laittaminen keräysastiaan voi tuntua pieneltä ilmastoteolta, mutta isossa määrässä sillä alkaa olla merkitystä, Leiviskä sanoo.

Keltaisia muovinkeräyslaatikkoja on alkanut ilmestyä yhä enemmän taloyhtiöiden pihoille. Niihin voi panna kaikki muovipakkaukset. Ei leluja, ei Eero Aarnion pallotuoleja, ei varsi-imureita. Mutta sampoopullot, jauhelihapaketit, karkkipussit ja tomaattirasiat kelpaavat. Numerolla 3 merkitty PVC-muovi ei kloorin takia sovi kierrätykseen, mutta ei sitä juuri meillä näykään – ja jos sitä joutuu linjastolle, se poistetaan lajitteluprosessissa. 

Suomalaiset ovat Leiviskän mukaan lähteneet innokkaasti kierrättämään muovia, eikä se olekaan vaikeaa:

– Jos jokin on muovia ja pakkaus, keräysastiaan vaan. Mitään isoja virheitä ei tällä nyrkkisäännöllä tapahdu. 

Grillitassurasiat roskiin

Siinä niitä nyt menee: käytettyjä muovipakkauksia Riihimäen muovijalostamon liukuhihnalla. Tekniikka pystyy ihmeellisiin tekoihin. Jonkun itävaltalaisinsinöörin kehittelemä optinen erottelija tunnistaa hihnalta keskenään samanlaiset muovit ja puhauttaa ne paineilmalla omiin säiliöihinsä.

Kuluttaja saisi mielellään askarrella sen verran, että irrottaisi broileripaketeistaan erikseen pohjan ja kannen. Kone ei näet pärjää useampaa muovilaatua olevien pakkausten kanssa. Muuten ei tarvitse paljoa murehtia. Kierrätykseen kelpaamattomat pakkaukset päätyvät kierrätyspolttoaineeksi.

– Oikein likainen muovi kuuluu sekajätteeseen – joku grillitassut marinadissa -tyyppinen rasia esimerkiksi. Roskia ei kannata alkaa tiskata kuumalla vedellä; se kuluttaa jo liikaa energiaa, Leiviskä sanoo.

Muovi pestään jalostamolla sen verran tehokkaasti, että kuluttajan ei kannata olla kovin huolissaan:

Eipä aikaakaan, kun HDPE-muoviset sampoopullot ovat jalostamolla eri laarissa kuin PP-muoviset margariinirasiat tai LDPE-kalvosta valmistetut leipäpussit. Sitten ne sulatetaan, ja ekstruuderikone tekee massasta ohrahelmen näköisiä granulaatteja. Ne kuljetetaan Fortumin asiakkaille eli uusiomuovia käyttäviin tehtaisiin. Esimerkiksi Sini-tuotteen tiskiharjoja ja Orthexin saaveja tehdään kierrätysgranulaateista, samoin Rotomon-merkkisiä salaojaputkia. Uusia elintarvikepakkauksia ei saa tehdä kierrätysmuovista, mutta suuri osa kauppojen muovikasseista on jo uusiomuovia.

Jos kehitys menee EU:n toivomaan suuntaan, uusiomuovisten tuotteiden valikoima kasvaa. Kiertotalouden edistäminen on valittu EU:ssa keskeiseksi keinoksi ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Kohta saa kierrättää muutakin kuin pakkauksia.

– Vuonna 2025 pitäisi olla olemassa kierrätysratkaisu sille kierrätysmuovista tehdylle tiskiharjallekin. Olennaista tässä olisi, että kuluttaja valitsisi kierrätysmuovista tehdyn vaihtoehdon. Uskon, että silloin brändit alkaavat vastata kysyntään.

Leiviskä itse on nykyään iloinen muovinkäyttäjä. Hän tarkkailee pakkausmerkintöjä ja suosii yhdestä muovista tehtyjä pakkauksia, joista tulee helpoiten uusiomateriaalia. Hän ei haikaile irtomyyntisampoiden perään eikä käy kaupassa omien kestopussien kanssa.

– Parasta tietenkin olisi, että jätettä ei syntyisi ollenkaan. Mutta kierrätyskin auttaa: mitä vähemmän käytämme neitseellisiä luonnonvaroja, sitä parempi.

Muovinjalostamon lopputuote näyttää vähän ohrahelmiltä.
Muovinjalostamon lopputuote näyttää vähän ohrahelmiltä.

Kriitikot kitisevät

“Miksi äheltää muovinkierrätyksen parissa, kun muovin voi helposti polttaa energiaksi?”

Joku kyynikko keskustelupalstalla aina häiritsee, kun muut täällä koettavat pelastaa planeettaa. Kriitikoiden mukaan kierrättäminen on kallista siperrystä, joka vie tuhottomasti energiaa eikä auta mitään. Jotain höpsön tuntuista tässä onkin: muovijalostamoja on Suomessa tällä hetkellä tasan tämä yksi, ja rovaniemeläisten tyhjentämät karkkipussit kuljetetaan rekoilla Riihimäelle. Eikö se jo torpedoi koko ilmastohyödyn?

Viivi Leiviskän mukaan ei, ja Helena Dahlbo Suomen ympäristökeskuksesta vahvistaa: elinkaariarviointia on tehty, ja muovin kierrättäminen voittaa ilmastotekona polttamisen.

– Muovi polttoaineena ei ole ilmaston kannalta ihan yhtä paha kuin kivihiili, mutta fossiilinen polttoaine sekin on, Dahlbo toteaa.

Ympäristöministeriö on viime vuonna laatinut Suomelle muovitiekartan, ja se kuuluu näin: Vähennä, vältä, kierrätä ja korvaa! Vähentäminen ja välttäminen ovat selviä juttuja, ja kierrrätyskin alkaa jo tulla tutuksi.

Kannattaa pitää kokonaisuus mielessä, ettei mennä muovikammon takia metsään.

Entä korvaavat materiaalit? Metsäteollisuus on ainakin tarttunut innolla tähän bisnesmahdollisuuteen. Stora Enso mainostaa Hesarissa otsikolla ”Tulevaisuutesi on muoviton” ja kertoo, että pian arkisia tuotteita myydään innovatiivisissa puukuitupakkauksissa. Onko siinä sitten järkeä? Miksi äheltää uusien materiaalien parissa ja käyttää niihin arvokkaita metsiä, jos muovin kerran voi kierrättää? Lisäksi uudet muovilaadut vain sotkevat kierrätyshommia – nykyinen tekniikka toimii parhaiten yksinkertaisten perusmuovien kierrättämisessä.

Dahlbon mielestä uudet materiaalit ovat tervetulleita, mutta niiden keksimistä ei kannattaisi ottaa johtotähdeksi. Tavallinen muovikin on aivan hyvä materiaali – se voi olla jopa parempi kuin biohajoava innovaatio – kunhan sitä ei heitä luontoon.

– Uudet biohajoavat muovit on testattu teollisessa kompostoinnissa, jossa ne kyllä hajoavat. Sitä ei vain tiedetä, miten hyvin ne hajoavat ympäristössä Suomen oloissa. Kannattaa pitää kokonaisuus mielessä, jottei mennä muovikammon takia metsään.

Kuluttaja parka

Tiedättekö, mikä tässä ottaa päähän? Se, että kaikki on kuluttajan valinnoista kiinni, ja sitten, kun yrittää valita, menee pieleen. Jos ehtii ilahtua biohajoavasta muovipussista, käy kohta ilmi, ettei se ehkä biohajoakaan. Juuri, kun on oppinut, että lentäminen on heti lisääntymisen jälkeen pahin ilmastovirhe, lehdessä kerrotaan, että laivamatkailu on vielä pahempi. Eräs Sitran tutkija julkisti äskettäin blogissaan monimutkaisten laskelmien tuloksen: Tukholmaan kannattaisi matkustaa mieluiten ATR72-konetyypin potkurikoneella, jos ei halua junailla tai pyöräillä Tornion kautta.

Dahlbo toteaa, että eri asioiden paremmuutta on oikeasti vaikea verrata. Joskus kertakäyttöinen tuote voi olla ilmastoystävällisempi kuin kestoversio, riippuen siitä, miten tarkastelua rajataan. Yhdessä vertailussa arvioitiin kertakäyttö- ja kestovaippojen ekologisuutta. Voittajaa ei löytynyt. Kertakäyttövaipoissa kuormitti ympäristöä eniten raaka-aineiden valmistus ja muokkaus, kestovaipoissa pesuvaihe. Onko ihme, jos hälläväliä-asenne leviää ja kuluttaja luopuu toivosta?

– Kaikkea ei pitäisikään laskea kuluttajan harteille, Dahlbo miettii.

Ei niin! Emme me selviä tästä savotasta ilman lainsäätäjien ja teollisuuden apua. Kaupoissa pitäisi olla tarjolla vain hyviä vaihtoehtoja, ei rajattomia valinnan mahdollisuuksia eri ympäristörikosten välillä. Vessaharja ei saisi maksaa 90 senttiä. Sen pitäisi olla niin arvokas, että se pantaisiin ukin kuolinpesästä talteen odottamaan lapsenlapsen ensimmäistä omaa kotia. Muoviesine sopisi ikuisuutensa puolesta hyvin perintökalleudeksi, jos se vain olisi yhtään arvokkaampi.

Jotain hyvää

Toistaiseksi uutta muovia tuotetaan maapallolle 340 miljoonaa tonnia vuodessa. Ilmastopahiksena muovi ei ole pahimmasta päästä, mutta roskana on – ja uusia muoviroskia tuotetaan halvalla niin kauan kuin öljyn poraaminen on todella kannattavaa bisnestä. Voisivatko öljy-yhtiöt edes käyttää osan rahoistaan siihen, että ne järjestäisivät toimivaa jätehuoltoa Aasian maihin? Meillähän ei täällä Suomessa kovin huonoja vaihtoehtoja ole: uusia materiaaleja keksitään, kierrätys pelaa jo, merieläimemme eivät kärsi muov…

– On muovia Itämeressäkin, Helena Dahlbo sanoo.

Sitä tulee monista lähteistä: vaatteistamme, kosmetiikasta, roskista, tupakantumpeista, ja aika paljon esimerkiksi autonrenkaista, joista irtoavia hitusia valuu sadeveden mukana vesistöihin.

On muovia Itämeressäkin.

Dahlbo on silti sitä mieltä, että suomalaisilla on perusasiat aika hyvin hanskassa. Emme yleensä kippaa roskiamme luontoon. Pikkuhiljaa asenteet muuttuvat myös muualla maailmassa, ja ehkä tilanteen korjaamiseen alkaa kohta löytyä rahaakin. Ehkä vielä ehditään pelastaa delfiinit. Dahlbolla on toivoa herättäviä uutisia Itämeren rannoilta.

– Venäjällä on uudistettu jätelainsäädäntö samantyyppiseksi kuin EU:ssa. Vielä ei tiedetä, miten se saadaan pantua toimeen, mutta eteenpäin siellä mennään.

Täällä Riihimäellä lipuu hihnaa pitkin eteenpäin taas yksi erä kalkkunaleikepaketteja, meetvurstipaketteja ja voirasioita. Kai niitä pitäisi olla ostamatta, jos ilmasto yhtään kiinnostaa. Jos siihen ei pysty, pakkaukset on ainakin helppoa kierrättää. Aika pieneltä se tuntuu, mutta Muovijalostamon Viivi Leiviskän mielestä on tärkeää, että ilmastoteko on helppo ja arkinen.

– Kierrättämisestä saa tulla hyvä mieli, hän sanoo. 

Vaikeaa se ei ainakaan ole

Kierrättäjän perusohjeet:

1. Onko se muovia ja pakkaus eli asia, jonka tarkoitus on suojata ostamaasi tuotetta? Jos kyllä, tiputa se muovinkeräysastiaan.

Superkierrättäjän lisäohjeet:

1. Jos se on hyvin likainen, heitä se sekajätteeseen.

2. Jos siinä on merkintä PVC, 03 tai 3, heitä sekajätteeseen.

3. Irrota rasioista tai pulloista kannet erikseen, jos ne ovat eri materiaalia

4. Älä pakkaa muoveja tiiviisti sisäkkäin.

5. Mustatkin muovipakkaukset voi panna kierrätykseen; erottelijalaite kehittyy koko ajan.

Vierailija

Miten ihmeessä tuo voi kannattaa. Muovi on kevyttä ja vie paljon tilaa.

Energiaa kuluu koska useimmat kuljettavat autolla muovit pisteeseen ja kuvan koneet joilla muovit prosessoidaan näyttävät paljon energiaa kuluttavilta myös.

Koneet , (ja autot)on lisäksi valmistettu, joten siinäkin vaiheessa kuluu energiaa.

Tuntuu älkiseltään mahdottomalta yhtälöltä että koko prosessi kannattaa ilmaston tai maapallon tulevaisuuden kannalta taivedes talousellisesti.

Todennäköisesti tämä onkin jollekin hybvälle veljelle verovaroin sponsoroitu bisnes.

Ainoa keino maapallon , muiden laijien, veden, ilman, kannalta on vaatia amerikkaa, israelia lopettamaan syyrian ym maiden pommitus, vaatia natoa lopettamaan sotaharjoitukset, opettaa lapset liikkumasn lihasvoimin koska keski-ikäiset perheelliset ja heidän vanhempansa ovat liian itsekkäitä.

Vierailija

Kurjaa, kun edes keskenään samanlaisia muoveja ei voi pakata sisäkkäin. Vievät ihan hirvittävästi tilaa keräysastiassa. Siten maksaa taloyhtiöillekin enemmän. Mutta kiva, että saadaan muovia kierrättää. Meiltä sitä tulee jo enemmän, kuin sekajätettä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla