Abortinvastaisuus on jälleen nousussa myös Euroopassa. Marssitaanko Suomessakin pian aborttia vastaan? Eikö siitä ollakaan yhtä mieltä, että sivistysvaltiossa abortit tehdään laillisesti eikä virkkuukoukulla?

Pitää olla hyvin tarkkana.”

Sellainen ohje tuli pääministeri Juha Sipilältä ulkoministeri Timo Soinille, joka osallistui virkamatkallaan abortinvastaiseen kynttiläkulkueeseen ja sai aikaan hämmennystä: tämähän näyttää siltä kuin Suomen hallituksella olisi uusi aborttikanta. Tarkempana pitäisi olla! Mutta kohu meni pian ohi, ulkoministeri sai jatkaa virassaan ja tietenkin pitää henkilökohtaisen vakaumuksensa.

Jokin jäi häiritsemään. Abortinvastaisia mielenosoituksia siis järjestetään taas, niihin osallistutaan ministeritasolla – pitääkö tässä tosiaan olla tarkkana? Palaavatko entisajat, jos emme pidä varaamme?

– Ehdottomasti täytyy nyt pitää ääntä ja olla hereillä. Äärikonservatiivisuuden aalto on Euroopassa valloillaan, ja me olemme osa Eurooppaa. Ilmiö tulee tänne jälkijunassa, mutta näkyyhän se jo, sanoo Väestöliiton kehityspoliittinen asiantuntija Kamomilla Ilmonen.

Naiset ruotuun!

Monissa Euroopan maissa ollaan nyt tiukentamassa aborttilainsäädäntöä. ”Elämä voittaa taas Amerikassa”, julistaa Valkoinen talo. Suomen ulkoministeri kampanjoi yksityishenkilönä Kanadassa ja juhlii abortinvastustajien voittoa Argentiinassa.

Eikö tämä taistelu käyty jo aikoja sitten? Eikö siitä ollakaan yhtä mieltä, että sivistysvaltiossa abortit tehdään laillisesti eikä henkarilla?

Ei olla: jo Euroopan sisällä on monta arvomaailmaa. Katolisissa maissa abortti on perinteisesti ollut vakava rikos, protestanttisissa suhtaudutaan loivemmin – ei erityisen murhanhimon vuoksi vaan järkisyistä. Laillinen abortti säästää naisten henkiä ja on lisäksi tasa-arvokysymys. Jos abortti on kielletty, rikkaat matkustavat sitä varten ulkomaille ja köyhät turvautuvat vaaralliseen amatööriapuun.

Jos abortti on kielletty, naiset turvautuvat amatööriapuun.

Aborttiasia vain on niin vaikea, että taistelu tuppaa alkamaan välillä uudestaan. Silloin ei puhuta tasa-arvosta eikä naisten oikeuksista vaan syntymättömien lasten oikeuksista. Nyt on taas sellaisen puheen aika.

Kamomilla Ilmonen on sitä mieltä, että tämän hetken abortinvastainen aalto liittyy konservatiivisen populismin nousuun Euroopassa: populistien agendalla on nyt naisen keho.

– Kun yhteiskunnissa otetaan edistysaskeleita, tulee usein myös vastaisku. Euroopassa on eletty useampi vuosikymmen naisten oikeuksien osalta hyvää aikaa, ja feminismi on viime vuosina ollut vielä nousussa. Nyt naisten oikeuksien edistäminen koetaan uhkaksi ja naiset halutaan palauttaa paikalleen, Ilmonen sanoo.

Pikkumurhien tehtailua?

Tästä ei itse asiassa ole kauan, kun abortti oli vielä kielletty melkein koko Euroopassa. Laillistaminen on useimmissa maissa 1960- ja 1970-lukujen perintöä, myös Suomessa. Meillä oli vuodesta 1950 ollut voimassa ankara laki, joka salli abortin vain poikkeustapauksissa: lähinnä äidin terveyden ollessa uhattuna, raiskaustapauksissa tai silloin, kun äiti oli alaikäinen. 60-luvun lopulla arvioitiin, että laittomia abortteja tehtiin vuodessa ainakin 18000. Ne aiheuttivat kuolemia, tulehduksia ja lapsettomuutta ja saivat aikaan sen, että aborttilakiin alettiin vaatia väljentämistä.

Aiheesta käytiin silloin kiihkeitä keskusteluja. Vapaammasta abortista pelättiin tulevan uusi ehkäisykeino, kirkko vastusti, monet lääkäritkin olivat epäilevällä kannalla. ”Miltä toimittajasta tuntuisi tehdä pikkumurhia 37 tuntia viikossa?” kysyi tv-keskustelussa eräs lääkäri.

Vuonna 1970 tuli kuitenkin voimaan laki, joka sallii abortin raskausviikolle 12 asti käytännössä aina, jos äiti sitä toivoo.

Tästä huolimatta aiheesta keskustellaan yhä. Toisten mielestä abortin saamisen pitäisi olla nykyistäkin vapaampaa – nyt naisen on perusteltava lääkärille, mistä syystä hän ei halua pitää lasta, ja sosiaalisista syistä tehtävään keskeytykseen tarvitaan kahden lääkärin lupa.

Toisten mielestä lakia taas pitäisi tiukentaa ja ottaa myös isän kanta huomioon.

Katsaus Eurooppaan paljastaa, että aborttilakien tiukentaminen on tosiaan muodikkaampaa kuin väljentäminen. Erityisesti trendi näkyy katolisissa maissa. Portugalissa abortti on ollut sallittu vasta vuodesta 2007, mutta jo nyt sitä on ehditty lainsäädännöllä vaikeuttaa. Asialla ei ole mikään hämyinen muslimiveljeskunta vaan perinteinen konservatiivipuolue. Espanjassa konservatiivihallitus puuhasi kieltolakia viisi vuotta sitten, mutta sai kuitenkin aikaan vain pieniä tiukennuksia. Puolassa aborttilaki on Euroopan tiukin; seuraavaksi siitä halutaan poistaa kohta, joka sallii abortin silloin, kun sikiö on vaikeasti vammainen.

Italiassa abortti on periaatteessa vapaa, mutta käytännössä suurin osa lääkäreistä kieltäytyy sen tekemisestä omantunnonvapauteen vedoten. Huonolla tuurilla aborttiklinikalle saa ajan puolen vuoden päähän.

Italiassa ajan aborttiklinikalle voi saada puolen vuoden päähän.

Italiassa on muutenkin erikoinen meininki. YLE esitti hiljattain ranskalaisen tv-dokumentin Abortion: Backlash in Europe. Siinä esitellään Lombardiassa sijaitseva sikiöiden hautausmaa, jota ylläpitää Suojele elämää Marian avulla -niminen yhdistys. Yhdistys tekee yhteistyötä paikallisen sairaalan kanssa: sairaala toimittaa heille abortoituja sikiöitä ilmeisesti äideiltä kysymättä, ja ne haudataan hurskain menoin. Hautakiveen tulee äidin sukunimi ja abortin päivämäärä. Tilaisuudessa lauletaan virsi ja rukoillaan:

Väkivaltaisen ja epäoikeudenmukaisen kuoleman ovat nämä pienokaiset saaneet kokea. Me uskomme ja luotamme, että rukouksemme yhdessä näiden lasten uhrin kanssa on tuova armoa ja anteeksiantoa niille, jotka Jumalan tuomiolla ovat vastuullisia ja syyllisiä.

Paluu ”luonnon järjestykseen”

Sillä tavalla muualla EU:ssa! Suomessa ei onneksi eletä sen riskin kanssa, että abortin tehneen nimi kaiverretaan lupaa kysymättä hautakiveen. Ehkäisykin on laillista. Parisuhteessa saa olla kenen kanssa haluaa. Ainakin toistaiseksi.

– Eivät ihmisoikeudet ole itsestään selviä. Ajan henki voi muuttua ja takapakkia tulla nopeastikin, Ilmonen sanoo.

Ilmosen mukaan niinkin viattomalta kuulostava asia kuin sateenkaariliittoja vastustava Aito Avioliitto -yhdistys on pohjimmiltaan jotain muuta hassu menneisyyden jäänne. Se on osa yleiseurooppalaista liikehdintää, jonka vaikutusvalta kasvaa.

Ilmosen mukaan tarkkailulistalle kannattaa nostaa erityisesti Agenda Europe -niminen järjestö: laaja, hyvin rahoitettu katto-organisaatio, joka on saanut jalansijaa EU:ssa. He pelaavat poliittista peliä ammattimaisesti, ja heidän tavoitteenaan on katkaista länsimaiden moraalinen rappio.

– He puhuvat luonnollisesta järjestyksestä ja tarkoittavat sillä perinteisiä sukupuolirooleja ja ydinperhettä. Nyt vastustetaan aborttia, ja seuraavaksi asialistalla ovat varmasti ehkäisyoikeus ja avioero-oikeus: siis naisen itsemääräämisoikeus.

Onko seuraavaksi asialistalla naisen oikeus ehkäisyyn – tai avioeroon?

Myös tasa-arvoinen avioliitto ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet edustavat äärikonservatiiveille moraalista rappiota. Agenda voi kuulostaa liberaalein korvin tunkkaiselta, mutta se on itse asiassa juuri nyt muodikas. Jos katsoo kuvia abortinvastaiselta marssilta, huomaa, että kärkijoukoissa on nuoria, koulutettuja naisia ja miehiä. He saavat luonnollisen järjestyksen kuulostamaan joltain aivan muulta kuin siltä, että puoskari saa pimeästi muutaman satasen sikiönlähdetyksestä.

Nuorille äärikonservatiiveille abortinvastaisuus kuuluu samaan kategoriaan kuin luonnonsuojelu, luomuruoka, ihmisen harmoninen olemassaolo planeetalla ja kemikaalien vähentäminen. Ihmisen ei kuulu turhaan puuttua luonnon kiertokulkuun. Sehän kuulostaa ideatasolla aivan kannatettavalta.

– Mutta virhe on siinä, että he luulevat kieltämisen vähentävän abortteja. Niin se ei ole – ne vain siirtyvät maan alle. Kymmeniä tuhansia naisia kuolee vuosittain abortteihin, Ilmonen sanoo.

Samassa paketissa kokonaisvaltaisen luonnollisuuden puolustamisen kanssa tulee helposti muutakin menneisyyden henkäystä: ovathan monet lääkkeet ja rokotteetkin kajoamista luonnon suunnitelmaan. Niidenkin vastustaminen tuntuu monen mielestä juuri nyt raikkaalta.

– Varmasti taustalla on myös arvoja, joita on vain vaikea itse ymmärtää. Minun näkökulmastani abortissa on kysymys ennen kaikkea naisen oikeudesta omaan kehoonsa. Kamomilla Ilmonen sanoo.

Paavin painava sana

Yksi asia, jota maallistuneessa Suomessa on vaikea ymmärtää, on tietysti se katolinen kirkko. Kristinuskoon kuuluu elämän suojelu, ja aborttikielteisyys on selviö myös monille uskovaisille luterilaisille. Mutta Vatikaanin vaikutusvalta on eri suuruusluokkaa, ja paavi sanoo painavan sanansa abortista säännöllisesti. ”Kuin laittaisi palkkamurhaajan asialle”, paavi Franciscus jyrähti lokakuussa.

Paavin kirkolla on tällä hetkellä muitakin ongelmia, kuten papiston laajalle levinnyt, sitkeässä istuva tapa käyttää lapsia seksuaalisesti hyväksi. Mutta on ehkä helpompaa puuttua abortin kaltaiseen asiaan, josta on Raamatussa erillinen käsky: Älä tapa. Katolinen kirkko suhtautuu kielteisesti myös ehkäisyyn ja seksuaalikasvatukseen, vaikka ne olisivat kelpo keinoja vähentää abortteja.

Franciscus poikkeaa siinä mielessä monista kiihkeistä abortinvastustajista, että häneltä puuttuu populistisen paketin muita osasia. Hän sai aikanaan liberaaleja faneja vetoamalla eurooppalaisiin, että nämä ottaisivat pakolaiset rakkaudella vastaan. Se oli sentään linjakasta: jos suojellaan elämää, suojellaan sitten myös jo syntyneiden ihmisten elämää.

On nimittäin niitäkin tosiuskovaisia, joille elämän suojelu lakkaa olemasta tärkeää heti sikiökauden jälkeen. USA:n hallinnossa on nyt paljon sellaista henkäystä: pakolaislapsia kohdellaan epäinhimillisesti, mutta missään tapauksessa ei saa rajoittaa syntyvyyttä kehitysmaissa.

– Trump on jäädyttänyt kaiken rahoituksen sellaisille USA:n kehitysrahaa saaville järjestöille, joiden toiminta sivuaa turvallista aborttia. Se on jo osoittautunut kohtalokkaaksi monelle naiselle, Kamomilla Ilmonen sanoo.

Entäs masturbointi?

Suomessakin äänestettiin vuonna 2015 omantunnonvapaudesta, jonka nojalla abortin tekemisestä voisi kieltäytyä vakaumuksen takia. Omantunnonvapaus on suurimmassa osassa Eurooppaa voimassa, ja kotimaisen aloitteen tekijät korostivat, että he eivät vastusta aborttia sinänsä – tarkoitus on vain antaa tilaa ihmisten vakaumukselle.

Kansalaisaloite sai paljon kannatusta, ja se otettiin eduskunnan käsittelyyn. Eduskunta torjui aloitteen äänin 136–33, joten se siitä toistaiseksi. Suomessa katsottiin, että lain myötä abortin saaminen voisi vaikeutua liikaa Pohjois-Suomessa, jossa välimatkat ovat pitkiä ja lääkärikunnassa on enemmän vakaumuksellisia kristittyjä.

Tarkkana pitää olla, mutta eikö tämä vielä kuulosta aika järkiliberaalilta? Toisin on esimerkiksi Puolassa. Siellä koetetaan pärjätä mielenosoituksilla ja huumorilla, mutta huumori alkaa olla mustaa.

Eikö miesten itsetyydytyskin pitäisi sitten kieltää?

Kun Puolan televisiossa nähtiin paneelikeskustelu, jossa joukko miehiä keskusteli aborttioikeudesta, naisaktivistit tekivät paneelista parodian. Se löytyy YouTubesta englanniksi tekstitettynä, ja aihe on kieltämättä kuohuttava: pitäisikö Viagran saamista vaikeuttaa? Erektio on kuitenkin Jumalan lahja ja koko perheelle sekä kansakunnalle kuuluva asia, ei miehen yksin päätettävissä. Naispaneeli nyökyttelee vakavan yksimielisenä: kyllä on liian edistyksellistä antaa miehelle valta päättää omasta seksuaalisuudestaan. Seuraavalla kerralla luvataan jatkaa keskustelua yhtä tärkeästä aiheesta, miesten itsetyydytyksestä. Pitäisikö se kieltää?

Ehkä, koska nyt miljoonia viattomia olentoja vain huuhdellaan julmasti vessapöntöstä alas.

Teksti
Kuvat
Sanoma-arkisto ja Shutterstock